Pitkästä aikaa

Heipä hei täältä Varvikostakin pitkästä aikaa!

Miten se elo vaan vie mennessään, ettei oikein mitään tunnu ehtivän.

Itsehän menin tosiaan takaisin töihin toukokuun puolessa välissä.

Niin se vaan äitiyslomakin eteni vauhdilla ja jätkä kasvanut silmissä.

Mies jäi kesäksi kokeilemaan koti-isänä oloa.

Kuulemma ei ole ollut ikävä töihin.

Yllättävän hyvin jätkäkin on sopeutunut äidin poissaoloihin.

Me kun oltiin aikamoisessa symbioosissa ihan loppuun asti.

Siinä vaiheessa kun töistä kotiudun, niin kiire on syliin kova ja minussa kiinni roikutaan.

Vielä kun mennään imetyksellä,

 niin välillä olen kyllä miettinyt että onko ikävä äitiä vai tissejä.

Ehkä molempia.

Vauhdikas pikkumies on edelleen laittanut kodin sisustusta vähän uusiksi.

Kaikkea on saanut nostaa pois mihin vain pienet sormet yltävät.

Ja siis ne pienet sormethan yltävät koko ajan korkeammalla,

ja kun ottaa koroketta niin sillä saa vielä lisää pituutta.

 

Meninpä sitten jättämään tv-tasolle pöytävalaisimen ajatuksella,

 että sehän on niin painava ettei varmasti saa sitä alas.

Ei se sitten niin painava ollutkaan ja olikin eräänä iltana lattialla.

Ja tietysti rikki.

Välillä siis tuntunut, ettei täällä kotona ole edes mitään sisustus-asioita jaettavaksi,

kun mitään ei oikein voi pitää esillä.

Tulipa koettua tämäkin että kaikkiin lapsiin ei tehoa "ei saa koskea"-lause.

Mutta tämä on loppujen lopuksi pieni ajanjakso meidän elämässä.

Varmasti tulee yllättävän pian se aika, kun äidin sisustusjutut saa olla ihan rauhassa.

 

Yhden pienen kesäreissun olen lasten kanssa tehnyt.

Katsotaan jos siitä vaikka saisin postauksen aikaiseksi.

Tyttöjen synttärit häämöttää ihan nurkan takana,

ja niitä saisi alkaa valmistelemaan.

 Heinäkuun puolessa välissä koittaa kesäloma,

ja heti loman alettua lähdetään reissuun.

Jotenkin tuntuu, että niin se tämä kesäkin menee vauhdilla.

Millaisia kesäsuunnitelmia teillä lukijoilla on?

Oletko jo lomalla vai onko se vielä edessäpäin,

vai peräti jo takanapäin?

 

ps. Pientä sisustusjuttua tuli takan päälle vaihdettua jonku aikaa sitten.

Tuli niin kaipuu Gotlantiin, missä kävimme viime kesänä,

että piti ihan kiviä laittaa esille.

Omenapuun kukkia ja arvonnan voittaja

Jonkun aikaa sitten omenapuun oksa koristi kotiamme.
Säännöllisellä veden vaihtamisella vihdoin omenapuunoksa alkoi kukkimaan.
Lapset tietenkin innoissaan kysymään milloin vuorostaan omenat tulee.
Ehkä siihen ei riitä pelkkä veden vaihtaminen.

Olemme saaneet kyllä vetää lähes kaikki sisustusesineet (ja muutakin)
 pikkumiehen ulottumattomiin.
Jotain juttuja olen kuitenkin jättänyt, että voidaan harjoitella mitä
 "ei saa koskea"-lause tarkoittaakaan.
Olemme päässeet siihen vaiheeseen, että lause kyllä ymmärretään
 ja oikeastaan tietyistä jutuistakin tiedetään mikä on kiellettyä aluetta.
Tässä vaiheessa tulee silmiin pieni pilke, hieman voidaan vilkaista näkeekö kukaan,
koskea kiellettyä juttua ja lopulta nauru päälle.

Kaikkea ei kuitenkaan ehdi nähdä ja omenapuun oksaakin saatiin hieman maisteltua.
Ilmeisesti oli kai hyvää, kun sitä ehdittiin maistelemaan useamman kerran.

Ja joo, olen ollut äiti joka on hieman ajatellut,
 että kyllähän nyt jokainen lapsi oppii mihin saa koskea ja mihin ei.
 Lasten vuoksi ei tarvitse tavaroita nostella ylemmäksi jne.
Jokainen kolme lastani on erilaisia ja esikoisesta tähän kuopukseen vauhti on kiihtynyt.
Pikkumies, nyt 8kk, ehtii joka paikkaan ja löytää kaiken.
Ketterästi muuten kävellään vitran rar-keinun kanssa ja keittiössä vaihdetaan artekin tuoliin,
tai sitten toisinpäin. Äidin sisustuskaveri siis kun huonekalutkin vaihtaa paikkaansa.
Design siis kelpaa vaikka kävelyn tueksi.

Blogissani ollut Anna-Mari Westin tuotteiden arvonta on päättynyt jo tovi sitten.
En suinkaan ole tätä unohtanut, mutta..

Vihdoin ja viimein kuitenkin arvontakone käynnistyi.

Kiitoksia kaikille osallistujille

ja erityiskiitos Anna-Mari Westille, joka lahjoitti arvontapaketin!

Arpoja tuli yhteensä 36.

Random org arpoi voittonumeroksi

numero 8, joka osui Sanna Ukonaholle.

 "Kahdella arvalla mukaan ja ruusut ottaisin. Nämä on kyllä aivan ihania tuotteita ❤️"

Laittaisitko minulle sähköpostiin kotihiirivarvikossa@gmail.com
 yhteystietosi, niin saisin paketin matkaan.

Onnea voittajalle!

Ripaus vaaleanpunaista

ILOA HUHTIKUUHUN!

Kevään myötä sohva sai uudet sohvatyynyt.

Tällä kertaa ripauksella vaaleanpunaista.

Mistähän minuun iski?

Tyynyn väriä valitessa pohdin,

 ettei tämä(kään) väri ole varmaan ensimmäisenä miesten mieleen.
Ja kuinkahan moni vaimo kysyy sisustusmielipiteitä mieheltänsä.
Täytyy myöntää, että allekirjoittanut harvemmin.
Ainoastaan isommat jutut päätetään yhdessä,
ja silloinkin joku päättää aina sen ns. kaapin paikan.

Toisaalta mieheni ei luultavasti edes välitä minkälaiset tyynyt sohvalla on,
kunhan on jotain mihin päänsä painaa.
(ja siinä vaiheessa joku huutaa älä sotke, pilaa, laita läjään mun tyynyjä) 

Juu, ei ole kuulunut mitään sanaa uusista tyynystä.
Mutta meidän 10-vuotias esiteini, joka ei yleensä myös mitään huomaa,
laittoikin merkille että jotain on muuttunut.
"Siis yök, siis Miks Vaaleanpunaista!?" 

Äiti nyt välillä haluaa vähän hempeillä. 

Pääsiäinen

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ! 

Täällä Varvikossa pääsiäinen ei kauheasti erotu normaalista arjesta.

Koristeenakin vain oksia ja tulppaaneita (joita ollut muulloinkin).

Suklaata toki tulee syötyä normaalia enemmän.

Nytkin eletään ns. normaalia päivää.

Mies on kellon ympäri töissä ja itse lasten kanssa päivän keskenään.

Vuorotyöläisinä nämä kalenteripyhät ei aina oikein tunnu miltään.

Tunnistaako kukaan muu samanlaista fiilistä?

Somesta katsottuna monilla pääsiäsen aika tuntuu olevan kuin juhlaa.

Mut nyt mä taidan lähteä jatkaan pyykkihommia.

Kohta meidän arki muuttuu hetken lomaksi.

Operaatio saada pyykkikori tyhjäksi

ja hieman voisi jo laukkuja pakata.

Lasten taidetta

Meillä on jonkun aikaa ollut olohuoneessa pieni taidenäyttely.

Olohuoneen tasolle on löytänyt esikoisen kaksi taulua

ja pienemmältä tytöltä myös yksi.

Lisäksi peikonlehden luona tähyilee esikoisen pöllö.

 Lapsillehan on tärkeää että työt pääsevät esille,

ja tottakai sitä äitinäkin on ylpeä lastensa töistä.

Kuitenkin sitä kaipaa sisustuksen suhteen aina välillä jotain pientä muutosta.

Piirrustukset ovat siinä mielessä hyviä, 

että ne saa aika kätevästi talteen.

Meillä kyllä piirretään niiiin paljon,

että suurinosa on kyllä mennyt roskiin 

ja ainoastaan ne parhaimmat säilytetty.

Entä sitten isommat työt.

Mihin ne laittaa.

Onko teillä tallessa lastenne töitä ja miten niitä säilytätte?

Ja siis ainakin vielä on saanut tv-tasolla olla kaikki paikoillaan.

Tuota vanhempaa tv-tasoa poika heiluttelee siihen malliin,

 että "ei saa" lausetta ollaan yritetty alkaa jo opettelemaan. 

Kauhistuttaa milloin saa kukan päällensä.

Oon muka auton laittanut eteen, jos vähän estäisi,

mutta kätevästihän tuo jo laitetaan pois edestä.

Jos hakisi kahvikupposen ja alkaisi pienelle blogikierrokselle.

Poika päätti puoli viideltä aamulla yöllä, että nyt olisi aika herätä.

Liekö syynä myös mies, joka hieman kolisteli keittiössä töistä tullessaan.

(Huomenaamulla saa kyllä vain hiljaa hiipiä. Ei kiitos toista yhtä aikaista herätystä)

Nyt poika menikin sitten pienille unille, 

mutta eipä sitä itse enää saa unta.

Onneksi taas tuo aurinko paistaa,

niin sen avulla jaksaa hieman paremmin.

IHANAA LAUANTAITA!

Kevättä

Ah, mitkä ihanat ilmat eilen ja tänään.
Niin kevättä ilmassa.

Mulla on muuten joskus tosi vaikeeta keksiä otsikoita,
jos kuvina on vaan sekalaisia otoksia niinkuin tässä.
Mutta olkoon tämän punainen lanka se kevät ja arjen pienet ilot.

Jätkästä huomaa kuinka jotenkin tykkää auringonpaisteesta.

Liekö siis äitiinsä siinä tullut.

Yhtä aurinkoa on tämä meidän jätkäkin!

Kissa eilen ihmetteli pientä perhosta ikkunalla.

Olipas hetken jotakin puuhaa.

Ja hieman on jo tullut uutta tekstiiliä sohvan nurkalle.
Ihan tulee mieleen auringonsäteet mieleen kuviosta.

Ja vielä lopuksi:
katsokaa, mitä jätkä 6,5 kk on oppinut.

Eikä tietenkään kolhuilta vältytä.

AURINGONSÄTEITÄ PÄIVÄÄSI! ♥

Mukavaa viikonloppua

Taas sitä vietetään viikonloppua.
Tuntuu, että edellinen oli ihan vasta.
Tänä viikonloppuna meidän menoa rytmittää pienemmän tytön jalkapalloturnaus.
Itse kylläkin tälle aamulle vaan kylkeä käänsin kun tyttö lähti isänsä kanssa peliin.
Kohta he tulevatkin jo pelistä ja me muut otettu päivän alku rauhallisin merkein.
Pitäisi tässä kohta alkaa touhuamaan päivän töitä.
Vielä kuitenkin vähän kahvia ja blogikierrosta kehiin.

MUKAVAA VIIKONLOPPUA!

Ps. Kuvat ovat vanhempieni luota viime viikonlopulta.

Valoa ja pehmeyttä

 Kauniisti taas aurinko paistaa.

Ihanaa on ollut huomata kuinka päivätkin ovat pidentyneet.

Vaikka sää tuo hitusen sitä kevään tunnetta, niin vielä ollaan täydessä talvessa.

Täällä vielä tuodaan kotiin pehmeyttä ns. talven tekstiileillä.

Ei, en ole vielä valmis niistä luopumaan vaikka hitusen jo miettinyt mitä seuraavaksi.

Jännä ollut huomata kuinka vauvakin alkanut seuraamaan valoa mikä tulee sisälle.

Toisinaan yritetään omasta varjosta ottaa kiinni.

Ei ole kiire kevääseen ja kesään tämän pienen ilopillerin vuoksikaan.

Niin haluan nauttia just näistä hetkistä,

vaikka yöt on todella katkonaisia ja se oma aika on kortilla.

Eletään nyt täysillä tätä aikaa.

 Tiedän että joskus olen vielä niin hullu että tätä ikävöin. 

Enää ei pikkumies pysy siinä missä äiti haluaisi olevan.

Kädet alkaa ojentumaan ylöspäin, eli saa nähdä onko kohta äidin sisustustavarat vaarassa.

Helmi, Maalis, Huhti.

Kolme kokonaista kuukautta vielä kotona.

Sitten päälle vielä puolet Toukokuusta.

Kuinkahan vauhdikas kaveri meillä sitten onkaan.

Saa isi juosta pojan perässä päivät kun äiti käy töissä.

IHANIA HELMIKUUN PÄIVIÄ LUKIJOILLENI! ♥

Blogini tarina

Blogini tarinaa on pyytänyt/haastanut Sanatorio ja Meidän mökki ja kaupunkikoti

 Joskus aikaisemminkin olen aukaissut tarinaa blogin takaa,

mutta kertaus on opintojen äiti vai miten se meni.

Blogini nimi tulee yksinkertaisesti meidän tontin nimestä.
Tonttihan ollaan ostettu miehen mummulta,
 joka asui lähes loppuun asti omassa mökissään tässä samalla pihalla.
Viime kesänä isomummu nukkui pois.
Hauskaa kun tonteilla on omat nimet.
Isomummulla olikin tapana puhua näistä kylän ihmisistä myös tonttien nimillä.
Näinhän se on ennen ollut tapana.
Täällä siis Varvikon Marru,
oikealtaa nimeltään Marianne.

Alkuun nimi oli Kotihiiri Varvikossa.
Kotihiiri tuli siitä, kun blogi käsittää enimmäkseen tämän kodin asioita.
Myös meidän pienempää neitiä sanottiin ennen kotihiireksi.
Nyt tuntuu olevan paremminkin kylähiiri,
kun aina olisi jossain kaverilla menossa.
Jossain vaiheessa halusin lyhentää nimen ja heitin pois Kotihiiri sanan.
Voi kun sen saisi vielä osoitteestakin poissa!

 Aivan ensimmäisen blogikirjoituksen olen julkaissut 5. joulukuuta 2011,

eli tässähän on blogia takana jo 4 vuotta.

En tuolloin alkuun blogiani tuonut kauheasti esille enkä kommentoinut muiden blogeihin.
Sisustusasioista juttelin eräällä keskustelupalstalla.
Sinne linkkiä laitoin, kun kotona oli jotain uutta tms.
Blogi tuntui siis aluksi olevan vaan pohja tuolle.

Keväällä 2012 blogini tuntui enemmän käynnistyvän.
Silloin oli takana ollut raskasta aikaa.
Itse olin ollut jo vuoden sairauslomalla loukkaantumisen jälkeen.
Elin kovassa kivussa. Samalla yritin vaatia oikeuksia myös vakuutusyhtiöltä yms.
Tuolloin myös rakas mummuni sairastui ja nukkui pois.
Alkoi tuntumaan, että kaipaan jotain tekemistä.
Jotain mihin voin kirjoittaa ja kuvata niitä elämän pieniä iloja.
Toisaalta myös sitä turhamaisuutta, joka tuntuu aika pieneltä silloin kun elämä koettelee.
Kuitenkin se turhamaisuus antaa omalla tavallaan voimaa.
Kun saa tehdä sitä, mistä tykkää.

Välillä blogini on hakenut suuntaa, mitä tänne kirjoitan.
Jossain vaiheessa oli enemmän lastenvaatteistakin juttua,
mutta kun ei kotona ole yhteistyökykyisiä lapsimalleja niin se vähän jäi.
Toisaalta kun tämä on lifestyle tyyliä, niin blogihan elää arjen mukana.

Tietysti blogini on antanut minulle myös paljon.
Olen saanut tämän kautta tutustua uusiin ihmisiin.
Muistan kuinka jännitti mennä ensimmäiseen blogitapaamiseen,
mutta voitin jännitykseni. Onneksi.
Toivottavasti kaikkea kivaa on vielä edessäpäin tämän harrastuksen parissa.

Nyt en nimeäkään ketään varsinaisesti,
mutta haasteen saa sellaiset bloggaajat jotka eivät ole vielä blogitarinaa kertonut.
Olkaapa hyvä!

HAASTEEN SÄÄNNÖT:

Haasteen saatuasi kirjoita oma tarinasi blogissasi: 
Miten blogi sai alkunsa, kuinka se kehittyi ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia?

Tämän jälkeen haasta neljä (4) bloggaajaa kirjoittamaan oma tarinansa.

Lopuksi, mikäli olet mukana Instagramissa, käy lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogitarina. 
Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.

#blogitarina-haasteen käynnisti KOTOTEKO-blogi.

Pelastettu tv-taso

Tämä vanha tv-taso on vilahtanut jo aikasemmissa postauksissa.

Se vaatii kuitenkin ihan omankin juttunsa.

Tämä on pelastettu isomummun tavaroista,

Aika paljon sieltä taisi hyvää ja nykyään arvostettua tavaraa mennä ihan kaatopaikalle.

Tason pinta jo vaatisi hieman käsittelyä.

Pitäisi se tehdä, kun vaan olisi sitä aikaa.

Tänään onkin tiedossa mukava päivä.

Vietämmä pop-bloggaajien kanssa pikkujoulua!

Viime aikoina itsellä on tapahtumia jäänyt välistä ihan sen vuoksi,

että minulla pitää olla aina pikkukaveri mukana.

Tänne pikkujouluihin lähdemme pikkumiehen kanssa yhdessä.

Hieman kyllä jännittää, miten meillä päivä sujuu, kun päikkäritkin menevät nyt miten sattuu.
Ihanaa kuitenkin nähdä muita bloggaajia!

Nyt makkarista kuuluukin iloista juttelua.

Ainakin siis molemmat on aloittaneet päivän iloisissa (vaikkakin hieman väsyneissä) tunnelmissa.

ILOISTA PÄIVÄÄ SINNEKIN!

Joulukuu

IHANAA JOULUN ODOTUSTA LUKIJOILLENI!

 Joulukuu alkoi ja voi sitä lasten riemua, 

kun saivat kalentereista ensimmäiset luukut aukaista.

Tänä vuonna tehtiin poikkeus enkä tehnyt itse kalenteria.

Tällä kertaa kaupasta ostetut lelukalenterit veivät voiton.

Monessa blogissa on alkanut tänään joulukalenteri.

Täällä sellaista ei valitettavasti nähdä, kun aika tuntuu niin olevan kortilla.

Jospa tänne kuitenkin jotain joulujuttuja tämän kuun aikana ilmestyy.

Hieman pitäisi joulufiilistä etsiä. Se kun taisi kadota lumen mukana.

Auttaisiko jos vihdoin kaivaisi joululevyt esille.

Yritetään!

Illalla

Onko siellä jo laitettu  joulu kausi/tunnelmavalot esille?

Täällä on ensimmäiset viritetty.
Kivat illalla ja öisinkin tarpeellisesti valaisevat.

Tuollaisen ison lasipullon pelastin isomummun tavaroista.
Onneksi ei ehtinyt mennä lasinkeräykseen

Miten nämä päivät ja viikot menevätkin niin vauhdilla.

Huomenna voidaan alkaa nauttimaan pyhäinpäivä viikonlopusta.

Lapset hihkuu halloweenista, itselle pyhänpäivä on aivan toinen merkitykseltään.

Nyt mies ja tytöt lähtivät kylän halloween lastenjuhliin.

Kiukkuisen pikkumiehen kanssa jäätiin kotiin.

Jotenkin näyttää siltä, että hampaitako kiukuttelee. Nyt jo!

KIVAA VIIKONLOPPUA!

Pienen miehen ensimmäinen juhla

Reilu viikko sitten vietettiin pienen ensimmäistä juhlaa,

kun poika sai kasteessa nimen.

Päivä oli oikein onnistunut.

Poikakin jaksoi hyvin juhlia, vaikka ei päivän aikana malttanut juuri nukkua.

Tarjolla oli täytekakku, voileipäkakku, voileipäkakku ja rieskarullia.
Pikkuvieraiden mieleen keksejä, mokkapaloja ja coktailpiirakoita.
Tällä kertaa kakut tuli tilattua valmiina sillä aikani ei olisi riittänyt niiden tekemiseen.

Pärekori

Oon jo kauan haaveillut isosta pärekorista, mutta vielä sellainen hyvä ei ole tullut vastaan.
Nyt sentään pieni pärekori on kotiutunut meille.

Kesällä pihamme isomummu nukkui pois,

 ja nyt ollut aika tyhjentää tavaroita tuosta "mummun mökistä".

Pelastin itselleni kyseisen korin, ja muutaman muunkin hieman isomman tavaran.

Nyt ollaan jo hieman pohdittu, mitä kyseiselle mökille tehdään.

Miehen kanssa molemmilla on ainakin haaveissa ulkosauna uudistaa,

mikä on talon päädyssä ja tehdä sisäänkäynti saunaan talon kautta.

Muuten meidän visiot erkaneekin aivan kokonaan, eli makustellaan.

Heinät sisustuksessa

 

Tuolla kun on vaunujen kanssa kylänraittia kävellyt,

niin tullut katsottua tien vierustaakin uusilla silmillä.

Lukuisat heinät näyttivät niin kivoilta, että päätin poimia niitä sisälle asti. 

Kivan näköisiä ovat maljakossakin.

 Sunnuntaita vietetty rauhallisissa merkeissä.

Pojalla vaikuttaa olevan tänään joku nukkumispäivä.

Tytöt lähtivät elokuviin tädin kanssa ja mies töissä.

Jotain kotihommia saanut tehdyksi, mutta nyt oli aikaa jopa koneelle.

Jos tässä hetken lukisi muiden blogeja ja lähtisi sen jälkeen naapuriin (anoppilaan) syömään.

RAUHALLISTA SUNNUNTAITA!