Meidän päivä

 Tänään on meidän 8-vuotis hääpäivä.

Kuva Pinterest / http://alpenstrasse.tumblr.com/post/21302760065

Sitoutua niin syvästi

että muuttuu pohjattomaksi

Puristaa niin lujasti

että muuttuu rajattomaksi

Rakastaa niin mielettömästi

ettei mikään enää

ole vailla merkitystä.

- Tommy Tabermann -

Nautitaan

Niin se kesä ja loma tulivat yhtäaikaa!

Aivan mahtavia ilmoja ollut.

Kotona olisi paljon tekemistä ennen viikonloppua,

mutta näin hienoilla ilmoilla ei malttaisi olla sisällä.

Esikoinen lähti maanantaina viettämään muutamia kesäpäiviä leirille.

Kyllä on tällä mammalla ollut ikävä ja pienoinen huoli.

On se niin eri tunne itselläkin, kun tyttö on jossain tuttujen parissa yötä, kuin että menee ihan vieraaseen paikkaan. 

Hieman olen myös epäilyt neitiä, että osaako tarpeeksi huolehtia itsestään ja omista tavaroista. 

Ehkäpä tuollainen leirikokemus myös kasvattaa lasta tietyissä asioissa.

Mukana on hyvä ystävä. Sattumoisin oli myös eräs toinenkin tuttu tyttö.

Kavereista saa varmasti tukea jos ikävä tuntuu tulevan.

Kuopuksen kanssa ollaan nautittu kesästä.

Käyty rannalla, syöty mansikoita ja jätskiä.

Kerätty rusketusraidat ihoon.

Kesäisen arjen pieniä iloja.

Kuopus ystävystyi talvella erään tytön kanssa.

Keväällä me vanhemmat vaihdettiin puhelinnumeroita. 

Sen jälkeen tytöt ovat olleet melkeinpä erottamaton parivaljakko.

 Tytöt ovat lähes joka päivä yhdessä.

Meillä vanhemmilla on vaan työtä. 

Kaksi vilkasta tyttöä on enemmän kuin tupla-annos vilkkautta. Huhuh.

Ihana kuitenkin seurata neitejä, kun heistä oikein välittyy hyvä ystävyys.

Jos nyt alkaisi vähän järjestämään paikkoja.

Päivällä saan leivontaseuraa hyvästä ystävästä.

NAUTITAAN KESÄSTÄ!

 

Leijonaemon ajatuksia

Täällä on eräs asia tuonut myllerrystä meidän elämään. 

Varsinkin meidän vanhempien päähän.

Ei voi edes ennalta aavistaa millaiset tuulenpuuskat nousevat pintaan,kun on halu puolustaa omaa lastaan. 

Kuinka haluaisi tehdä kaikkensa saadakseen lapsensa onnelliseksi.

Kun haluaisi lastaan kohdeltavan oikein.

Valitettavasti nämä keinot eivät ole vain itsestä kiinni. 

Voimme opettaa lapsillemme oikeaa ja väärää, mutta samalla lapsi voi ympäristöstä huomata 

kuinka muualla asiat eivät mene saman opin mukaisesti. 

Sen jälkeen keskustellaankin kumpi onkaan oikein.

Meille on tärkeää opettaa lapsillemme sitä, kuinka jokainen ihminen pitää hyväksyä sellaisenaan kuin on. 

Ei pidä erotella vamman, ihonvärin, uskonnon tms. mukaan. Kunnioitetaan toisia ja toisten tapoja. 

Näin halutaan myös meitä kohdeltavan. Meidän opetus tuntuu siinä vaiheessa riittämättömältä, kun tällaista tulee meitä vastaan. 

Taas tulee kotona keskustelu siitä, kuinka ja miksi jokaiset eivät ajattelekaan samallatavoin.

Kun meidän tyttö ja hänen ystävänsä erotetaan toisten vanhempien toimesta.

Kun ei ole tapahtunut mitään pahaa tai ikävää. 

Ainoastaan vain vanhemmat päättäneet, ettei tytöt enää leiki keskenään. Ei edes koulussa. 

Missä vaiheessa tämä menee jo kiusaamiseksi. 

Kuka kiusaa ja ketä. Kuka ei hyväksy toisia sellaisena kuin ovat. Kuka tässä kärsii eniten.

Se on varmaa, etteivät lapset asettele toisiaan eriarvoiseen asemaan. 

Lapset ovat lojaaleja toisiaan kohtaan. Lapset ovat tässä asiassa niitä, jotka saavat haavoja.

Mitä minä voin vanhempana tehdä. Lohduttaa lasta kun hän surullisin silmin kertoo koulupäivästä. 

Yrittää hillitä hänen vihaansa ystäväänsä kohtaan. 

Kertoa kuinka nyt ei lapset tee väärää, vain vanhemmat. 

Voin yrittää perustella omaa näkemystäni, mutta en voi vaihtaa toisten mielipiteitä.

Mielestäni henkilökohtaisia asioita ei pitäisi viedä kouluun asti. 

Siellä jokaisen kanssa olisi tultava toimeen, ketään ei saisi jättää porukan ulkopuolelle. 

Näinhän asiat menee meillä aikuisillakin työelämässä. 

Yritän olla töissä hyvä työkaveri, reilu kaikkia kohtaan. Yritetään tehdä työpaikasta sellainen, 

että sinne olisi kaikkien mukava tulla ja siellä jaksaa käydä.

 Yksityiselämässä meidän ei tarvitse olla kavereita.

Sen olen nyt huomannut, että kasvattaminen muuttuu entistä vaikeammaksi mitä lapsilla tulee ikää.

Täällä tämä leijonaemo välillä karjahtelee. Yrittäen puolustaa omaa pentuaan.

Hääpäivä ♡

 

Sinä olet kaste ja minä olen maa
joka aamua odottaa,
sinä olet tuuli ja minä olen puu
johon tuuli laskeutuu,
sinä olet tuli ja minä kuiva maa
joka liekkiin leimahtaa,
sinä olet meri ja ulapalla sen
meren laulua kuuntelen.

Me kuulumme yhteen kuin taivas ja maa
ei meitä voi erottaa,
me kuulumme yhteen kuin myrsky ja yö
sinun aaltosi rantaani lyö.
Me kohtaamme hetkessä ikuisuuden
me palamme roihuten
kun muistomme hiekkaan jo haihtunut on
elää rakkaus sammumaton.

Sinä olet taivas ja minä pääskynen
joka luoksesi liitelen,
sinä olet keidas ja minä erämaa
johon aurinko porottaa,
sinä olet lähde ja partaalle sen
minä kumarrun, janoinen.
Sinä olet kevät ja minä roudan maa
joka elämään virkoaa.

Sinä olet kaste ja minä olen maa 
joka aamua odottaa,
sinä olet meri ja ulapalla sen

meren laulua kuuntelen.

- Anne-Mari Kaskinen -

Eilen oli meidän seitsemäs hääpäivä, villahää.

 Täys kymppi on muuten yhteistä taivalta täynnä.

Kuinka vauhdilla on mennyt vuodet.

Niihin on mahtunut paljon, iloa ja surua.

Toivotaan että vuosia on paljon enemmän vielä edessäpäin.

Meillä ei yleensä muisteta toisia hääpäivänä.

Tärkeintä on ne arjen pienet teot toisia kohtaan.

Oli mies kuitenkin tehnyt pienen ostoksen, kun tänäänkin oli eräs juhlapäivä.

Siitä taas lisää seuraavassa postauksessa.

Musalauantai

Tänään tytöillä oli muskariesitys. 

Pukeutumisaiheena oli keväisen metsän eläimet ja kukkaset.

Kiireisen viikon johdosta ei ollut paljon mietitty pukeutumista etukäteen.

Kuopukselle onneksi mahtui leppäkerttupuku ja esikoinen pukeutui perhoseksi.

Harmikseni tytöt sattuivat olemaan toisessa laulussa selkä meihin päin, joten kasvoja ei nähty.

Kuopuksella ainakin suu näytti liikkuvan, joten sanat kai muistettiin,

 vaikka automatkalla hermoilivat kun eivät niitä muista.

Kiva oli kuulla omien lasten laulavan sellaista, mikä on itselle tuttu ala-asteen musiikkitunneilta.

Tykkäsin jo silloin kappaleesta ja tykkään edelleen.

(sanat alempana)

On se aina yhtä ihanaa nähdä omat lapset esiintyvän.

Jännityksessä turvautuivat toisiinsa ja pitivät kädestä kiinni.

Ihanat siskokset <3
Itselle tuli oikein lämmin ja ihana olo, kun ennen lähtöä katsoin ja kuvasin heidän kikatusta.
Olen pystynyt omille lapsille antamaan sellaista, mitä itselläni ei ole ollut.
 - läheinen sisaruussuhde.

Sateen jälkeen taivahalle 

katsomaan jos jäät,

nähdä silloin voit sä nauhat 

oudon värikkäät.

Siellä sateenkaari jälleen 

aurinkoa lepyttää,

eikä mene kauan, 

kun taas päivä hymyää.

Kertoo taru vanha:

päässä sateenkaaren on

auringolle tarkoitettu

aarre suunnaton.

Sateenkaaren pään ken löytää

aarten tuon hän myöskin saa.

Etsimässä sitä nytkin

moni taivaltaa.

Matkaan jos sä myöskin lähdet,

muista silloin tää:

Voi myös jäädä löytymättä

sateenkaaren pää.

Mutta jos sä matkallasi

löydät hyvän ystävän,

löytänyt oot silloin 

aarrettakin enemmän.

Yhdessä

Kuva täältä

Mikään ihmissuhde

ei ole pelkkää

auringonpaistetta,

mutta kaksi ihmistä

voi jakaa yhden

sateenvarjon ja

selviytyä myrskystä

yhdessä.

Minuun tämä runo kolahti. Hyvä muistutus aina välillä.
Miehen kanssa ollaan kyllä monet myrskyt yhdessä selvitty.
Selvitään myös jatkossakin <3

TIISTAIN ILOA!

SPR:n ystäväpalvelu

Kuva täältä

 Lauantaina ajaessani kaupunkia kohti kuuntelin radiosta haastattelua SPR:n ystäväpalvelusta.

Näin sanotaan SPR:n sivuilla ystävätoiminnasta.

 

Punainen Risti välittää vapaaehtoisia ystäviä toisen ihmisen läsnäoloa kaipaaville. 
Ystävätoiminnan vapaaehtoisena sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin antaa aikaasi.

Yli puolet suomalaisista on kokenut yksinäisyyttä jossain elämän vaiheessa. Sosiaaliset kontaktit eivät ole kaikille itsestäänselvyyksiä ja kuka tahansa voi jäädä yksin. Haluatko olla mukana tuomassa iloa yksinäisen arkeen?

Vapaaehtoisen ystävän tärkein ominaisuus on kyky kuunnella ja olla läsnä. 

Yhteinen ajanvietto voi olla kahvittelua, ulkoilua tai jokin mielekäs harrastus. 

 Voitte yhdessä miettiä, kuinka haluatte tavata. Ystävätoiminnan myötä syntyy siteitä yli ikä- ja kulttuurirajojen, 

ja yhteinen ajanvietto rikastuttaa myös vapaaehtoisen ystävän elämää. Punaisen Ristin ystävätoiminnan kautta voit toimia:

• ikäihmisen ystävänä
• maahanmuuttajan ystävänä
• mielenterveyskuntoutujan ystävänä
• vankilavierailijana
• vammaisen ystävänä
• nuoren ystävänä
• ystävärenkaassa
• ikäihmisten virkistystoiminnassa
• vapaaehtoisena sairaalassa tai vanhainkodissa
• vapaaehtoisten ohjaajana tai kouluttajana

Olen toisinaan miettinyt kuinka olisi mukavaa olla jossain tämän tapaisessa vapaaehtoistoiminnassa mukana. 

Omassa työssäni osaa arvostaa sitä, kuinka me työntekijät saadaan monesti suurta apua vapaaehtoisista. 

Olen ajatellut, että tällä hetkellä oma elämäntilanne on sellainen ettei aikaa jäisi tällaiseen toimintaa.

Haastattelussa kuulin, että esimerkiksi tätä ystäväpalvelua voisi tehdä vaikka kerran kuukaudessa.

Jos en juuri tällä hetkellä tällaiseen lähde mukaan, mutta varmasti joskus.

Oletko kiinnostunut kyseisestä vapaaehtoistoiminnasta?
Tai oletko mukana jossain muussa?

Olet ihana

Viime päivät on mennyt erään asiaan selvittelyyn.

Asiat on edennyt yhteen suuntaan ja sitten toisesta päin kuulunut muuta.

Nämä vienyt aika paljon voimia.

Tänään kuitenkin asiat ratkesi jollakin tavoin.

Tämän ja ystävänpäivän kunniaksi päätin palkita itseni ihanalla ystävänpäivämunkilla.

Sitä ennen täytyi syödä erittäin herkullista tuoretta leipää.

Tykkään todella paljon kaupoista, missä tehdään ja myydään tuoretta leipää.

Se tuoksukin on niin ihana.
Samoin oli otettava esille Marimekon kesäinen tarjotin.

Muistutus itselle: Olet ihana!

OIKEIN IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ LUKIJOILLENI! <3

Kaverisuhteita

Kuva täältä

 Tytöt ovat alkaneet pikkuhiljaa viettämään myös ns. omaa elämää.

Kaverit ovat tulleet entistä tärkeämmäksi.

Kaverisuhteita luodaan päiväkodin ja eskarin/koulun kautta.

Enää ei ole pelkästään niitä kavereita, joiden äiteihin minä olen sattunut tutustumaan.
Aletaan itse valitsemaan ja luomaan ystävyyssuhteita.

En myöskään tiedä läheskään kaikkien vanhempia, joita esikoinen koululla tapaa.
Puheissa vilahtaa monia nimiä, joita en oikeastaan edes tunne.

Kavereiden luona vieraillaan nykyään entistä enemmän ilman äitiä.

Kavereiden kanssa on paljon juttuja, mistä meille vanhemmille ei edes kerrota.

Kun esikoiselta kysytään esim. "mitä puuhasitte".
Voidaan saada vain vastaukseksi "meidän salaista juttua".

Minun on annettava periksi, että myös lapsillani tulee olemaan entistä enemmän salaisuuksia.
Kaikkia ei kerrota äidille. Eikä tarvitsekaan.

Tänään kuopus kävi ensimmäistä kertaa ilman vanhempia tai siskoa
ystävän luona leikkimässä.

Sattui olemaan vielä sellainen kyläilypaikka, missä tyttö ei ollut koskaan aikaisemmin käynyt.
Tämä oli iso askel sekä tytölle että meille vanhemmille.
Meidän pieni alkaa vain entistä enemmän irtautumaan vanhemmista.

Hänellekin tulee omaa elämää. Napanuoraa on vain venytettävä entisestään.

On luotettava lapseen, että kyllä hän selviää.
Meidän pieni, joka on ollut meissä vanhemmissa niin kiinni, on kasvanut jo hieman isommaksi tytöksi.
Hän on saanut nyt myös omia kavereita.
Ei pelkästään niitä, jotka on oikeastaan tullut siskon kautta.

Isolla ylpeydellä lähdettiin oman kaverin luo ilman siskoa.

Missä vaiheessa meidän äidin helmoissa pyörivä neiti on kasvanut noin isoksi?

Mies oli hakenut onnellisen neidin kotiin. Äidille olisi ollut paljon kerrottavaa.
Tarkoitus oli ollut odottaa, että äiti tulee harrastuksesta kotiin.
Meidän pieni oli kasvanut muutenkin sillä reissulla.
Tyttö, joka ei omassa sängyssä juurikaan nuku, oli halunnut omaan huoneeseen nukkumaan.
Siellä omassa sängyssä rauhallisesti tuhisi kun tulin kotiin.
Ilmeisesti kyläily oli vienyt hieman voimia ja uni voittanut yllättävän nopeasti <3

Ystävyys

Nyt kun kaupoissa näkyy lähestyvä ystävänpäivä, 

niin itselläkin tullut mietittyä kyseistä aihetta.

Hyvä ystävyys täytyy olla mielestäni molemminpuolista.

Täytyy osata kuunnella, kunnioittaa toista.

 Ystävä on minulle sellainen, jolle voi puhua mistä vaan.

Jonka seurassa voi olla vaikka pelkästään hiljaa.

Jonka seurassa pystyn olemaan oma itseni.
Nauraa ja itkeä silloin, kun siltä tuntuu.

Hyvän ystävän kanssa ystävyys ei kärsi,
 vaikka hetkeen ei tulisikaan pidettyä yhteyttä.

Juttu jatkuu siitä mihin viimeksi lopetettiin.

On helppo miettiä, mitä itse haluaa ystävältä.

Tärkeää on välillä pysähtyä miettimään täyttääkö itse nämä vaatimukset.

Uutena vuotena lupasin yrittää pitää paremmin yhteyttä ystäviini.

Tiedostan, että viimeisen reilun vuoden aikana
olisin voinut olla tässä asiassa paljon parempi ystävä.
Omat ikävät asiat on saanut sulkeutumaan minut välillä vain omaan maailmaan.
Olen kuitenkin onnellinen, että minulla on sellaisia ystäviä,
jotka ovat ottaneet yhteyttä vaikka itse en ole sitä tehnyt.
Ehkä syy on se, että he tietävät mitä elämässäni on meneillään,
koska heille voin puhua.

 Ystävyys ei katso ikää.
Ystäviä voi olla, vaikka toinen olisi paljon vanhempi.
Anoppi on minulle yksi ystävistäni.
Vietetään paljon aikaa yhdessä. Jutellaan kaikenlaista.
Samoin olen saanut elämääni mukavia ihmisiä,
jotka voisivat ikänsä puolesta olla vaikka minun äitejä.

Itse olen saanut useamman kerran kokea sen 

kuinka ystävyys ei ole kestänyt muuttuneita olosuhteita.

Paljon ystäviä lähti elämästäni, kun itse perustin perheen. 

Olin erilaisessa elämäntilanteessa kuin kaverini. 

Useimmat taisivat vielä elää huoletonta nuoruutta. 

Minulla tuli elämään jo lapsi, naimisiin meno ja talon rakentaminen.
Aluksi yritettiin jatkaa niinkuin ennenkin, mutta suhde ei kestänyt muutosta.
Näyttikö tämä sen, ettei ystävyys ollutkaan kunnollista.

Itse en tykkää ajatuksesta, että tiettynä päivänä vain muistaisi ystäviä.
Päivä on kuitenkin hyvä muistutus, että ystävät ovat tärkeitä.
Ystävyyden eteen kannattaa tehdä työtä!
Se on yksi suhde elämässäsi, mikä varmasti vaikuttaa elämääsi.

Yleensä ystävänpäivänä annan kortin. Olenkohan joskus antanut jonkun pienen lahjan.
Yleensä mummu oli minulle se, jota varsinkin muistin ystävänpäivänä.
Varmaan tänäkin ystävänpäivänä käyn mummua muistamassa.
Haudalle vien kukkia ja kynttilän.

Tällaisia ajatuksia on nyt pyörinyt mielessä.
Mitä ystävyys ja ystävänpäivä sinulle merkitsee?
Onko elämässäsi ystäviä, joiden kanssa sinulla on huomattavasti ikäeroa?
Onko jotkut ystävät olleet elämässäsi lapsuudesta asti?

Kiitos sinulle, joka jaksoit lukea tämän kokonaan <3

Sunnuntai iloa jokaiselle!

Yötä vastaanottamassa

Eilen koitti toinen ilta, mitä on odottanut jo jonku aikaa. Ystävän kanssa lähdettiin jälleen kerran kuuntelemaan hyvää musiikkia. Yön konserttikiertua Pelko ja Rakkaus oli täällä meilläpäin.
Mahtavia vanhoja ja uusia lauluja.
Kamera taas temppuilee, joten puhelimella muutaman kuvan otin muistoksi. Harmi kun ei tule hyviä.

P.s 100 viestiä täynnä. Lukijoille arvontaa luvassa :)

Mahtava ilta

Eilen koitti ilta, mitä olin odotellut jo jonku aikaa. Hyvän ystävän kanssa nähtiin ihan kaksin pitkästä aikaa. Kuulumisia vaihdettiin kahvittelun merkeissä. Sen jälkeen lähdettiin kuuntelemaan Juha Tapiota. Hieno, unohtumaton konsertti! Tykkäsin todella paljon, kun lavalla oli tällä kertaa vain mies ja kitara. Sanojakin tuli kuunneltua ihan eri tavoin. Joka kerta ne koskettaa, ja niistä saa myös voimaa. Nyt taas jaksaa!

Hääpäivä

Ei sydäntä vallata

niin kuin vuorta.

Ei sitä voiteta sodassa,

ei hankita arvalla.

Sydämet löydetään,

ne saadaan, ne annetaan.

Niin meille kävi.

-Mari Mörö- 

Tänään meillä on 6-vuotis hääpäivä.
Vielä kovin pieni luku, mutta meille paljon.
Yhteistä taivaltakaan ei ole takana kuin kahdeksan vuotta.
Silloin hyvässä ystävässä näki rakkauden <3

Rakas päiväkirja

 

Rakas päiväkirja

Olen aloittanut uudestaan päiväkirjan kirjoittamisen. Nyt ei tarvitse lukollista päiväkirjaa. Tiedän ettei tuota kirjaa muut lue. Miehelle noita samoja ajatuksia tulee sanottua ääneen.

Päiväkirja ehdotus tuli oikeastaan fysioterapeutilta. 

Päiväkirjan kautta muistaisin paremmin, miten olen parantumisessa edistynyt 

ja millaisia päiviä ollut. En kuitenkaan jaksa kirjoittaa vain pelkästään siihen liittyen. 

Kun kirjoittamisen aloittaa, niin kyllähän sitä tekstiä tulee. 

Mukava kirjoittaa ihan meidän arkipäivästä. Ei pelkästään ikävää tekstiä, 

vaan sellaista mikä antaa huonoina päivinä voimaa parempaan.

Nuoruudessa tuli päiväkirjaa kirjoitettua lähes joka päivä. 

Sellaista en ole saanut vielä aikaiseksi. Muutama kerta viikossa riittää. 

On tullut mieleen, että kuinkahan moni aikuinen kirjoittaa päiväkirjaa. 

Onkohan se enää nuoremmillakaan niin tavallista kuin joskus aikaisemmin. 

Nyt mua harmittaa, kun olen heittänyt roskiin päiväkirjat mitä kirjoitin ala-asteikäisenä. Olisi ollutkin kiva säilyttää. Nuoruusajan päiväkirja minulla onkin tallessa. 

Ei siitä kauan ole kun sitä luin. Sinne kirjoittanut myös mieheni ja minun ensitapaamisesta. Myös meidän ensimmäisestä vuodesta kun olimme oikeastaan vain kavereita. 

Joku silloin miehessä kiehtoi, mutta toisaalta niin ärsytti. 

En olisi silloin uskonut, että on elämäni mies. <3

Ei uskoisi että tuostakin ajasta on kohta kymmenen vuotta.

Ihanat lahjat

Tyttöjen lahja, mikä sai meidän perheen naiset hyvälle tuulelle. Matosta tiesin etukäteen. Olin sen tilannut leikkimökkiin. Sopii sinne täydellisesti!

Korit oli yllätys minullekin. Tosi kivasti tyttöjen nimet myös koreissa.

Minulla on ihana ystävä! <3

 

Yksin nauttien arkiaskareista

Aamupäivällä kaverini kutsui kylään. Valitin kun en pääse. 

Paljon tekemistä viikonloppua varten, kun juhlitaan tyttöjen synttäreitä. 

Illalla oli tulossa myös vieraita. Kaveri ehdotti, että toisin vain lapset heille. 

Laitoin lapset autoon ja vein kilometrin päähän.

Meidän kuopus (kohta 4v), joka on minussa paljon kiinni, 

jäi ensimmäistä kertaa hoitoon muulle kuin mummuille, papoille tai päiväkotiin. 

Kotona minun takataskuissa ei ollut pienet kädet kiinni. 

Minun ei tarvinnut koko ajan kuulostella, mitä meidän vauhdikas neiti puuhaa. 

Ei kesken askareiden sylitellä ja halailla, vaikka se niin ihanaa onkin.

Sen sijaan sain rauhassa leipoa. Järjestellä paikkoja. Imuroida. Pyyhkiä pölyjä. Luututa. Nautin vain hiljaisuudesta ja siivoamisesta. 

Kun olin saanut kaiken valmiiksi katsoin ympärilleni. 

Nautin kun jokainen tavara on oli omilla paikoillaan. 

Lapsiperheessä kun tällaista hetkeä ei kauan kestä.

Neljä lasta oli leikkinyt sopuisasti. 

Yleensä kun sisarukset riitelevät, niin nyt ei sellaista hetkeä ollut.

Jokainen oli syönyt reippaasti. Kiire oli ollut jatkamaan mukavia leikkejä.

 Jokainen, me äidit ja lapset, saadaan nauttia tällaisesta vähän eritavoin. 

Jokaisella on mukavaa.

Viikonloppureissu

Viikonloppuna tehtiin pieni reissu asuntoautolla. Mukana oli meidän perheen lisäksi minun serkku poikansa kanssa. Ensin ajettiin täältä Oulun seudulta Luulajaan. 

Tarkoitus oli siellä shoppailla, mutta oikeastaan mitään ihmeellisempää ei tullut ostettua. Kolmen hieman väsyneen ja kiukkuisen lapsen kanssa shoppailu ei oikein onnistunutkaan. Tytöt saivat valita omat synttärilahjat. Mies sanoi tytöille valitkaa mikä vain lelu. 

Aina lapset eivät haluakaan suurinta ja kalleinta. Nämä lähti matkaan.

Kuopuksen lahja

Esikoisen lahja

Tänä vuonna isompi lahja on yhteinen ja saavat sen yhteisenä juhlapäivänä.

Pakko tehdä oma postaus yhdestä sisustusostoksesta, minkä meidän esikoinen teki. 

Se tulee vähän myöhemmin.

Luulajasta palattiin takaisinpäin ja yövyttiin Kalixin lähettyvillä. 

Leirintäalue ihanalla paikalla. Myöhään illalla mentiin ja aamulla lähdettiin, joten leirintäalueesta ei ehditty paljon nauttia. Siellä olisi kiva olla ihanilla ilmoilla.

Tytöt rannalla

Aamulla matka jatkui Ranualle. Pakko oli mennä katsomaan jääkarhunpentua. 

Hieman pettymys oli, kun nähtiin vain kaukana nukkuva jääkarhunpentu emonsa päällä. Isä karhu kuitenkin nukkui meidän alapuolella, 

joten lapsetkin huomasivat kuinka iso jääkarhu oikeasti on. Hui!

Tytöt ihastuivat tähän pieneen Bambiin

Ranualla kävin kuopuksen kanssa Fazerin myymälässä katsomassa olisiko mitään herkkua. Ruotsista oltiin kyllä ostettu iso kasa karkkia. 

Mukaan lähti Muumi-lakuja tyttöjen synttäreille. Olivat niin halpoja.

Sillä välin mies oli esikoisen kanssa matkamuistomyymälässä tekemässä ostoksia loppuun. Yllätyksenä minulle oli ostanut tällaiset. <3

Sitten kotia kohti. Ihana taivaanranta.

Tuosta paikasta enää seitsemän kilometriä kotiin.

Puistoilua

Eilen kävimme tyttöjen kanssa puistoilemassa kaupungissa.

 Saimme mukavaa seuraa etelä-suomesta päin. 

Kuusi vuotta sitten tutustuin Internetin ihmeellisessä

 maailmassa saman ikäiseen naiseen, jolla oli samana päivänä laskettuaika. 

Siitä asti ollaan pidetty yhteyttä. 

Tämän kuuden vuoden aikana olemme nähneet muutamia kertoja.

 Me olemme käyneet heillä, he ovat käyneet täällä 

Olemme sopineet samaan kaupunkiin kesälomareissun, jossa olemme nähneet. 

Se on ihmeellistä, kuinka Internetistäkin löytää ystävän.

 Ihmisen, jonka kanssa kemiat todellakin toimii. 

Alkuun meitä yhdisti samanaikainen raskaus, 

mutta pian huomasimme että on paljon muitakin asioita. 

Harmittaa, kun välimatkaa on paljon. 

Mukava olisi nähdä useammin.

Eilen oli taas ihanan lämmintä. 

Oikeastaan ensimmäistä kertaa tytötkin saivat pukea kesävaatteet päälle. 

Välillä tuuli kylmästi, mutta ei kuitenkaan liikaa.

Talvella kuopus olisi aina pukenut kesävaatteita. 

Nyt kun niitä saisi pukea, niin neiti olisi laittamassa enemmän vaatteita, mitä pitäisi. 

Tottakai aina tehdään toisin, mitä äiti sanoo!

Missä tyttö?

Tytöt saivat leikkiseuraa, katsella lintuja, kiipeillä puissa, leikkiä leikkipuistossa, 
ihastella kasvillisuutta ja tietysti syödä jäätelöä!

Äiti sai mukavaa jutteluseuraa, katsella lasten riemua, nauttia kahvia auringossa, 
syödä jäätelöä ja katsella myös luonnon eri juttuja!

Äiti, onko tämä viidakko? Ei rakas lapseni, tämä on kasvihuone

Arjen pieniä iloja

Viimeisin vuosi on ollut raskasta aikaa.
Taas on tullut lisää murheita entisten lisäksi.

Eräs ystäväni kysyi, kuinka minä jaksan olla aina niin vahvan oloinen.

En minä ole aina vahva. Välillä väsyttää todella paljon. Ärsyttää.
Tekisi mieli vain itkeä ja huutaa. 

Vuoden aikana olen kuitenkin enemmän oppinut huomaamaan niitä pienen pieniä iloja, mitä on arjessa.
Ehkä niiden avulla jaksaa päivän kerrallaan ja saa voimaa taisteluun.

Tässä muutamia.

Iloa ja tyytyväisyyttä tuo kun kotona on paikat järjestyksessä ja on siistiä.

Kun saa kodinhoitohuoneesta pyykkikasan silitettyä. Minä tein sen!

Toisaalta välillä kyselen itseltäni, mitä järkeä laudeliinatkin on silittää.

Joissakin asioissa sitä on vaan tarkka.

Tuosta vielä kaappiin tarkkaan järjestykseen. 

Vähän outoa, mutta tykkään teroittaa kyniä. 
Mielestäni on kiva kun esikoisen pöydällä on kynät kivasti esillä ja näin lapsille valmiina. Lapset piirtävät paljon. 
Iloa tuovat lasten piirrustukset, mitä on usein jääkaapin ovessa esillä.

Illan ilo on lapset kainalossa ja iltasadun lukeminen. 

Tällä hetkellä esikoisen ja minun suosikki on Urpo ja Turpo-kirjat. 
Yhteinen juttu.

Joskus kuitenkin on hetkiä jolloin ei jaksaisi kuunnella tyttöjen riitelyä. 
Olla erotuomarina.

On päiviä, jolloin leikit onnistuvat todella hyvin. Näitä hetkiä on mukava katsella. 
Joskus niistä otetaan muistoiksi valokuvia ja videokuvaa.

Piano on minulle tärkeä.

Viimeisen vuoden aikana on välillä ollut aikoja, ettei sitä olisi halunnut edes nähdä.

Tehnyt mieli soittaa enemmänkin, mutta vasen käsi ei toimi. 

Tullut ajatuksia että turhaa piano vie olohuoneesta tilaa.

Ei, en halua siitä kuitenkaan luopua.
On kuitenkin se pieni ilo, kun saa edes hetkeksi kädet koskettimille

ja soitettua edes hieman. Olen saanut kuuntelijan kuopuksesta.

"Äiti, voisitko soittaa ja laulaa" kysytään aina välillä.

Piano ja musiikki pysyy elämässäni.

Aamulla on mukava herätä ja huomata valmis kahvi termospullossa.

Minua on muistettu aamun kiireessä ennen töihin lähtöä.

Päivällä voin saada mieheltä puhelun, vaikka hänellä ei olisi mitään asiaa.

Merkitsee paljon!

Pakkanen paukkuu, mutta aurinko näkyy!  Koskematon lumi ja ihana kimallus. 

En tykkää paljon talvesta enkä pakkasesta, mutta kuitenkin tuollaisessa hetkessä on sitä jotain mistä kuitenkin nautin. 

Luonnosta oppinut huomaamaan enemmän sen kauneuksia.

Vuoden aikana olen ehkä oppinut vielä enemmän arvostamaan näitä arjen pieniä iloja.

Jokaisen olisi hyvä iltaisin miettiä päivän mukavia, hienoja hetkiä.

Löytääkö ne helposti vai onko välillä vaikeaa niitä huomata kaiken kiireen keskellä?

Viikonloppu Helsingissä

Viikonloppua vietin hyvän ystävän kanssa Helsingissä. 

Shoppailua, konsertissa käynti ja ihan vaan olemista. 

Sisustusliikkeissä oli mukava käydä ihastelemassa ja kyllähän jotain oli pakko ostaa. Näihin palloihin ihastuin heti kun ne näin. Vielä pitäisi kotona laittaa paikoilleen.

 

tähtipallot sisustusliike Benicosta

Olin päättänyt, että lapsille en osta vaatteita kuin viimeistään joulun jälkeen. 

Esikoiselle oli kuitenkin ostettava ruskea paita tanssinäytökseen. 

Ei paljon löytynyt valinnanvaraa ruskeista paidoista, mutta tällaisen ostin.

Kinderit

Lopulta kuitenkin kävi, niin että neiti ei päässyt tanssinäytökseen 

minun myöhästyneen lennon vuoksi. Paidan osto ei silti harmita, 

koska kiva olla välillä jotain muutakin kuin punaisen eri sävyjä.

Jos toiselle neidille ostaa vaatetta, niin silloin pitää ostaa myös toiselle. 

Niinhän?

Name it

Ihastuin tämän tunikan väreihin. Nämä vaatteet ovat joululahjaksi.