Auringonpaistetta ja ensilumen ihailua

 Heipähei

 Niin se huomenna vaan pyörähtää marraskuun viimeinen viikko käyntiin.

Eilen saimme vihdoin ensilumen myös tänne Oulun seudulle.

Tänään hetken saimme nauttia myös auringonpaisteesta.

Oli kyllä niin ihana lenkkeilyilma!

Eilen sainkin ihailla ikkunasta ja muiden kuvista lumista maisemaa.

Täällä kun flunssa on kaatanut petiin pienemmän tytön.

Eilen myös pikkumies vähän kuumeili.

Tänään jo taas uskaltauduttiin vaunulenkille.

Tytöllä oli kyllä eilen aamulla vaikeaa kun niin olisi halunnut lumeen leikkimään.

Ikkunasta hetken jaksoi katsella isosiskon touhuja.

Lapset kyllä niin nauttii täysillä, kun pitkästä aikaa lunta.

Itselläkin tuli hieman astetta enemmän joulufiilistä.

Voi kun nyt maa pysyisi valkoisena.

Kissa ei tuntunut olevan lumesta niin innoissaan.

Eilen aamulla halusi ulos ja terassilla tovin mietti uskaltaako siitä pidemmälle.

Kyllähän tuolla pihalla oltiin tassuteltu.

Voi ehkä myös sanoa että lumen tulo yllätti.

Hieman on tytöillä jäänyt leikit kesken leikkimökissä.

Tai no, talliksi sitä kai nykyään kutsuvat.

Pientä keppihevosbuumia kai menossa.

 Ensiviikko on minulle pientä lomaviikkoa, kun mies viettää isyyslomapäiviä.
Mukavaa, kun muutenhan aika paljon yksinään pyöritän meidän arkea.

IHANAA ALKAVAA VIIKKOA!

Kaunis syksy

Tänä vuonna syksy on kyllä antanut parastaan.

Tänäänkin ollut aivan ihana ilma.
Ulkoilessa tuli aivan keväinen olo.

Ilmat on kyllä vaihdelleet melkoisesti. 

Viime viikolla - 8 pakkasta, kun taas tällä viikolla 8 plussan puolella.

On tullut kuvailtua sumussa ja pakkasessa,
ja jossain siltä väliltäkin.

Lauantaina oli jotenkin todella hienon näköinen hetki.

Pihalta katsottuna talon toisella puolella taivas oli aurinkoinen,

toisella puolella taas synkkä taivas.

Olimme lähdössä liikenteeseen, kun äkkiä piti hakea kamera.

 Koivuun paistaa aurinko, kun edessäpäin on aivan toisenlainen tunnelma.

Heinät sisustuksessa

 

Tuolla kun on vaunujen kanssa kylänraittia kävellyt,

niin tullut katsottua tien vierustaakin uusilla silmillä.

Lukuisat heinät näyttivät niin kivoilta, että päätin poimia niitä sisälle asti. 

Kivan näköisiä ovat maljakossakin.

 Sunnuntaita vietetty rauhallisissa merkeissä.

Pojalla vaikuttaa olevan tänään joku nukkumispäivä.

Tytöt lähtivät elokuviin tädin kanssa ja mies töissä.

Jotain kotihommia saanut tehdyksi, mutta nyt oli aikaa jopa koneelle.

Jos tässä hetken lukisi muiden blogeja ja lähtisi sen jälkeen naapuriin (anoppilaan) syömään.

RAUHALLISTA SUNNUNTAITA!

On syksy niin ihmeellinen

 Kaunis syksy on saapunut.

Eräänä päivänä hieman kuvasin pihamaalla.

Syksyisin tulee mieleen laulu..

On syksy niin ihmeellinen. Minä kaikkea ymmärrä en.
Miten vihreä maa, värin uuden nyt saa,
linnut lentävät merien taa.

Mihin siilit ja etanat käy? Niitä syksyllä missään ei näy.
Mihin pois katoaa, missä siilien maa,
mullan allako ne asustaa?

Kuka vaahterat kauniiksi saa, värit muuttaa ne, nyt punertaa?
Kuka pensselillään lehdet käy värjäämään?
Missä maalarin tuon kotimaa?

Miten kypsyvät puolukat nuo? Mistä karpalot päälleen saa suo?
Mikä punertumaan saapi marjat ja maan?
Syksyn ihmeitä kaikki on vaan.

On syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan.

 Hieman vielä kukkiikin.

KAUNISTA SYKSYISTÄ VIIKKOA!

Reissussa osa 4 - Gotlanti, Fårö

Arki kohta koittaa, niin hyvä vielä palata muistelemaan kesälomareissua.
Oikeasti tässä ollut kaikenlaista, ettei juuri blogia ole ehtinyt miettimään.
Toisaalta tällä nyt yrittää saada ajatusia vähän toisaallekin.

Kävimme Gotlannissa ollessa päivän reissun Fårö-saarella.
Saari sijaitsee Gotlannin pohjoisosassa, ja sinne on lyhyt lauttamatka.

Seuralaisemme ovat vanhojen autojen, ja sen ajan musiikin ystäviä.
Pysähdyimme paikkaan, jossa oli kaikenlaista tällaista.
Valitettavasti en enää muista paikan nimeä,
mutta oli kuitenkin Fårön ns. päätien varrella.

Jottei reissu olisi vain lapsille pelkkää autossa istumista
ja nähtävyyksien katsomista, niin pysähdyimme isolle leikkialueelle.

 Sieltä löytyikin simpukoita.
Leikkialueen hiekka näytti kyllä hieman siltä, että olisiko tuotu läheiseltä rannalta.
Kävimme myös rannalla, että tytöt saivat varpaita kastella.
Todellisuudessa kyllä sattuivat kastelemaan itsensä selkään asti.

Vaatteita oli hyvä lähtä kuivattelemaan kahvilaan.
Tilasin itselleni mansikka-raparperi marenkipiirakan.
Tuli aivan älyttömän iso pala!
Makean nälkä katosi hetkeksi tuon syötyä.

Lapsista oli hauskoja nämä kyltit, missä varoitettiin eläimistä.
Ja kyllähän niitä lampaita sitten sattuikin matkan varrelle.

Ihanan näköisiä taloja.
Itselläni näistä tuli hieman mieleen Saarenmaa, missä olen käynyt yläasteen luokkaretkellä.

Langhammars nähtävyyttä katsomassa.
Lapset etsivät kiviä, ja yrittivät katsoa mitä ne esittää.
Tiedätkö mitä kuopus tässä näki?
(Paljastan myöhemmin)

Taas lisää raukkeja.
Aivan uskomattoman hieno paikka.
Kyllä sitä voi vaan ihmetellä, miten luonto on tuollaista tehnyt.

 Aaltojen ääni, auringon paiste, iloisten lasten nauru.
Siitä oli mukava nauttia tuolla ylhäällä.
Pois ei olisi halunnut tuosta hetkestä.

 Ja lapset näkivät siellä sydämen muotoisen kolon, mikä oli täyttynyt vedellä.

Niin, ja se kuopus näki siinä kivessä koiran pään.
Katsopa tarkasti, niinhän se on.

NAUTTIKAA PIENISTÄ HETKISTÄ! ♥

Päivänkakkaraa

Päivänkakkaroita löytyy meidän pihalta ehkä turhankin paljon.

Isomummu ja esikoinen niitä kerran istutti etupihalle.

Siitä, tai jostain muusta, ovatkin levinneet vähän sinne ja tänne.

Onhan ne toki kauniita kesäkukkia.

Rakastaa ja ei rakasta.

Eipä oo vielä tullut tälle kesälle sitä tehtyä,

minkä vastauksen nyt saisi.

Reissussa osa 3 - Lampaita ja Pohjois-Gotlantia

Taas hieman meidän reissua.

Gotlannissa lampaita riittää joka paikassa.
Saarella oli useita lammastiloja, missä sai käydä vierailulla.
Valitsimme turistilehden ja mökin läheisyyden perusteella
Lammastilan Gisslause.

Valinta oli kyllä hyvä.
Kun ajoimme pihaan oltiin meitä heti ystävällisesti vastaanottamassa.
Tilan emäntä kertoi meille lampaista, näytti mitä tuotteita lampaan villasta on tehty jne.
Tytöt saivat maatila-aiheisia leikkaa ja liimaa-askarteluja kotiin viemiseksi.

Saimme syöttää lampaille näkkileipää
ja tytöt saivat myös juottaa karitsoja tuttipullolla.
Tuo hetki reissusta olikin tytöille kaikista mieleenpainuvin.
Kuopus aikookin isona lammasfarmariksi.

Itsekin kyllä vähän ihastuin lampaisiin.
Tuo ruskea kaipasi minulta koko ajan silitystä.
Oikein painautui kiinni jalkaa vasten.

Eräänä sateisena harmaana päivänä lähdimme ajelulle Pohjois-Gotlantiin.
Jotenkin oli hienon näköistä, kun hyvä että taivaan ja meren rajaa edes erotti toisistaan.

Paikka oli Hallshuk

Kartasta katsottiin mitähän nähtävyyksiä matkalla olisi

ja pariin pysähdyttiin.

Toinen oli vanha kirkon raunio, Ganns ödekyrka

Toinen oli paikka, missä suvivirsi on saanut alkunsa. 

Hångers Kalla.

Siinä oli kivan oloinen puistoalue, missä paremmalla ilmalla olisi ollut kiva syödä eväitä.

Kun oli vähän parempi päivä lähdimme uudestaan pohjoista kohti.

Hetken kävimme ihailemassa Gotland Ring moottoriradalla autojen ja moottoripyörien pärinää.

Rata on rakennettu entiselle kalkki- ja louhosalueelle.

Tämän huomasikin osittain maan väristä.

Sitten mentiin paikkaan, mikä oli yksi sellainen mitä olin odottanut näkeväni.

Blå Lagunen.

Entinen kivilouhos, mihin on myöhemmin tullut vesi.

Niin ihanan väristä vettä, että olisi sen puolesta voinut luulla olevansa josssain välimerellä.

Vesi oli myös todella kirkasta.

Rannassa oli suhteellisen matalaa n. 3 metriä, minkä jälkeen tuli yhtäkkiä syvempää.

Kun lapset touhusi vedessä, niin itse näki mihin asti heidän kestää antaa mennä.

Vesi ei ollut kyllä mitään kovin lämmintä, mutta kyllähän meidän vesipeto uskaltautui uimaan ja sukeltelemaan.

Kävimme myös pyörähtämässä entisen kalkkitehtaan pihassa,
mikä nykyään toimii museona.
Pihassa oli hieno juna, mikä teki välillä pieniä reittiajeluja.
Ei sattunut olemaan ihan lähiaikoina lähdössä matkaan,
joten junamatkaa ei koettu.

Vielä olisi muutama juttu tulossa.