maanantai 27. helmikuuta 2012

Muumeja lisää

Eilen käytiin miehen ja esikoisen kanssa Ruotsin puolella ostoksilla. 
Ikeasta tuli ostettua jotain pientä, mutta en niistä ala tähän sen tarkemmin kirjoittamaan.
Samoin oli aivan pakko käydä fiilistelemässä ruokakaupassa.
Nyt talvella on hyvä kotiin kuljettaa jotain ruokia mitä aina välillä on ikävä.
Tuli ihan meidän ruotsin ajat mieleen.
Esikoinen ja mies jo suunnitteli uutta muuttoa Ruotsiin.
 Me kotihiiret, kuopus ja minä, halutaa pysyä täällä tutussa ja turvallisessa.
Välillä voidaan käydä haistelemassa muita tuulia.
Iittala Outletissa oli muumi seikkailu sarjaa tarjouksessa.  Ostin mukin ja syvän lautasen.



Tykkään muumeista tosi paljon. Meillä on mukeja aika paljon, mutta lisää vielä mahtuu.
 Olisikohan niitä n. 25 kappaletta.
Näin talvella kesäaiheiset on vähemmän käytöllä ja taas kesällä talviaiheiset.



Samoin muumi lautasia ja ruokailuvälineitäkin löytyy.
Ainoa astiasarja mitä myös mies ostaa ja haluaa kerätä. 
Jokaiselle perheenjäsenelle on myös tullut omat lemppari muumimukit ja lautaset,
joita tykkää eniten käyttää.

Esikoinen tarvitsi uuden juomapullon tanssitunnille.
Samassa liikkeessä näkyi kiva muumipullo.
Kuopukselle täytyi tietenkin ostaa samanlainen.
Aikaisemmin olen miettinyt, mihin noita pieniä rasioita voi käyttää.
Nyt huomasin idean, että kun kärsin kroonisesta kivusta,
niin tuollaisessa voin kuljettaa särkylääkettä mukana.

torstai 23. helmikuuta 2012

Me&i kutsuilla

Vihdoin ja viimein pääsin me&i-kutsuille. Tällä kertaa en jaksanut itse järjestää.
Aikaisemmin kirjoitin, kuinka netistä katsottuna mistään vaatteesta ei tullut oloa -
Tuo on pakko saada.
Nyt kun vaatteet näin livenä, niin siellähän oli vaikka mitä ihanaa.
Molemmat tytöt olivat mukana kutsuilla. 
He saivat valita parista vaihtoehdosta itselle mieleiset.

Tällaiset tuli ostettua.

Esikoiselle

Kuopukselle
Mies näki me&i-sivuilta tuon punaisen tunikan ja ehdotti sitä kuopukselle. 
Meillä aika harvinaista että mies ottaa kantaa lastenvaatteisiin.
Kyllähän arvasi, että meidän eläinystävä ihastuu tuohon. Varsinkin kun meilläkin on pupu.

Nämä olisivat myös olleet ihanat kuopukselle.
Varsinkin tuo sininen olisi sopinut meidän blondille

                         

Esikoiselle ehdotin myös tätä, mutta söpöt linnut veivät voiton.


Housuissakin oli kyllä kivoja vaihtoehtoja.
Eihän sitä tiedä jos vielä tilausta laittaa menemään.
Itselle en oikeastaan edes mitään katsonut. Nyt, jälleen kerran, oli lasten vuoro.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Tulppaanikimppu keittiössä

Sain ensimmäisen, ja varmasti myös ainoan, ystävänpäivälahjan.
Anoppi oli ostanut minulle tulppaanikimpun.
Tykkään ostaa leikkokukkia koristamaan kotia.
Nyt sattui hyvin kun en ollut itse ostanut mitään.
Ystävänpäiväksi lupasin leipoa jotain herkkua ja appivanhemmat tulevat kahvittelemaan.


Tässä samalla myös kurkistus meidän keittiöön. Seinällä olevan kaapin haluaisin pois. 
Samoin lasikuitutapetin. Artekin tuolitkin kaipaisi jo kunnostusta. 
Paljon olisi tekemistä, kun vaan aika ja energia riittäisi.

               

 Kuitenkin haluaisin jonkun paikan mihin voisin nämä ihanat kahvikupit laittaa näköisälle.
 Kupit ovat löytyneet pappani kotitalosta.
Äidin kuppi on ollut pappani äidin käytössä aikanaan.    

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Lastenvaateostoksilla

Menin Lindexille ostamaan esikoiselle housut.
Tykkää itse niistä kun ovat pehmeät ja niillä mukava olla.
Tietysti samalla on pakko katsoa muitakin vaatteita.
Ihastuin tähän tunikaan enkä voinut olla ostamatta.

Lindex

                                 
Tunikaan täytyi tietysti ostaa myös siihen sopivat housut. Anoppi oli mukana ostoksilla. 
Sanoi, että ostaa itse myös pienemmälle vaatetta jos isompikin saa.
Kyllähän se minulle sopi. Vähän mielipidettäni sain sanoa.
Kuopus sai mummulta paidan ja housut.
Vaihteeksi pienemmän housuväreinä muutakin kuin punaisen eri sävyjä tai violettia.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Arjen pieniä iloja

Viimeisin vuosi on ollut raskasta aikaa.
Taas on tullut lisää murheita entisten lisäksi.
Eräs ystäväni kysyi, kuinka minä jaksan olla aina niin vahvan oloinen.
En minä ole aina vahva. Välillä väsyttää todella paljon. Ärsyttää.
Tekisi mieli vain itkeä ja huutaa. 
Vuoden aikana olen kuitenkin enemmän oppinut huomaamaan niitä pienen pieniä iloja, mitä on arjessa.
Ehkä niiden avulla jaksaa päivän kerrallaan ja saa voimaa taisteluun.

Tässä muutamia.

Iloa ja tyytyväisyyttä tuo kun kotona on paikat järjestyksessä ja on siistiä.
Kun saa kodinhoitohuoneesta pyykkikasan silitettyä. Minä tein sen!
Toisaalta välillä kyselen itseltäni, mitä järkeä laudeliinatkin on silittää.
Joissakin asioissa sitä on vaan tarkka.

Tuosta vielä kaappiin tarkkaan järjestykseen. 


Vähän outoa, mutta tykkään teroittaa kyniä. 
Mielestäni on kiva kun esikoisen pöydällä on kynät kivasti esillä ja näin lapsille valmiina. Lapset piirtävät paljon. 
Iloa tuovat lasten piirrustukset, mitä on usein jääkaapin ovessa esillä.



Illan ilo on lapset kainalossa ja iltasadun lukeminen. 
Tällä hetkellä esikoisen ja minun suosikki on Urpo ja Turpo-kirjat. 
Yhteinen juttu.
Joskus kuitenkin on hetkiä jolloin ei jaksaisi kuunnella tyttöjen riitelyä. 
Olla erotuomarina.
On päiviä, jolloin leikit onnistuvat todella hyvin. Näitä hetkiä on mukava katsella. 
Joskus niistä otetaan muistoiksi valokuvia ja videokuvaa.







Piano on minulle tärkeä.
Viimeisen vuoden aikana on välillä ollut aikoja, ettei sitä olisi halunnut edes nähdä.
Tehnyt mieli soittaa enemmänkin, mutta vasen käsi ei toimi. 
Tullut ajatuksia että turhaa piano vie olohuoneesta tilaa.
Ei, en halua siitä kuitenkaan luopua.
On kuitenkin se pieni ilo, kun saa edes hetkeksi kädet koskettimille
ja soitettua edes hieman. Olen saanut kuuntelijan kuopuksesta.
"Äiti, voisitko soittaa ja laulaa" kysytään aina välillä.
Piano ja musiikki pysyy elämässäni.

Aamulla on mukava herätä ja huomata valmis kahvi termospullossa.
Minua on muistettu aamun kiireessä ennen töihin lähtöä.
Päivällä voin saada mieheltä puhelun, vaikka hänellä ei olisi mitään asiaa.
Merkitsee paljon!














Pakkanen paukkuu, mutta aurinko näkyy!  Koskematon lumi ja ihana kimallus. 
En tykkää paljon talvesta enkä pakkasesta, mutta kuitenkin tuollaisessa hetkessä on sitä jotain mistä kuitenkin nautin. 
Luonnosta oppinut huomaamaan enemmän sen kauneuksia.



Vuoden aikana olen ehkä oppinut vielä enemmän arvostamaan näitä arjen pieniä iloja.
Jokaisen olisi hyvä iltaisin miettiä päivän mukavia, hienoja hetkiä.
Löytääkö ne helposti vai onko välillä vaikeaa niitä huomata kaiken kiireen keskellä?