Puistoilua ja kasvien ihailua

Tästä puistoilu päivästä on jo hieman aikaa,

mutta vielä ei ole kuvat päätyneet blogiin asti.

Viime aikoina ei ole paljon ehtinyt blogimaailmaan tulla.

Toisaalta, rehellisesti sanottuna ei ole jaksanutkaan.

 

Vielä ei ole vauva päättänyt tulla maailmaan,

ja oma olo alkaa olemaan jo aika tukala.

Yritän jaksaa ajatella, että viikon päästä vauva on ainakin jo sylissä

kun alkaa nyt pikkuhiljaa aikaraja kolkuttamaan vastaan.

Raskasta on tällä hetkellä myös muuten.

Sitä en osaa vielä enempää sanoiksi kirjoittaa.

Sitten joskus.

 Nyt kuitenkin näihin puistoilupäivän kuviin.

Kävimme tyttöjen kanssa Oulun Ainolanpuistossa.

Siellä oleva kasvihuone on aivan ihana paikka.

Viidakko lasten mielestä.

 Nautimme myös jätskiä.

Pieni paljastus minusta - en tykkää vohvelista, joten oma jätskini on aina kupissa.

Mielestäni se vohveli pilaa makunautinnon, kun se pitäisi vielä viimeisenä syödä.

Hassua, kun kuopuksemme taas tykkää enemmän siitä vohvelista kuin itse jätskistä.

Toinen paljastus minusta ja tyhmyydestäni.

Kävelimme taidemuseon pihan ohi.

Esikoinen halusi mennä katsomaan ylläolevia taideteoksia.

Putkia oli enemmän, mitä kuvissa näkyy.

Yritin, ettei siellä mitään taidetta ulkona ole vaan jotain remonttia tekevät.

Taiteellinen tyttöni näki enemmän kuin minä.

Lähempää katsottuna minäkin sitten ymmärsin tätä taidetta hieman enemmän.

Toivottavasti seuraava postaus olisikin jo vauvauutinen.

MUKAVAA LOPPUVIIKKOA!

Liikennepuistossa

Tyttöjen kanssa käytiin ensimmäistä kertaa Oulun liikennepuistossa.

En tiedä miksi se on vaan joka kesä jäänyt,

mutta vihdoin sekin kokemus tuli tyttöje osalta korkattua.

Oikeastaan päivä oli esikoisen palkinto-päivä.

Meillähän kuopus on ollut aina huono nukkumaan,

ja aloitettiin tarrapalkintojen avulla kannustaa omaan sänkyyn.

Viime talvena myös esikoinen alkoi nukkumaan huonosti.

Kiitos opettajan kummitusjuttujen ja tytön vilkkaan mielikuvituksen.

 Keväällä/kesän alussa alkoi tulla mitta hieman täyteen,

kun meidän sängyssä nukkui koko perhe ja itselläkin jo maha vei kiitettävästi tilaa.

Lopulta molemmille tytöille tehtiin tarrasysteemi.

Koko yö omassa sängyssä, niin palkintona on tarra.

Esikoiselta myös ehkä ilkeästikin vaaditaan itsekseen nukahtamista.

Ennen ei ole edes halunnut, että vieressä istuttaisiin niin kauan kuin nukahtaa,

ja yhtäkkiä tätäkin alkoi vaatimaan.

Kymmenen tarraa kun on kerättynä, niin sen jälkeen on joku yhdessä mietitty palkinto.

Oikeastaan me vanhemmat oltiin yllättyneitä,

että tytöt eivät toivoneet palkinnoksi lelua tai mitään mahdotonta elämystä.

Molemmilla oli toiveena jotain tekemistä koko perheellä,

vaikka puistossa käynti.

Kun esikoinen sai tarrat täyteen (reissussa ei kerääminen onnistunut),

 niin ehdotin palkintopäivään liitettäväksi liikennepuistossa käynti.

Tämähän sopi tytölle.

 On tuo liikennepuisto kyllä opettavainen paikka.

Välillä hieman satuttiin eksymään reitiltä.

Silloin vaikka äiti tuli apuun.

Yllätyin myös siitä, kuinka paljon siellä oli työntekijöitä.

Seurasivat lapsien ajamista.

Jos ei käskyistä ja kielloista huolimatta osannut käyttäytyä oikein auto otettiin varikolle.

 Kyllä me viimeistään ensi kesänä mennään uudestaan.

Puistoilua

Viime viikolle olin reipas äiti, joka vei lapsensa puistoon.

Välillä Usein on tuntunut että tämä raskaus ja talvella työ ovat vieneet niin voimat, 

ettei tytöille ole ehtinyt antaa jotain extraa.

Eräänä päivänä toivoivat että käytäisiin Oulussa Ainolanpuistossa.

Edellisenä päivänä sitten sovittiin että mennään.

Valitettavasti sää oli sateinen, ja näytti siltä että suunnitelma täytyy siirtää toiselle päivälle.

Onneksi kuitenkin sade väistyi.

Otimme mukaan leipää ja syötimme lintuja.

Äitikin hieman viisastui.

 Kuopus kysyi allaolevasta linnusta, mikä se on.

Kun en tiennyt tarkemmin, niin sanoin että varmaan joku sorsalaji.

Esikoinen siihen, hyvin tietäväisellä äänellä.

"hei äiti, se on tukkasotka! Sehän tuntee tuosta kun sillä on tuollainen tukka".

No niinpä tosiaan. Onneksi muna kasvattaa välillä myös kanaa.

 Kukkaloistoa ei tietenkään vielä paljon ollut.

Suunniteltiinkin tyttöjen kanssa, jos kesällä ehdittäis tuonne eväiden kanssa retkelle.

Lopuksi lapset vielä halusivat hyppiä kivillä.

Aluksi olin kieltämässä sen perusteella ettei ollut kumppareita jalassa.

Sitten mietin, kuinka mukavaa puuhaa se oli itselläkin lapsena.

Tuolta puistosta on päällimmäisenä mielessä nuo kivet.

Mitä sitten jos kengät vähän kastuu. Saa ne kotona laitettua kuivumaan.

Ei kaikkea pidä ottaa liian vakavasti.

Ja ei kengät kyllä edes kastunut.

Retkellä

Lähdimme eräänä sunnuntaina käymään retkellä Hailuodossa.

Saari Oulun edustalla.

Sinne kun menee niin tuntuu tosiaan menevänsä ihan eri paikkaan.

Kaunista, puhdasta luontoa ympärillä.

Lapsille tietenkin oli hauskaa lauttamatka.

Kannella ihastelimme merta.
On se vaan niin kaunis.

 

Uimassa kävimme Sunikarissa, mistä olin kuullut tuttavilta.
Aivan mahtava hiekkaranta.
Hiekka oikein poltti varpaita kuumana hellepäivänä.
Merivesi oli lämmintä, joten nautin itsekin kuvaamisen sijaan vedestä.

 Uimisen jälkeen lähdimme käymään Marjaniemessä.
Se on lauttarannasta katsottuna saaren toisessa päässä.

 Pieniä punaisia kalastajamökkejä.

Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka!

Villa Hannala

Vauhtia puistossa-postauksessa kerroin kuinka vauhdikkaiden tuntien jälkeen 

lähdimme täyttämään vatsojamme erääseen lounaskahvilaan.

Kysessä on Villa Hannala, mikä sijaitsee Vauhtipuiston lähettyvillä.

Alunperin Hannala-huvila on rakennettu vuonna 1859.

Oulun aikuiskoulutuskeskus entisöi Hannalan vuosina 2004-2008.

Itse muistan Hannalan omasta lapsuudestakin ränsistyneenä, mutta upeana talona.
Äitini on tuossa talossa viettänyt osan lapsuudestaan.
Muistan kuinka mummuni ja äitini kävivät välillä fiilistelemässä huvilan pihalla.
Hienoa työtä aikuiskoulutuskeskus on tehnyt huvilan eteen.
Kiva että se on nykyään tällaisessa käytössä.

Söimme Hannalassa maukasta lohikeittoa.
Palvelu oli hyvin ystävällistä.
Kokki teki meidän maidottomalle neidille ihan oman lohikeiton.
Olipa lapsesta hauskaa kun sai pöytään oman kattilan.

Tyttöjä jäi hieman harmittamaan kun sinä päivänä torniin ei ollut pääsyä.
Jos joku toinen kerta onnistaisi.

Vauhtia puistossa

Eilen lähdimme viettämään osan päivästä Oulun Vauhtipuistoon.

Tytöt saivat elokuvissa käydessään kyseiseen paikkaan ilmaisliput,

joten täytyihän ne käyttää.

Paikkaa ei voi verrata suurin huvipuistoihin.

Alueella muutama karuselli ja "junarata".

Pomppulinnoja, autoja, leikkimökkikylä, minigolfia yms..

Erityisesti meidän neidit tykkäsivät metsään tehdystä polusta.

Siellä sai tutustua luontoon, mutta oli myös jotain muuta pientä extraa.

Aikuisen silmin alue kaipaisi osittain kunnostamista.

Lapsethan eivät tällaista huomaa ja he olivat paikkaan kyllä tyytyväisiä.

Hyvin saivat muutaman tunnin kulumaan ja kauemminkin olisivat olleet.

koululeikki menossa

Päivästäkin tuli oikein lämmin, joten mukavaa oli viettää aikaa ulkosalla.

Vauhtipuistosta lähdimme syömään erääseen paikkaan,
mikä ansaitsee jo ihan oman postauksensa.
Siitä siis myöhemmin.

Jonkun aikaa sitten sain Daralandia-blogin Dara heitti minua Arkihaasteella.
Koska blogini käsittelee aika pitkälle arkea, enkä ole saanut tehtyä erillisiä arkipostauksia,
niin olkoot tämä osa 1/5. Tämä kyllä on jo hieman arjen luksusta.

ILOISTA KESKIVIIKKOA!