Raparperipiirakka

Hieman on sellaista fiilistä, että tänä kesänä olen myöhässä kaiken suhteen.

Parhain raparperiaika oli ja meni, mutta kyllähän ne on vieläkin toki käyttökelpoisia.

Mitä kesä olisi ilman raparperipiirakkaa?

Tällä kertaa päätin testata reseptiä, minkä huomasin Voikukkapelto-blogista.

Oli hyvää, joten ehdottomasti kannattaa testata.
Mietin, että tämä voisi olla myös hyvä resepti vaikka punaisilla viinimarjoilla.
Kondensoitu maito on hyvä vastapaino kirpeydelle.

Itse tosin käytin tavallisten jauhojen sijasta gluteenittomia jauhoja.
Mantelilastuja ei ollutkaan kaapissa, joten ne jäivät puuttumaan.
Piirakan myös tein irtopohjavuoan sijasta tavalliseen piirakkavuokaan.
Olisi tosin saanutkin olla isompi vuoka, kun hieman sai jännittää tuleeko reunoista yli.

RAPARPERIPIIRAKKA

Pohja

100 g voita / margariinia
1 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
2 ½ dl vehnäjauhoja

Täyte

4-5 raparperin vartta
kanelia
1 prk kondensoitua maitoa
1 prk (150g) creme fraichea tai n. 1,5 dl turkkilaista jogurttia
1 muna
1 tl vaniljasokeria

Pinnalle
mantelilastuja

Vaahdota pehmennyt voi ja sokeri.
Sekoita joukkoon muna ja leivinjauhe-jauhoseos.
Painele taikina voidellun ja korppujauhotetun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille.

Lado viipaloidut raparperit taikinapohja päälle.
Ripottele raparperien päälle kanelia.

Sekoita loput täyteainekset keskenään
ja kaada pohjan päälle. Ripottele pinnalle mantelilastuja.

Paista 175 asteessa uunin alaosassa noin 45 minuuttia.
Anna viilentyä ennen tarjoilua.

Kuviin ei ole kyllä nyt yhtään panostettu.
Äkkiä yritin räpsiä kuvat talteen, kun tytöt jo vieressä kiireisiä odottivat maistiasia.
Ja kyllähän toinen neiti jo ehti ottaa piirakan reunasta pienen palasen.
Tytöt ei yleensä tykkää kovin monista leivonnaisista.
Tätä kyllä söivät ja hetkessä piirakka katosi oman perheen kesken.
Toisen neidin kommentti kyllä oli, että rapaperipiirakka olisi parempaa ilman raparperia.

Tässäpä vinkki vaikka näin sunnuntain jälkiruoaksi!

LEPPOISAA SUNNUNTAITA!

Päivänkakkaraa

Päivänkakkaroita löytyy meidän pihalta ehkä turhankin paljon.

Isomummu ja esikoinen niitä kerran istutti etupihalle.

Siitä, tai jostain muusta, ovatkin levinneet vähän sinne ja tänne.

Onhan ne toki kauniita kesäkukkia.

Rakastaa ja ei rakasta.

Eipä oo vielä tullut tälle kesälle sitä tehtyä,

minkä vastauksen nyt saisi.

Reissussa osa 3 - Lampaita ja Pohjois-Gotlantia

Taas hieman meidän reissua.

Gotlannissa lampaita riittää joka paikassa.
Saarella oli useita lammastiloja, missä sai käydä vierailulla.
Valitsimme turistilehden ja mökin läheisyyden perusteella
Lammastilan Gisslause.

Valinta oli kyllä hyvä.
Kun ajoimme pihaan oltiin meitä heti ystävällisesti vastaanottamassa.
Tilan emäntä kertoi meille lampaista, näytti mitä tuotteita lampaan villasta on tehty jne.
Tytöt saivat maatila-aiheisia leikkaa ja liimaa-askarteluja kotiin viemiseksi.

Saimme syöttää lampaille näkkileipää
ja tytöt saivat myös juottaa karitsoja tuttipullolla.
Tuo hetki reissusta olikin tytöille kaikista mieleenpainuvin.
Kuopus aikookin isona lammasfarmariksi.

Itsekin kyllä vähän ihastuin lampaisiin.
Tuo ruskea kaipasi minulta koko ajan silitystä.
Oikein painautui kiinni jalkaa vasten.

Eräänä sateisena harmaana päivänä lähdimme ajelulle Pohjois-Gotlantiin.
Jotenkin oli hienon näköistä, kun hyvä että taivaan ja meren rajaa edes erotti toisistaan.

Paikka oli Hallshuk

Kartasta katsottiin mitähän nähtävyyksiä matkalla olisi

ja pariin pysähdyttiin.

Toinen oli vanha kirkon raunio, Ganns ödekyrka

Toinen oli paikka, missä suvivirsi on saanut alkunsa. 

Hångers Kalla.

Siinä oli kivan oloinen puistoalue, missä paremmalla ilmalla olisi ollut kiva syödä eväitä.

Kun oli vähän parempi päivä lähdimme uudestaan pohjoista kohti.

Hetken kävimme ihailemassa Gotland Ring moottoriradalla autojen ja moottoripyörien pärinää.

Rata on rakennettu entiselle kalkki- ja louhosalueelle.

Tämän huomasikin osittain maan väristä.

Sitten mentiin paikkaan, mikä oli yksi sellainen mitä olin odottanut näkeväni.

Blå Lagunen.

Entinen kivilouhos, mihin on myöhemmin tullut vesi.

Niin ihanan väristä vettä, että olisi sen puolesta voinut luulla olevansa josssain välimerellä.

Vesi oli myös todella kirkasta.

Rannassa oli suhteellisen matalaa n. 3 metriä, minkä jälkeen tuli yhtäkkiä syvempää.

Kun lapset touhusi vedessä, niin itse näki mihin asti heidän kestää antaa mennä.

Vesi ei ollut kyllä mitään kovin lämmintä, mutta kyllähän meidän vesipeto uskaltautui uimaan ja sukeltelemaan.

Kävimme myös pyörähtämässä entisen kalkkitehtaan pihassa,
mikä nykyään toimii museona.
Pihassa oli hieno juna, mikä teki välillä pieniä reittiajeluja.
Ei sattunut olemaan ihan lähiaikoina lähdössä matkaan,
joten junamatkaa ei koettu.

Vielä olisi muutama juttu tulossa.

Heinäkuu

Niin kuin niitty heinäkuun

kukit sinäkin,

sinikellon herkyyttä,

voimaa lemmikin.

Kirjosieppo pesästään

lähtee liitämään.

Sinä uuteen uskallat

suuntaan tiettämään.

Huomaat ihmeet pienimmät

matkan varrella,

kuulet tuulen, pääskyset,

lasten naurua.

Sinussa on keveys

ruohonkorsien,

viisaus ja kestävyys

ikihonkien.

- Anna-Mari Kaskinen -

Tervetuloa Meille

Pitkästä aikaa meidän eteistä.

Kielot kun alkoivat kukkimaan hain eteiseen niitä piristykseksi.

MUKAVAA VIIKKOA KAIKILLE!

Kylpyhuoneessa kesän tuoksu

IHANAA JA RAUHALLISTA JUHANNUSTA KAIKILLE!

Juhannusta kun emme tällä kertaa vietä kotona,
niin halusin ennen lähtöä ripauksen sitä juhannuksen kesätunnelmaa kylpyhuoneeseen.
Sehän onnistuu perinteisesti koivun lehdillä.
Ai, että mikä ihana tuoksu!

Pitäkää itsestä ja toisistanne huolta! ♥

Uusia kenkiä

Talvella ostin ensimmäiset crocsin kengät.
Ne olivat todella hyvän tuntuiset jalassa.
Olin heti sitä mieltä, että tätä merkkiä tulen ostamaan vielä lisää.

Kaikissa raskauksissa minulla ollut ongelmana jalkojen turvotus
 ja sopivien sekä hyvien kenkien löytäminen turvonneisiin jalkoihin.
Uskon, että Crocsin Jayna kengät (alin kuva) olisi tänä kesänä minulle varmasti hyvä.
Stretch Sole Flat kengissä ihastuin malliin, sekä tietenkin tuohon turkoosiin väriin.
Lisäksi kun monissa blogeissa näin kengistä kehuja, kuinka ovat taipuisat yms.
niin ajattelin, että ne voisivat mennä myös minun jalkaani myös tänä kesänä.

Ajattelin, että reissussa varsinkin on tärkeää jalassa olla hyvät kengät
vaikka mitään kävelymaratonia olekaan tekemässä niin varmasti sitä kävelyä kuitenkin tulee.

Täytyykin reissun jälkeen sanoa oliko nämä niin hyvät kuin ajattelin.

KIVAA PÄIVÄÄ!


P.S Crocs ei ole mitenkään mukana tässä postauksessa,
vaan kenkäni olen maksanut omasta pussista.

Pihalla

Omenapuu ehti just puhjeta kukkaan ennen meidän reissua.
Tänä vuonna kukkia oli viime kesään nähden vähän.
Viime vuonna omenasato olikin todella runsas.

Harmikseni sireenin kukkia en ehtinyt nähdä.

Anopin puolellakin kävin vähän kuvaamassa.

Ja lopuksi meidän kesästä nauttiva vanhus.

AURINKOISTA VIIKKOA!

Kesä + Loma

KAUNISTA KESÄÄ!

Eilen herkuteltiin perinteisellä mansikkakakulla

 kesäloman ensimmäisen päivän kunniaksi.

Koska loma on huoletonta aikaa, niin tein kakunkin rennolla otteella.

Kakkukahvilla istuessa takassa oli tuli.

Täytyi kyllä oikein ääneen sanoa, että muuten ei olekaan just nyt kovin kesäistä.

Vaikka kovin hellekesää en tälle vuodelle olekaan toivonut,

niin kyllä hieman lämpöisempiä ilmoja kuitenkin haluaisin.

Hassua muuten ajatella että viimeistään kahdentoista viikon päästä

sylissäni tuhisee meidän pikkuinen.

Tytötkin jo niin kovasti odottavat, että toivovat kesäloman menevän nopeasti.

Kovin on liikkuvainen kaveri mahassa. 

Monesti myös puskee itseään, että maha oikein pullistuu jostain tietystä kohtaa.

 Ihanaa kun tytötkin ovat saaneet oikein tuntea pikkuisen tarkemmin, mm. selkää ja kantapäätä.

Monesti tulevatkin kysymään, että missä kohtaa mahaa pikkuinen nyt on.

Sitten silittelevät mahan päältä.

Vaivojen yms. suhteen tämä on ollut raskain odotuksistani.

Kuitenkin tämä on ihanaa aikaa, kun tässä on niin koko perhe mukana.

Vielä meidän pitäisi malttaa odottaa sinua pikkuinen ♥