Omenapuun kukkia ja arvonnan voittaja

Jonkun aikaa sitten omenapuun oksa koristi kotiamme.
Säännöllisellä veden vaihtamisella vihdoin omenapuunoksa alkoi kukkimaan.
Lapset tietenkin innoissaan kysymään milloin vuorostaan omenat tulee.
Ehkä siihen ei riitä pelkkä veden vaihtaminen.

Olemme saaneet kyllä vetää lähes kaikki sisustusesineet (ja muutakin)
 pikkumiehen ulottumattomiin.
Jotain juttuja olen kuitenkin jättänyt, että voidaan harjoitella mitä
 "ei saa koskea"-lause tarkoittaakaan.
Olemme päässeet siihen vaiheeseen, että lause kyllä ymmärretään
 ja oikeastaan tietyistä jutuistakin tiedetään mikä on kiellettyä aluetta.
Tässä vaiheessa tulee silmiin pieni pilke, hieman voidaan vilkaista näkeekö kukaan,
koskea kiellettyä juttua ja lopulta nauru päälle.

Kaikkea ei kuitenkaan ehdi nähdä ja omenapuun oksaakin saatiin hieman maisteltua.
Ilmeisesti oli kai hyvää, kun sitä ehdittiin maistelemaan useamman kerran.

Ja joo, olen ollut äiti joka on hieman ajatellut,
 että kyllähän nyt jokainen lapsi oppii mihin saa koskea ja mihin ei.
 Lasten vuoksi ei tarvitse tavaroita nostella ylemmäksi jne.
Jokainen kolme lastani on erilaisia ja esikoisesta tähän kuopukseen vauhti on kiihtynyt.
Pikkumies, nyt 8kk, ehtii joka paikkaan ja löytää kaiken.
Ketterästi muuten kävellään vitran rar-keinun kanssa ja keittiössä vaihdetaan artekin tuoliin,
tai sitten toisinpäin. Äidin sisustuskaveri siis kun huonekalutkin vaihtaa paikkaansa.
Design siis kelpaa vaikka kävelyn tueksi.

Blogissani ollut Anna-Mari Westin tuotteiden arvonta on päättynyt jo tovi sitten.
En suinkaan ole tätä unohtanut, mutta..

Vihdoin ja viimein kuitenkin arvontakone käynnistyi.

Kiitoksia kaikille osallistujille

ja erityiskiitos Anna-Mari Westille, joka lahjoitti arvontapaketin!

Arpoja tuli yhteensä 36.

Random org arpoi voittonumeroksi

numero 8, joka osui Sanna Ukonaholle.

 "Kahdella arvalla mukaan ja ruusut ottaisin. Nämä on kyllä aivan ihania tuotteita ❤️"

Laittaisitko minulle sähköpostiin kotihiirivarvikossa@gmail.com
 yhteystietosi, niin saisin paketin matkaan.

Onnea voittajalle!

Pääsiäinen

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ! 

Täällä Varvikossa pääsiäinen ei kauheasti erotu normaalista arjesta.

Koristeenakin vain oksia ja tulppaaneita (joita ollut muulloinkin).

Suklaata toki tulee syötyä normaalia enemmän.

Nytkin eletään ns. normaalia päivää.

Mies on kellon ympäri töissä ja itse lasten kanssa päivän keskenään.

Vuorotyöläisinä nämä kalenteripyhät ei aina oikein tunnu miltään.

Tunnistaako kukaan muu samanlaista fiilistä?

Somesta katsottuna monilla pääsiäsen aika tuntuu olevan kuin juhlaa.

Mut nyt mä taidan lähteä jatkaan pyykkihommia.

Kohta meidän arki muuttuu hetken lomaksi.

Operaatio saada pyykkikori tyhjäksi

ja hieman voisi jo laukkuja pakata.

Kevättä

Ah, mitkä ihanat ilmat eilen ja tänään.
Niin kevättä ilmassa.

Mulla on muuten joskus tosi vaikeeta keksiä otsikoita,
jos kuvina on vaan sekalaisia otoksia niinkuin tässä.
Mutta olkoon tämän punainen lanka se kevät ja arjen pienet ilot.

Jätkästä huomaa kuinka jotenkin tykkää auringonpaisteesta.

Liekö siis äitiinsä siinä tullut.

Yhtä aurinkoa on tämä meidän jätkäkin!

Kissa eilen ihmetteli pientä perhosta ikkunalla.

Olipas hetken jotakin puuhaa.

Ja hieman on jo tullut uutta tekstiiliä sohvan nurkalle.
Ihan tulee mieleen auringonsäteet mieleen kuviosta.

Ja vielä lopuksi:
katsokaa, mitä jätkä 6,5 kk on oppinut.

Eikä tietenkään kolhuilta vältytä.

AURINGONSÄTEITÄ PÄIVÄÄSI! ♥

Liebster Award-haaste

Viime vuoden puolella jo sain tämän haasteen blogista Elämää tuomipellon laidalla.

Katsotaan, mitä saan vastattua.

1. Mitä blogisi merkitsee sinulle?

harrastusta, omaa juttua, irtautumista,
hyvää mieltä

2. Missä näet itsesi kymmenen vuoden päästä?

Täällä samassa paikassa vanhempana ja ryppyisempänä!

Ajatella, esikoinen silloin jo kohta 20-vuotias.

Minähän voisin olla vaikka jo mummu. Eiiii!

3. Sisustushaaveesi tällä hetkellä?

Oijoi, niitähän riittää mutta rahaa ei.
Tällä hetkellä olohuoneen pöydän uusiminen on ollut kovasti mielessä.
Siitä suurin haaveeni on Normann Copenhagen Tablo.
Aijai, kun se olisi kiva!

4. Aiotko tehdä uudenvuodenlupausta?

En

5. Mistä arkipäiväsi koostuvat eli millainen on päivärytmisi?

Tällä hetkellä oma rytmini menee paljon lasten mukaisesti.

Aamulla herätän tytöt kouluun.
Vielä jonku aikaa sitten pienimies nukkui siihen aikaan,
mutta nykyään herää jo aikaisemmin.
Aamupuuron keittämistä ja itsellä kahvin juontia.
Vauvan kanssa touhuamista ja kotihommia.
Lounaan lämmittäminen pikkumiehelle,
jonka jälkeen päiväunet.
Tällöin yleensä käyn itse lenkillä.
Mahdollisesti saan naapurin rouvasta lenkkeilyseuraa,
jos vauvoilla rytmi samanlainen.

Silloin yleensä onkin jo ekaluokkalainen ehtinyt kotiin.

Sitten ruoan laittamista.

Illasta mahdollisesti tyttöjen harrastuksiin kuskaamista.

Lasten kanssa touhuilua ja iltahommat.

Tytöillä alkaa iltajutut klo 19.

Puol ysi heidän täytyisi olla sängyssä.

Usko tai älä, mutta niihin iltahommiin menee se 1,5 tuntia!

Kun kaikki lapset mahdollisesti ovat sammuneet klo 22 mennessä, 

on sitä itsekin niin väsynyt että silmät kiinni ja pää tyynyyn.

Valmiina yöllisiin herätyksiin ja seuraavaan päivään.

6. Suurin sisustusmokasi?

En kyllä tiedä onko mitään varsinaisia mokia tapahtunut.
Välillä on vain maku muuttunut, ja nytkin kotona muuttaisi
vaikka ja mitä kun vaan olisi mahdollista.

7. Mitä muita sosiaalisen median kanavia käytät kuin blogia?

Facebook, instagram

8. Paras matkailumuistosi?

Jokaisesta matkasta on jäänyt mukavat muistot.
Sanotaan vaikka, että erityisesti jäänyt mieleen
 mieheni ja minun autoreissu Ruotsin ja Tanskan kautta Etelä-Saksaan ja takaisin.
Lähdettiin reissuun etukäteen kauheasti suunnittelematta missä leirintäalueilla yövytään jne.
Ainoastaan Nurnbergista varattiin hotellihuone muutamaksi yöksi.
Paikalle päästyään hotelli osottautui aivan kauheaksi.
Siellä oli todella likaista, haisi pahalle jne.
Petivaatteet näytti siltä ettei niitä olisi edellisen käyttäjien jälkeen vaihdettu.
Saatiinkin sanottua meidän yöpyminen irti ja vaihdettiin majapaikkaa leirintäalueelle,
jossa oli parempaa ja kaikenlisäksi halvempaa.
Tuosta reissusta on jäänyt mieleen se jonkinlainen vapauden tunne.
Ei me nytkään aina tarkkaan kaikkea suunnitella,
mutta kyllä lasten kanssa tietysti mennään kuitenkin erillätyylillä.
Kiva olisi lastenkin kanssa käydä autoreissulla tuolla jossain keski-euroopan tienoilla.

9. Miten kuljet työmatkasi?

Omalla autolla

10. Toiveesi joulupukilta?

Pienen toiveen joulupukille esitin Marimekon astioista,
ja se toive toteutettiin.
En kuitenkaan koe että aikuisena tarvitsisin lahjoja.
Kyllä se nykyään on vaan niin, että joulu tulee jostain muusta.
Kyllä äidin sydäntä lämmitti, kun huomasi lapsen silmien palon,
 kun viimein joulupukin säkistä nostettiin paketti mikä oli just sen mallinen kuin ykköslahjatoive.

11. Terveiset lukijoillesi?

Kiitos että olette siellä!
Kaikki aikanaan lähti liikkeelle, kun halusi vaan tehdä jotain.
Saada itselleen hyvää mieltä.
Nyt voin rehellisesti sanoa, että en varmaan olisi jaksanut tätä näin kauan ilman teitä lukijoita.
Puuro on hyvää ilman suolaakin, mutta parempaa suolan kanssa.
Näin myös blogi on itselleni parempi teidän lukijoiden ansiosta!

Mielellään aina kuulisin teiltä palautetta ja ehdotuksia.
Risuja, mahdollisia ruusuja.
Mistä toivoisitte minun kirjoittavan?
Ihanaa, että olette siellä.
Kiitos paljon! ♥
 

Kevät fiiliksissä

Aurinkoista viikonloppua!

Täällä Oulussa on ainakin oikein keväinen ilma.

Kyllä vaan ihmetyttää sääukon muutokset,

kun eilen oli kylmempää ja nyt vesi tippuu räystäiltä.

Kun saa on keväisen oloinen,

 niin oma olotilakin jotenkin kevenee sen myötä.

Tuli muuten ostettua ensimmäiset tulppaanit tälle vuodelle!

Ehkäpä syynä myös se, että kävin tälle vuodelle kolmatta kertaa kaupassa.

Kiitos autoni, joka oli korjaamolla aika kauan.

Juu, mieshän on työmatkoillaan kaupassa käynyt

mutta ei sieltä ole vaimolle kukkakimppua tullut ruokaostosten mukana. 

Kun pakkaset väistyi niin jopa meidän pienin nukkuu päiväunia.

Se merkitsee sitä että sitä kuuluisaa omaa aikaa saattaa olla hieman enemmän.

Ja senhän voi käyttää vaikka herkutellen.

  Nyt täytyykin alkaa valmistautumaan pienemmän neidin uintiharkkoihin.

Täällä oon aika jännissä fiiliksissä.
 Ajattelin jättävän pojan ensimmäistä kertaa isänsä hoitoon, kun ei ole päiväunilla.
Mies kyllä hoitaa lapsia siinä missä minäkin,

mutta aikaisemmin tuo ruokapuoli on tuottanut vaikeuksia.

Ruoka kun on kulkenut minun mukana, mutta nyt kun aloitettiin soseet

 niin siinä mielessä vähän helpottaa.

Saa nähdä kummalle on erossa olo vaikeampaa äidille vai vauvalle.

Itse epäilen ensimmäistä.

Auringonpaistetta ja ensilumen ihailua

 Heipähei

 Niin se huomenna vaan pyörähtää marraskuun viimeinen viikko käyntiin.

Eilen saimme vihdoin ensilumen myös tänne Oulun seudulle.

Tänään hetken saimme nauttia myös auringonpaisteesta.

Oli kyllä niin ihana lenkkeilyilma!

Eilen sainkin ihailla ikkunasta ja muiden kuvista lumista maisemaa.

Täällä kun flunssa on kaatanut petiin pienemmän tytön.

Eilen myös pikkumies vähän kuumeili.

Tänään jo taas uskaltauduttiin vaunulenkille.

Tytöllä oli kyllä eilen aamulla vaikeaa kun niin olisi halunnut lumeen leikkimään.

Ikkunasta hetken jaksoi katsella isosiskon touhuja.

Lapset kyllä niin nauttii täysillä, kun pitkästä aikaa lunta.

Itselläkin tuli hieman astetta enemmän joulufiilistä.

Voi kun nyt maa pysyisi valkoisena.

Kissa ei tuntunut olevan lumesta niin innoissaan.

Eilen aamulla halusi ulos ja terassilla tovin mietti uskaltaako siitä pidemmälle.

Kyllähän tuolla pihalla oltiin tassuteltu.

Voi ehkä myös sanoa että lumen tulo yllätti.

Hieman on tytöillä jäänyt leikit kesken leikkimökissä.

Tai no, talliksi sitä kai nykyään kutsuvat.

Pientä keppihevosbuumia kai menossa.

 Ensiviikko on minulle pientä lomaviikkoa, kun mies viettää isyyslomapäiviä.
Mukavaa, kun muutenhan aika paljon yksinään pyöritän meidän arkea.

IHANAA ALKAVAA VIIKKOA!

Rauhalliset aamut

Viikonlopun rauhalliset aamut.

Meillä herätään aikaisin, joten aamuakin riittää pitkäksi aikaa.

Kun vauva alkaa uudestaan nukkumaan,

voi itse nauttia aamupalan rauhassa.

Lukea samalla kirjaa tai olla vaikka tietokoneella.

Tytöt leikkivät kahdestaan, eivätkä siihen ylimääräiseksi kaipaa.

Viikolla aamut menevätkin siihen, että näitä neitejä hoputtaa lähtemään kouluun.

Olen tosiaan taas innostunut enemmän lukemaan.

Pitäisikin viikolla käydä kirjastossa hakemassa lisää luettavaa.

Onko antaa vinkkejä hyvistä kirjoista?

AURINKOISTA SUNNUNTAITA!

Puistoilua ja kasvien ihailua

Tästä puistoilu päivästä on jo hieman aikaa,

mutta vielä ei ole kuvat päätyneet blogiin asti.

Viime aikoina ei ole paljon ehtinyt blogimaailmaan tulla.

Toisaalta, rehellisesti sanottuna ei ole jaksanutkaan.

 

Vielä ei ole vauva päättänyt tulla maailmaan,

ja oma olo alkaa olemaan jo aika tukala.

Yritän jaksaa ajatella, että viikon päästä vauva on ainakin jo sylissä

kun alkaa nyt pikkuhiljaa aikaraja kolkuttamaan vastaan.

Raskasta on tällä hetkellä myös muuten.

Sitä en osaa vielä enempää sanoiksi kirjoittaa.

Sitten joskus.

 Nyt kuitenkin näihin puistoilupäivän kuviin.

Kävimme tyttöjen kanssa Oulun Ainolanpuistossa.

Siellä oleva kasvihuone on aivan ihana paikka.

Viidakko lasten mielestä.

 Nautimme myös jätskiä.

Pieni paljastus minusta - en tykkää vohvelista, joten oma jätskini on aina kupissa.

Mielestäni se vohveli pilaa makunautinnon, kun se pitäisi vielä viimeisenä syödä.

Hassua, kun kuopuksemme taas tykkää enemmän siitä vohvelista kuin itse jätskistä.

Toinen paljastus minusta ja tyhmyydestäni.

Kävelimme taidemuseon pihan ohi.

Esikoinen halusi mennä katsomaan ylläolevia taideteoksia.

Putkia oli enemmän, mitä kuvissa näkyy.

Yritin, ettei siellä mitään taidetta ulkona ole vaan jotain remonttia tekevät.

Taiteellinen tyttöni näki enemmän kuin minä.

Lähempää katsottuna minäkin sitten ymmärsin tätä taidetta hieman enemmän.

Toivottavasti seuraava postaus olisikin jo vauvauutinen.

MUKAVAA LOPPUVIIKKOA!

Liikennepuistossa

Tyttöjen kanssa käytiin ensimmäistä kertaa Oulun liikennepuistossa.

En tiedä miksi se on vaan joka kesä jäänyt,

mutta vihdoin sekin kokemus tuli tyttöje osalta korkattua.

Oikeastaan päivä oli esikoisen palkinto-päivä.

Meillähän kuopus on ollut aina huono nukkumaan,

ja aloitettiin tarrapalkintojen avulla kannustaa omaan sänkyyn.

Viime talvena myös esikoinen alkoi nukkumaan huonosti.

Kiitos opettajan kummitusjuttujen ja tytön vilkkaan mielikuvituksen.

 Keväällä/kesän alussa alkoi tulla mitta hieman täyteen,

kun meidän sängyssä nukkui koko perhe ja itselläkin jo maha vei kiitettävästi tilaa.

Lopulta molemmille tytöille tehtiin tarrasysteemi.

Koko yö omassa sängyssä, niin palkintona on tarra.

Esikoiselta myös ehkä ilkeästikin vaaditaan itsekseen nukahtamista.

Ennen ei ole edes halunnut, että vieressä istuttaisiin niin kauan kuin nukahtaa,

ja yhtäkkiä tätäkin alkoi vaatimaan.

Kymmenen tarraa kun on kerättynä, niin sen jälkeen on joku yhdessä mietitty palkinto.

Oikeastaan me vanhemmat oltiin yllättyneitä,

että tytöt eivät toivoneet palkinnoksi lelua tai mitään mahdotonta elämystä.

Molemmilla oli toiveena jotain tekemistä koko perheellä,

vaikka puistossa käynti.

Kun esikoinen sai tarrat täyteen (reissussa ei kerääminen onnistunut),

 niin ehdotin palkintopäivään liitettäväksi liikennepuistossa käynti.

Tämähän sopi tytölle.

 On tuo liikennepuisto kyllä opettavainen paikka.

Välillä hieman satuttiin eksymään reitiltä.

Silloin vaikka äiti tuli apuun.

Yllätyin myös siitä, kuinka paljon siellä oli työntekijöitä.

Seurasivat lapsien ajamista.

Jos ei käskyistä ja kielloista huolimatta osannut käyttäytyä oikein auto otettiin varikolle.

 Kyllä me viimeistään ensi kesänä mennään uudestaan.

Äidin värityskirja

Täältä löytyy myös yksi aikuinen, joka on innostunut värittämisestä.

Oikeastaan olen tykännyt siitä aina.

Kun tytöt olivat pienempiä ja innokkaampia värittämään,

niin harmittelin sitä kun aikuisille ei ole omia värityskirjoja.

Vihdoin löytyy.

Kun itse innostuin, niin myös tytöt ovat löytäneet tämän puuhan uudestaan.

Jossain vaiheessa kun erilaiset tehtäväkirjat, Top Model yms.

veivät enemmän puoleensa.

Mikäs sen mukavampaa kuin kaikki yhdessä värittämässä omia vihkojaan.

Kun pitäisi osata nauttia

Täällä oon saanut viettää pidennettyä viikonloppua yksinään.

Mies kun lähti erääseen työhommaan etelä-suomeen,

niin tytöt lähtivät mun vanhemmille.

Ajatuksena vähän, että mulla olisi helpompaa,

 kun tämä raskaus ei tunnu olevan helpoimmasta päästä,

ja tytöillä mukavaa puuhastelua.

Ensimmäiset päivät menikin siinä,

kun kärsin oksennustaudista.

Voin sanoa, ettei mikään mukava fiilis kun oksettaa,

 supistaa ja vauva myllertää mahassa yhtäaikaa.

Onneksi tuo tauti oli suhteellisen nopeasti selätetty!

Mitä sen jälkeen tein.

Sain ainakin nukuttua päiväunia 

(yöt menee enimmäkseen valvoessa),

katsellut ja kuvannut pihan kukkia.

Herkutellut ihan yksinään.

Käynyt pienillä kävelylenkeillä koiran kanssa. 

Yrittänyt nauttia kodin hiljaisuudesta.

Todellisuudessa olen ikävöinyt perhettäni.

Koti on tyhjä, kun tytöt ei ollut pitämässä ääntä.

Yön tunnit tuntuivat pitkiltä, kun ei kuulunut perheen kuorsausta ja unista tuhinaa.

Ääni, joka joskus on niin ärsyttänyt, niin nyt sitä olikin ikävä.

Miehen kanssa ei yleensä olla kauan erossa toisistaan.

Harvemmin toinen käy yksinään jossain.

Välillä kun arki on vienyt mennessään sitä on miettinyt,

sillain kepeäasti, onko vielä ne samat tunteet kuin joskus ennen.

Tällainen pieni ero sopivasti muistuttaa,

että kyllä sitä samaa rakkautta ja ikävöintiä on edelleen.

Monesti ne asiat vaan jää arjen hampaisiin

ja toinen tuntuu jotenkin itsestäänselvältä.

Tytöt hain jo eilen kotiin.

Hieman aikaisemmin kuin oli alunperin tarkoitus.

Kohta pitäisi miehenkin saapua.

Sitten taas perhe koossa ♥

Aloin muute alkukesästä ennen meidän reissua tekemään lavasohvaa taakse.

Tarkoitus oli projektia jatkaa reissun jälkeen,

mutta oma vointini sanoi toisin.

Eipä tuota kyllä ole paljon ollut päiviäkään, jolloin siinä olisi voinut kesästä nauttia.

Pystyy siinä nyt kuitenkin jotenkin olemaan.

Nauttimaan jätskiä ja lukemaan uusinta Dekoa,

mikä on asuntomessu numero.

Tänä vuonna messut jääkin käymättä.

Ensi kesänä sitten Seinäjoelle.

AURINKOISTA ALKAVAA VIIKKOA KAIKILLE!

Hetkiä

Minä etsin hetkiä,

jotka koskettavat minua niin syvältä,

että haluaisin pysäyttää ajan.

Hetkiä,
jotka vapauttavat minut ajatusteni vankilasta.
Hetkiä,
jotka tempaavat minut mukaansa sellaisella voimalla,
että saatan unohtaa itseni
ja tunnen sisälläni elämän sykkeen.
Hetkiä,
joissa jokainen ruumiini solu tuntee elävänsä.
Hetkiä,
jolloin kaikki kysymykset lakkaavat
ja minä vain olen.
Elämän koskettama ja onnellinen.

- Ulrich Schaffer -

Kaunis runo.
Parhaita hetkiä oma perhe ja koti.
Auringon valo harmaiden päivien jälkeen.
Sateen jälkeen luonnon raikkaus ja tuoksu.
Arjen pienimmät ilot.
♥ ♥ ♥


Eräs kuva ei niin sisustuksellinen, mutta käytönnöllisyys on mennyt hieman ohi.
Pakko oli heittää peitto sohvan päälle, josta erottaa punkit.
Tänä kesänä kissalla ollut aivan älytön määrä noita inhottavia elukoita,
vaikka kolme erilaista suojaa on laitettu.
Oikeasti nostan hattua miehelleni, joka jaksaa kissan katsoa läpi joka ulkoilun jälkeen.
Siihen menee monesti puoli tuntia, jopa tunti.
(no täytyy myöntää että jotain voimasanoja on välillä kuulunut 
ja näiden nykyisten jälkeen ei enää elukoita kuulemma tulisi)
Silti on käynyt niin, että niitä kaikkia turkin seassa käveleviä punkkeja ei ole löydetty
kuin hieman myöhemmin.

Sitten vielä pieni vinkki, jos lapsi vinkuu ettei ole tekemistä.
Anna käteen tekstiilitussit ja vaate tms. johon voi piirtää.
Meillä ainakin tytöt tykkää.

Tänään lähdemme tien päälle.
Olen laittanut postauksia ajastuksella tulemaan.
Kommentointia julkaisussa voi olla pientä viivettä.