lauantai 30. tammikuuta 2016

Kevät fiiliksissä

Aurinkoista viikonloppua!

Täällä Oulussa on ainakin oikein keväinen ilma.
Kyllä vaan ihmetyttää sääukon muutokset,
kun eilen oli kylmempää ja nyt vesi tippuu räystäiltä.
Kun saa on keväisen oloinen,
 niin oma olotilakin jotenkin kevenee sen myötä.
Tuli muuten ostettua ensimmäiset tulppaanit tälle vuodelle!
Ehkäpä syynä myös se, että kävin tälle vuodelle kolmatta kertaa kaupassa.
Kiitos autoni, joka oli korjaamolla aika kauan.
Juu, mieshän on työmatkoillaan kaupassa käynyt
mutta ei sieltä ole vaimolle kukkakimppua tullut ruokaostosten mukana. 
Kun pakkaset väistyi niin jopa meidän pienin nukkuu päiväunia.
Se merkitsee sitä että sitä kuuluisaa omaa aikaa saattaa olla hieman enemmän.
Ja senhän voi käyttää vaikka herkutellen.
  Nyt täytyykin alkaa valmistautumaan pienemmän neidin uintiharkkoihin.
Täällä oon aika jännissä fiiliksissä.
 Ajattelin jättävän pojan ensimmäistä kertaa isänsä hoitoon, kun ei ole päiväunilla.
Mies kyllä hoitaa lapsia siinä missä minäkin,
mutta aikaisemmin tuo ruokapuoli on tuottanut vaikeuksia.
Ruoka kun on kulkenut minun mukana, mutta nyt kun aloitettiin soseet
 niin siinä mielessä vähän helpottaa.
Saa nähdä kummalle on erossa olo vaikeampaa äidille vai vauvalle.
Itse epäilen ensimmäistä.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Blogini tarina

Blogini tarinaa on pyytänyt/haastanut Sanatorio ja Meidän mökki ja kaupunkikoti
 Joskus aikaisemminkin olen aukaissut tarinaa blogin takaa,
mutta kertaus on opintojen äiti vai miten se meni.
Blogini nimi tulee yksinkertaisesti meidän tontin nimestä.
Tonttihan ollaan ostettu miehen mummulta,
 joka asui lähes loppuun asti omassa mökissään tässä samalla pihalla.
Viime kesänä isomummu nukkui pois.
Hauskaa kun tonteilla on omat nimet.
Isomummulla olikin tapana puhua näistä kylän ihmisistä myös tonttien nimillä.
Näinhän se on ennen ollut tapana.
Täällä siis Varvikon Marru,
oikealtaa nimeltään Marianne.

Alkuun nimi oli Kotihiiri Varvikossa.
Kotihiiri tuli siitä, kun blogi käsittää enimmäkseen tämän kodin asioita.
Myös meidän pienempää neitiä sanottiin ennen kotihiireksi.
Nyt tuntuu olevan paremminkin kylähiiri,
kun aina olisi jossain kaverilla menossa.
Jossain vaiheessa halusin lyhentää nimen ja heitin pois Kotihiiri sanan.
Voi kun sen saisi vielä osoitteestakin poissa!
 Aivan ensimmäisen blogikirjoituksen olen julkaissut 5. joulukuuta 2011,
eli tässähän on blogia takana jo 4 vuotta.
En tuolloin alkuun blogiani tuonut kauheasti esille enkä kommentoinut muiden blogeihin.
Sisustusasioista juttelin eräällä keskustelupalstalla.
Sinne linkkiä laitoin, kun kotona oli jotain uutta tms.
Blogi tuntui siis aluksi olevan vaan pohja tuolle.
Keväällä 2012 blogini tuntui enemmän käynnistyvän.
Silloin oli takana ollut raskasta aikaa.
Itse olin ollut jo vuoden sairauslomalla loukkaantumisen jälkeen.
Elin kovassa kivussa. Samalla yritin vaatia oikeuksia myös vakuutusyhtiöltä yms.
Tuolloin myös rakas mummuni sairastui ja nukkui pois.
Alkoi tuntumaan, että kaipaan jotain tekemistä.
Jotain mihin voin kirjoittaa ja kuvata niitä elämän pieniä iloja.
Toisaalta myös sitä turhamaisuutta, joka tuntuu aika pieneltä silloin kun elämä koettelee.
Kuitenkin se turhamaisuus antaa omalla tavallaan voimaa.
Kun saa tehdä sitä, mistä tykkää.

Välillä blogini on hakenut suuntaa, mitä tänne kirjoitan.
Jossain vaiheessa oli enemmän lastenvaatteistakin juttua,
mutta kun ei kotona ole yhteistyökykyisiä lapsimalleja niin se vähän jäi.
Toisaalta kun tämä on lifestyle tyyliä, niin blogihan elää arjen mukana.
Tietysti blogini on antanut minulle myös paljon.
Olen saanut tämän kautta tutustua uusiin ihmisiin.
Muistan kuinka jännitti mennä ensimmäiseen blogitapaamiseen,
mutta voitin jännitykseni. Onneksi.
Toivottavasti kaikkea kivaa on vielä edessäpäin tämän harrastuksen parissa.

Nyt en nimeäkään ketään varsinaisesti,
mutta haasteen saa sellaiset bloggaajat jotka eivät ole vielä blogitarinaa kertonut.
Olkaapa hyvä!



HAASTEEN SÄÄNNÖT:

Haasteen saatuasi kirjoita oma tarinasi blogissasi: 
Miten blogi sai alkunsa, kuinka se kehittyi ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia?

Tämän jälkeen haasta neljä (4) bloggaajaa kirjoittamaan oma tarinansa.

Lopuksi, mikäli olet mukana Instagramissa, käy lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogitarina. 
Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.
#blogitarina-haasteen käynnisti KOTOTEKO-blogi.

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Miten se menikään

Kyllähän sitä joka vuoden alku täytyy muistella 
mitä siihen edelliseen vuoteen mahtuikaan.

Edellinen vuosi onkin ollut aktiivisimman bloggailuaikani hiljaisin vuosi.
Syynä se, että vuoteen on mahtunut paljon iloa ja surua,
mitkä on myös vaikuttanut tähänkin harrastukseen.

Tammi-Helmikuu

Tammikuussa ei ole paljon kameraan koskettu.
Se olikin aikaa, kun enimmäkseen menin sohvan ja vessanpöntön väliä.
Helmikuussa sitten paljastin suuren salaisuuden täälläkin.
Nyt tuo ihana salaisuus tuhisee omassa sängyssään.
Helmikuussa oli jo hieman energiaa.
Sitä ahmittiin lisää hedelmistä, auringosta ja kauniista kukista.
Pop-bloggaajat myös treffasivat Karlalla.
 Kiva oli päästä kurkkaamaan kotiin, mitä jo pitkään blogista katsellut.
Samalla tavata muita bloggaajia ja saada ns. kasvot kirjoittajille.
Maalis-Huhtikuu

Maaliskuussa jo annettiin tulevan kesän näkyä kodin sisustuksessa.
Makuuhuoneen tulevaa järjestystä pohdittiin.
Kyllä vain tykkäisin enemmän tuosta entisestä,
mutta pakkohan jossain vauvan jutut on olla.
Kävimme laskettelureissulla.
 Ja tämä äiti kyynelehti rinteen juurella
 kun huomasi kuinka isoja omat tytöt taas ovatkaan.
Yksi suuri haaveeni sisustuksen suhteen toteutui.
Perustelin ostosta että siinä on sitten pojan kanssa mukava keinua.
Näin on myös ollut! Alkuun yöt siinä poikaa syötin.
 Nykyään en koe sitä niin helpoksi paikaksi syöttämiselle, kun jätkä on sen verran pitkä.
Kyllä me kuitenkin muuten siinä sylitellään.
Ja onpahan tuo mieskin jo siinä alkanut istumaan,
vaikka alkuun oli hieman vastaan.

Touko-Kesäkuu

Ensimmäistä kertaa kokeilin saada omenapuunoksan kukkimaan sisällä.
Pop-bloggajat kokoontuivat Vinttikissan kotona ja Kodin1:ssä.
Vinttikissan luona ollut tapaaminen on jäänyt erityisesti mieleen.
Koti täynnä kivoja yksityiskohtia.
Meitä oli myös niin pieni porukka koolla, että oli oikein lämminhenkinen tunnelma.
Kodin sisustus alkoi olemaan kesäistä.
Ja voi kuka se tuolla nukkuukaan.
Ikävä tuota karvakuonoa!
Yksi matkahaaveistamme toteutui, reissu Gotlantiin.
Samalla kyllä katselimme Smoolannin seutua.
Huomattiin kyllä että kun on kolme viikkoa reissussa,
 niin kyllä siinä ajassa alkaa jokaisella koti-ikävä painamaan.
Heinä-Elokuu

Nämä kaksi kuukautta perustuvat kahteen niin erilaiseen tunteeseen.
Iloon ja suruun.
Reissulta palattua jouduinkin sairaalaan nestetankkaukseen.
Hieman myös pikkumies antoi merkkejä että tulisiko sittenkin etuajassa.
Loppujen lopuksi kaikkea muuta.
Tuli kuitenkin kiire laittaa vauvalle kaikki valmiiksi.
 Pikkumies piti kyllä meitä jännityksessä, kun pyöri loppuun asti mahassa siihen tahtiin
 ettei aina tiedetty mitenpäin on.
Tämän vuoksi synnytyspoli tulikin jo etukäteen hyvinkin tutuksi.
Yhtä vilkkaalta kaverilta on vaikuttanut mahan tällä puolenkin.
 Tyttöjen syntymäpäiviä kun juhlittiin,
 niin samanaikaisesti menetimme pihassamme asuneen isomummun.

 Elokuun alun yksi päivistä on jäänyt pysyvästi mieleen,
kun appiukko sairastui vakavasti.
Niin kovasti odotti pojan syntymää ja yhtäkkiä kaikki muuttui.

Tämän jälkeen päivät olivat aika harmaita.
Oikeastaan arjessa pysyi kiinni lasten vuoksi.
Kaikki alettiin vielä enemmän odottamaan pojan syntymistä,
kun uusi elämä toisi iloa mukanaan.
Vihdoin hän saapui elokuun loppupuolella.
Tietenkään sekään ei mennyt ihan oppikirjojen mukaisesti.
 Synnytys meni kiireelliseen sektioon.
Ilman sitä hän ei olisi meidän sylissä.

Syys-Lokakuu

Muistan kuinka elokuun lopussa/syyskuun alussa heräsin yhtäkkiä
 pihalla siihen että syksy on saapunut.
 Syksyllä nautin omista pienistä hetkistä.

Huonompi kesä säiden suhteen toi mahtavan syksyn.
Vaunulenkkejä tuli tehtyä paljon ja välillä jotain luonnonmateriaalia tuli sisälle asti.
Lokakuussa myös vietimme poikamme kastejuhlaa.

Marras-Joulukuu

Tein yhteistyötä Desenion kanssa.
Muutama kiva printti löysi sitä kautta kotiimme.
Pikkuhiljaa alettiin kotiin laittamaan joulua.
Pop-bloggaajat viettivät pikkujouluja satumaisen kauniissa kodissa,
Valkoisen kartanon elämää bloggaajan luona.
Joulujutut jäi tänä vuonna vähäisiksi tässä blogissa.
Kokeilin uusia pikkuleipiä, ja sen reseptin ehdin tännekin näpytellä.
Näitä tullaan tekemään vielä uudestaan.

Itsellä tietenkin jäi vielä joulun ajasta mieleen koiramme sairastuminen.
Hienoa, että eläinlääkäritkin tekevät työtänsä myös jouluisin ja saatiin koiralle apua.
Näin karvakuonon kanssa saatiin vielä hetken viettää yhteisiä aikoja.

Joulu olikin niin paljon erilainen kuin ennen.
Vauvallemme joulu oli ensimmäinen, koirallemme viimeinen.
Pappa ei ollut joulua viettämässä meidän kanssamme.

Vuosi oli kyllä aikamoinen.
Iloa ja surua.
Annettu ja otettu.
Mukavia ja ei niin mukavia muistoja.

 Mielenkiinnolla odotan mitä tämä vuosi tuo tullessaan.


Ps. Huh, vihdoin tämä valmis.
 Saanut monta kertaa kirjoittaa kun aina syystä tai toisesta keskeytyy.

torstai 7. tammikuuta 2016

Kuulumisia

 HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA!

Onkohan siellä enää ketään?
Harmi kun lukijoita aina lähtee näin hiljaiselon aikana.

Vielä pienen pieni kurkistus meidän jouluun.
Kun jo tuota joulua siivotaan pois, niin en enää kehdannut laittaa enempää kuvia.
Tänään kuusi heitettiin ulos.
Tontut saivat lähteä jo viikonloppuna.
Tulihan niitä taas tarpeeksi katsottua.

Harmittaa ihan kun tänne ei ole ehtinyt.
Mistä saisi taiottua lisää tunteja päiviin?
Miehellä ollut paljon ns. kellon ympäri-päiviä,
jolloin arjen pyörittäminen on oikeastaan minun vastuulla.
Kun kaikenlisäksi vauva on aika vähäuninen,
 niin aika ilman vauvan läsnäoloa on minimaalinen.
Kyllä sitä vaan ihmettelee miten teillä muilla pienten lasten äideillä riittää aika.

Tänä vuonna meillä olikin erilainen joulu kuin ennen.
Ei ollut isomummun luona vierailua.
Ei ollut appiukkoa, joka on omilla tavoillaan tuonut tähän pihapiiriinkin joulumieltä.
Joulua oli ensimmäistä kertaa viettämässä meidän pieni poika.
Lahja paperia tykkäsi rapisuttaa, pukkiakin kiskottiin parrasta hymyn kera.
Ensi vuonna voi olla hieman enemmän jännitystä.

Kun poika vietti ensimmäistä joulua, niin koirallemme se oli viimeinen.
Aattona oli tarkoitus tänne kirjoittaa tervehdys, 
mutta taas sai päivä uuden muodon.
Aaton kiireinen lisäksi sain lähteä viemään koiraa eläinlääkäriin (mies oli Taas töissä).
Koiralla ei takajalat kunnolla kantaneet ja oli kipeän oloinen.
Eläinlääkäristä saimme lääkkeet että pääsemme ainakin pyhien yli rakkaan ystävän kanssa.
Lääkitys kun loppui olo taas huononi valtavasti.
Tämän viikon maanantaina jätimme viimeiset hyvästit tälle uskolliselle ystävälle.
Ei enää kipuja. Nyt on hyvä olla.
Lepää rauhassa ♥