perjantai 27. heinäkuuta 2012

Kurkkaus makkariin

Tehdään pieni kurkkaus meidän vanhempien makkariin. Näin näkyy olohuoneesta. Harmittaa todella paljon kun en rakennusvaiheessa halunnut lasisia pariovia. 
Sellainen olisi ihana.
Valkoinen sängynpeite sai lähteä ja kiiltävän harmaa tuli tilalle.



Tietokone on ainakin vielä meidän makkarissa. Siirtyy kuitenkin taas esikoiselle.
 Vähentää meidän koneella oloa ja esikoinen saa kuunnella äänisatuja internetistä. 
Hylly on nyt liian korkealla. Siinä ainakin nyt jonkun aikaa näin.




torstai 26. heinäkuuta 2012

Naisen mieli on muuttuva

Talvella vaihdoimme makuuhuoneita sen takia, 
että meidän entisessä makkarissa oli talvella usein liian kuuma. 
Ilmeisesti tämä kylmä kesä sai mielen taas muuttumaan. 
Sattui sateinen päivä ja tarpeeksi energiaa, 
niin enkös alkanut esikoisen ja meidän makkaria vaihtaa keskenään. 
Ilmeisesti edellisestä vaihdoksesta ei ollut tarpeeksi kauan, 
kun lapsetkaan ei yhtä innoissaan liittynyt järjestelyyn mukaan.
 Mies tuumasi kotiin tultuaan "voivoi". Olin kyllä ehtinyt varoittaa päivän aikana tekstiviestillä.
Tällainen huoneiden ja huonekalujen vaihtaminen on kyllä minulle aivan uutta. 
Yleensä kaikki on samoillapaikoillaan. Minä muutun.

Kuvia ei vielä ole tullut otettua. Vasta sitten kun kaikki on paikoillaan. 
Luultavasti otan ne joskus myöhemmin kun reissuunkin ollaan kohta lähdössä.
Kamerakin alkaa koko ajan enemmän sanomaan sopimusta irti. 
Saa nähdä pitääkö jo aikaisemmin ostaa uusi kuin alunperin oli tarkoitus. 
Saa suositella jotain kameroita :)

Runokirjaa selatessa osui silmiin tällainen runo.

Jollet viime vuosien aikana ole muuttanut mieltäsi mistään asiasta, 
sinun on syytä tutkia,
oletko mahdollisesti tullut kalkkeutuneeksi"
-Gelett Burgess-

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Oman maan mansikat

Vihdoin saatiin itsekin maistaa muutama oman maan mansikka. 
Meillä fasaanit käynyt mansikkavarkaissa. 
Pitäisi verkko laittaa mansikoiden ympärille, mutta ei ole saanut aikaiseksi.


maanantai 23. heinäkuuta 2012

Rakas päiväkirja

 
Rakas päiväkirja

Olen aloittanut uudestaan päiväkirjan kirjoittamisen. Nyt ei tarvitse lukollista päiväkirjaa. Tiedän ettei tuota kirjaa muut lue. Miehelle noita samoja ajatuksia tulee sanottua ääneen.

Päiväkirja ehdotus tuli oikeastaan fysioterapeutilta. 
Päiväkirjan kautta muistaisin paremmin, miten olen parantumisessa edistynyt 
ja millaisia päiviä ollut. En kuitenkaan jaksa kirjoittaa vain pelkästään siihen liittyen. 
Kun kirjoittamisen aloittaa, niin kyllähän sitä tekstiä tulee. 
Mukava kirjoittaa ihan meidän arkipäivästä. Ei pelkästään ikävää tekstiä, 
vaan sellaista mikä antaa huonoina päivinä voimaa parempaan.
Nuoruudessa tuli päiväkirjaa kirjoitettua lähes joka päivä. 
Sellaista en ole saanut vielä aikaiseksi. Muutama kerta viikossa riittää. 

On tullut mieleen, että kuinkahan moni aikuinen kirjoittaa päiväkirjaa. 
Onkohan se enää nuoremmillakaan niin tavallista kuin joskus aikaisemmin. 
Nyt mua harmittaa, kun olen heittänyt roskiin päiväkirjat mitä kirjoitin ala-asteikäisenä. Olisi ollutkin kiva säilyttää. Nuoruusajan päiväkirja minulla onkin tallessa. 
Ei siitä kauan ole kun sitä luin. Sinne kirjoittanut myös mieheni ja minun ensitapaamisesta. Myös meidän ensimmäisestä vuodesta kun olimme oikeastaan vain kavereita. 
Joku silloin miehessä kiehtoi, mutta toisaalta niin ärsytti. 
En olisi silloin uskonut, että on elämäni mies. <3
Ei uskoisi että tuostakin ajasta on kohta kymmenen vuotta.

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Muistot säilyy

Nyt on tullut hetki kun täytyy tyhjentää mummun asunto. 
Inhottavaa katsella toisen laatikoihin ja kaappeihin. Jakaa tavaroita. 
Miettiä jokainen tavara erikseen. Valokuvat ja kortit pitäisi katsoa läpi. 
Mummu oli ennen sairaalaan menoa aavistanut, ettei välttämättä palaa enää kotiin. Katsonut minulle valmiiksi valokuvia ja tyttöjen antamia piirrustuksia. 
Siellä ne oli laatikossa omassa pinossaan, 
niinkuin mummu minulle viimeisinä päivinä sanoi.

Pinnatuolista olen kauan haaveillut ja sellaisen sain. 
Nyt tässä tuolissa on muisto, eikä ole vain tavara muiden joukossa. 
Tässä tuolissa mummu aina istui kun jutteli puhelimessa. 
Myös useamman virkatun tyynynpäällisen otin itselleni.
Samoin olohuoneen pöytää olen etsinyt pitkään. Sopivaa en ole löytänyt. 
Mummun olohuoneen pöytä lähti meille. Ei ihan sellainen mitä olen ajatellut, 
mutta muisto on nyt tärkein. Sen kyllä tulen maalamaan valkoiseksi. 
Sopii paremmin meille.



Mummun keittokirjan tytöt halusivat itselleen. 
Oli muuten ihan oudonkin kuuloisia ruokia ja leipomuksia.
Pitäisiköhän niitä joskus testata.


Keskiviikkona kävimme tyttöjen kanssa mummun haudalla. 
Poimimme omasta kukkapenkistä päivänkakkaroita, joita veimme mummulle. Hautausmaalta lähtiessä kuopus sanoi että oli kiva käydä mummun haudalla. 
Esikoinen tuumasi "Ihanaa, mutta niin haikeaa". Samoissa ajatuksissa myös itse. 
Vieläkin välillä itkettää. Iso ikävä! 
Kun painan kasvot mummulta tuomiin tyynyihin voin vielä tuntea mummun tuoksun. 
Voi kunpa tuon tuoksun saisi johonkin purkkiin. Tiedän joskus unohtavani sen tuoksun. Onneksi sentään säilyy muistot tavaroissa ja niistä tärkeimmistä, yhteisistä hetkistä.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Terassit

Kun edellisessä postauksessa mainitsin terassin, 
niin huomasin tehdä niistä ihan oman jutun.
Meillä on terassit molemmilla puolilla taloa. 
Vitsaillaankin, että takapihan terassi on minun ja etupihan miehen. 
Mä niin tykkään takapihan terassista, kun sinne paistaa todella lämpimästä aurinko. Etupihan terassi on enimmäkseen varjossa. Vähän siihen ilta-aurinko paistaa.

Kuvia ensin takapihan terassilta. Tätä terassia olisi vielä tarkoitus laajentaa. 
Jotain pensasaitaa tms. haluaisin myös naapurin (miehen vanhemmat) ja meidän väliin. Anopin kanssa ensin odotellaan jos rajalta männyt ja kuuset joku päivä kaatuisi. 
Monta vuotta ollaan ukoille puhuttu. Yksi puu siitä on vain lähtenyt.
                                            

Sitten se ns. miehen terassi. 
Kun rakennettiin minulla oli toiveissa koko talon etuosan pituinen terassi. 
Keittiön ikkunan alle tilaa, että siinä sopii vauvan vaunuissa nukkua 
ja silti päästävä kulkemaan ohi.



tiistai 17. heinäkuuta 2012

Nauttien kesästä

Nyt nautitaan auringosta. Nautitaan tyttöjen kanssa meidän ihanasta terassista. 
Nautitaan vielä synttäriherkuista. Nautitaan mukavista tekemisistä. 
Nautitaan vain olemisesta!


Vanha lehti luettavana, mansikkakakkua ja lempparimukista kahvia. 
Ihanaa! Arjen pientä iloa.
Tytöille omat herkut. On muuten tullut ostettua tuo tänä kesänä ilmestynyt muumi emalikannu. Siitä on lasten helppo kaataa itselleen mehua.

Ihanat lahjat

Tyttöjen lahja, mikä sai meidän perheen naiset hyvälle tuulelle. Matosta tiesin etukäteen. Olin sen tilannut leikkimökkiin. Sopii sinne täydellisesti!
Korit oli yllätys minullekin. Tosi kivasti tyttöjen nimet myös koreissa.
Minulla on ihana ystävä! <3



 

Domino-juustokakku

Domino-juustokakku oli synttäreillä suosittu ja monet sitä kehuivat. 
Itse en kovin paljon tykkää Domino-kekseistä, mutta tämä kakku kyllä maistui hyvältä.
Näin sen tein:

Pohja

200 g digestivekeksejä
100 g voita

Täyte

3 liivatelehteä
2 ½ dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
200 g maustamatonta tuorejuustoa
3 tl vaniljasokeria
100 g valkosuklaata
3 rkl appelsiinitäysmehua
13 kpl Domino-keksejä

Koristelu

50g tummaa suklaata

Kiinnitä irtopohjavuoan pohjan ja reunan väliin leivinpaperi.
Hienonna digestivekeksit. Sulata rasva. Sekoita sulatettu rasva keksimuruihin. Painele seos vuoan pohjalle ja reunoille. Siirrä vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota vaniljakastike. Sekoita vaahtoon tuorejuusto ja vaniljasokeri.

Sulata suklaa. Anna suklaan jäähtyä hetken ja sekoita se juustoseoksen joukkoon.
Kuumenna appelsiinimehu ja sulata liivatelehdet siihen. Kaada liivateliemi ohuena nauhana täytteet joukkoon.
Leikkaa Domino-keksit neljään osaan. Kaada puolet täytteestä pohjalle. Aseta Dominokeksipalat täytteen päälle. Kaada loppu täyte vuokaan.

Siirrä jääkaappiin hyytymään. Koristele kakun pinta sulatetulla tummalla suklaalla.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Synttärijuhlaa


Eilen, sunnuntaina, juhlimme tyttöjen synttäreitä sukulaisten ja kummien kanssa. 
Tuli mukavasti ihana ilma, että välillä pystyi myös ulkona olemaan. 
Tytöt saivat paljon kivoja lahjoja. 
Tällä kertaa enimmäkseen leluja, mutta niistähän neidit tykkää. 
Yhdestä ihanasta lahjasta teen myöhemmin vielä oman postauksen. 
Tämä äitikin tuli niin iloiseksi.

Paljon en kyllä tälläkään kertaa ehtinyt/muistanut ottaa tarjoilusta kuvia. 
Tuli niin kiire, että vielä laitoin tarjoilupöytää kun ensimmäisiä vieraita oli jo sisällä.
Tarjolla oli pieniä pitsoja, coktailpiirakoita + munavoita, voileipäkakkua, leipäjuustoa, suolakeksejä, sipsejä, popcorneja, karkkia korvapuusteja, kolmea erilaista keksejä, muffineita, mokkapaloja, dominokakkua, mansikka täytekakku.

Tässä päivänsankarit hetken levähtämässä ja odottamassa viimeisiä vieraita. 
Raskas päivä oli kun ensimmäiset vieraat tulivat klo 14 ja viimeiset lähtivät 21.30. Mukavaa joka tapauksessa!


sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Kaverisynttärit


Lapset askartelivat viikolla tervetuloa-nauhan. Kuva eteisestä olohuoneeseen. 
Näköjään kaikki tavarat eivät ole ihan paikoillaan ja esikoisen jalat näkyvät sohvalla :)

Lauantaina tytöt juhli kavereiden kanssa. 
Paikalla oli kyllä vaan kolme kaveria, mutta menoa silti riitti. 
Näin kesällä tosi vaikea kutsua tarhakavereita, kun itse ei tiedä vanhempien yhteistietoja. Synttäreitä järjestellessä kyllä mietin, 
että pitäisikö nyt nauttia vielä tästä pienimuotoisuudesta. 
Parin vuoden päästä kaverisynttäreilläkin varmasti enemmän juhlijoita, 
kun lapset pitävät myös yksinään kaverisuhteita yllä.

Tosi vähän muistin ottaa valokuvia! Ainakin sellaisia joita täällä julkaisen. 
Lapseni kasvoja en tänne laita, niinkuin olette varmasti huomanneet. 
Vieraita lapsia en mitenkään.
Jospa synttärijuhlista vol.2 muistaa ottaa enemmän kuvia.

Tarjoilua mietin pitkään. Piti olla gluteenitonta ja kanamunatonta. 
Jäätelö eri lisukkeineen sopi useammalla. 
Turvauduin myös valmiiseen Almondy Marabou-kakkuun.



lauantai 14. heinäkuuta 2012

Kuopus 4-vuotias




Neljä vuotta sitten syntyi meidän ihana pienin prinsessa! 
Voi kuinka silloin jännitti sattuuko siskoksilla sama syntymäpäivä. 
Omana päivänä päätti syntyä. Saatiin juhlia siskon 2v synttärit rauhassa. 
Kuopus on syntynyt Ruotsissa, kun silloin asuttiin miehen työn perässä siellä.
Pikkuneiti sai samanlaisen "kakun" kuin isosisko eilen.

Kuljin kautta ahopellon
poimin sieltä kissankellon.
Se hiljaisella helinällään,
pehmoisella kilinällään
onnittelurunon keittää
keijun mukana sen heittää
tytölle kultatukalle
pienelle sipsukkasukalle.
     -Birgit mummu-

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Esikoinen 6-vuotias




Meidän ihana iso prinsessa täyttää tänään 6 vuotta!
Nyt tarvitaan jo kaksi kättä iän näyttämiseen. 
Eihän siitä kauan ole, kun tuo meidän pieni iso tyttö syntyi. 
Kiirettä ei pitänyt silloinkaan. 
Niinkuin nytkin on meidän oma haaveilija. 
Tekee asiat aina vähän omalla ajallaan ja vauhdillaan. <3

Leivoin eilen mokkapaloja synttäreille. 
Samaan aikaan esikoinen alkoi puhumaan ihan omasta synttärikakusta. 
Yleensä joka vuosi oon tehnyt pienen kakun molemmille omina päivinä. 
Tänä vuonna sattuu ystävien ja sukulaisten kanssa juhlimiset samoihin aikoihin. 
Neiti vaikutti pettyneeltä, kun ei saisikaan aamulla ihan omaa kakkua. 
Mokkapalasta leikkasin sydämen muodon. Näin tuli ihan oma kakku. 
Neidillä aamulla kasvot loisti kun näki yllätyksen!

Sankaritar täyttää vuosia,
tähdet ja kuu alkavat häntä suosia.

Hän on juuri nyt parhaassa kukassa,

päivänsäteitä silmissä, tukassa.

Ohessa suojelusenkelin rauha,

olkihatussa sininen nauha.

Onnekas, onnekas kuusivuotias.

– Mika Waltari -

torstai 12. heinäkuuta 2012

Torilla

Lähdettiin tyttöjen ja anopin kanssa aamupäivästä Oulun torille. 
Kävimme testaamassa kehuttua Pannukakkutaloa. 
Oli kyllä herkulliset pannukakut! Suosittelen.

Muuten torilla kiertelemistä ja katselemista. 
Yhdessä vaiheessa pääsin karkaamaan tytöiltä ja kävin ostamassa heille syntymäpäivälahjat yhdestä aitasta. 
Juu, piti jo olla ostettuna ne pienet lahjat mutten voinut vastustaa kiusausta. 
Sain sitten alennettuun hintaan samantyyliset hiuspampulat millaiset käsikorut ostin.
Kotona päästiin herkuttelemaan herneillä ja kirsikoilla.

 


keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Yksin nauttien arkiaskareista

Aamupäivällä kaverini kutsui kylään. Valitin kun en pääse. 
Paljon tekemistä viikonloppua varten, kun juhlitaan tyttöjen synttäreitä. 
Illalla oli tulossa myös vieraita. Kaveri ehdotti, että toisin vain lapset heille. 
Laitoin lapset autoon ja vein kilometrin päähän.

Meidän kuopus (kohta 4v), joka on minussa paljon kiinni, 
jäi ensimmäistä kertaa hoitoon muulle kuin mummuille, papoille tai päiväkotiin. 
Kotona minun takataskuissa ei ollut pienet kädet kiinni. 
Minun ei tarvinnut koko ajan kuulostella, mitä meidän vauhdikas neiti puuhaa. 
Ei kesken askareiden sylitellä ja halailla, vaikka se niin ihanaa onkin.

Sen sijaan sain rauhassa leipoa. Järjestellä paikkoja. Imuroida. Pyyhkiä pölyjä. Luututa. Nautin vain hiljaisuudesta ja siivoamisesta. 
Kun olin saanut kaiken valmiiksi katsoin ympärilleni. 
Nautin kun jokainen tavara on oli omilla paikoillaan. 
Lapsiperheessä kun tällaista hetkeä ei kauan kestä.

Neljä lasta oli leikkinyt sopuisasti. 
Yleensä kun sisarukset riitelevät, niin nyt ei sellaista hetkeä ollut.
Jokainen oli syönyt reippaasti. Kiire oli ollut jatkamaan mukavia leikkejä.
 Jokainen, me äidit ja lapset, saadaan nauttia tällaisesta vähän eritavoin. 
Jokaisella on mukavaa.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Esikoinen shoppailemassa


Luulajassa menimme Indiskaan. Esikoinen näki siellä erilaisia naulakoita. 
Sanoi, että leikkimökkiin pitäisi joku ostaa. Valitsi sitten tämän. 
"Äiti, olisikohan tämä hyvä? Sopiikohan tämä sinne? 
Minkä värinen se seinä onkaan mihin naulakko tulee?" 
Minä: Kaikki seinät ovat valkoisia. 
"Onkohan täällä kaupassa saman väristä seinää, että voisin katsoa sen kanssa?" 
Menee valkoisen seinän luo naulakko kädessä. 
Laittaa naulakon seinää vasten, keikuttaa päätä puolelta toiselle. Miettii. 
"Kyllä tämä sopii. Ostetaan tämä"

Pakkohan se oli ostaa :)

Viikonloppureissu

Viikonloppuna tehtiin pieni reissu asuntoautolla. Mukana oli meidän perheen lisäksi minun serkku poikansa kanssa. Ensin ajettiin täältä Oulun seudulta Luulajaan. 
Tarkoitus oli siellä shoppailla, mutta oikeastaan mitään ihmeellisempää ei tullut ostettua. Kolmen hieman väsyneen ja kiukkuisen lapsen kanssa shoppailu ei oikein onnistunutkaan. Tytöt saivat valita omat synttärilahjat. Mies sanoi tytöille valitkaa mikä vain lelu. 
Aina lapset eivät haluakaan suurinta ja kalleinta. Nämä lähti matkaan.

Kuopuksen lahja
Esikoisen lahja
Tänä vuonna isompi lahja on yhteinen ja saavat sen yhteisenä juhlapäivänä.
Pakko tehdä oma postaus yhdestä sisustusostoksesta, minkä meidän esikoinen teki. 
Se tulee vähän myöhemmin.

Luulajasta palattiin takaisinpäin ja yövyttiin Kalixin lähettyvillä. 
Leirintäalue ihanalla paikalla. Myöhään illalla mentiin ja aamulla lähdettiin, joten leirintäalueesta ei ehditty paljon nauttia. Siellä olisi kiva olla ihanilla ilmoilla.

Tytöt rannalla
Aamulla matka jatkui Ranualle. Pakko oli mennä katsomaan jääkarhunpentua. 
Hieman pettymys oli, kun nähtiin vain kaukana nukkuva jääkarhunpentu emonsa päällä. Isä karhu kuitenkin nukkui meidän alapuolella, 
joten lapsetkin huomasivat kuinka iso jääkarhu oikeasti on. Hui!

Tytöt ihastuivat tähän pieneen Bambiin
Ranualla kävin kuopuksen kanssa Fazerin myymälässä katsomassa olisiko mitään herkkua. Ruotsista oltiin kyllä ostettu iso kasa karkkia. 
Mukaan lähti Muumi-lakuja tyttöjen synttäreille. Olivat niin halpoja.
Sillä välin mies oli esikoisen kanssa matkamuistomyymälässä tekemässä ostoksia loppuun. Yllätyksenä minulle oli ostanut tällaiset. <3



Sitten kotia kohti. Ihana taivaanranta.
Tuosta paikasta enää seitsemän kilometriä kotiin.