Pitkästä aikaa

Heipä hei täältä Varvikostakin pitkästä aikaa!

Miten se elo vaan vie mennessään, ettei oikein mitään tunnu ehtivän.

Itsehän menin tosiaan takaisin töihin toukokuun puolessa välissä.

Niin se vaan äitiyslomakin eteni vauhdilla ja jätkä kasvanut silmissä.

Mies jäi kesäksi kokeilemaan koti-isänä oloa.

Kuulemma ei ole ollut ikävä töihin.

Yllättävän hyvin jätkäkin on sopeutunut äidin poissaoloihin.

Me kun oltiin aikamoisessa symbioosissa ihan loppuun asti.

Siinä vaiheessa kun töistä kotiudun, niin kiire on syliin kova ja minussa kiinni roikutaan.

Vielä kun mennään imetyksellä,

 niin välillä olen kyllä miettinyt että onko ikävä äitiä vai tissejä.

Ehkä molempia.

Vauhdikas pikkumies on edelleen laittanut kodin sisustusta vähän uusiksi.

Kaikkea on saanut nostaa pois mihin vain pienet sormet yltävät.

Ja siis ne pienet sormethan yltävät koko ajan korkeammalla,

ja kun ottaa koroketta niin sillä saa vielä lisää pituutta.

 

Meninpä sitten jättämään tv-tasolle pöytävalaisimen ajatuksella,

 että sehän on niin painava ettei varmasti saa sitä alas.

Ei se sitten niin painava ollutkaan ja olikin eräänä iltana lattialla.

Ja tietysti rikki.

Välillä siis tuntunut, ettei täällä kotona ole edes mitään sisustus-asioita jaettavaksi,

kun mitään ei oikein voi pitää esillä.

Tulipa koettua tämäkin että kaikkiin lapsiin ei tehoa "ei saa koskea"-lause.

Mutta tämä on loppujen lopuksi pieni ajanjakso meidän elämässä.

Varmasti tulee yllättävän pian se aika, kun äidin sisustusjutut saa olla ihan rauhassa.

 

Yhden pienen kesäreissun olen lasten kanssa tehnyt.

Katsotaan jos siitä vaikka saisin postauksen aikaiseksi.

Tyttöjen synttärit häämöttää ihan nurkan takana,

ja niitä saisi alkaa valmistelemaan.

 Heinäkuun puolessa välissä koittaa kesäloma,

ja heti loman alettua lähdetään reissuun.

Jotenkin tuntuu, että niin se tämä kesäkin menee vauhdilla.

Millaisia kesäsuunnitelmia teillä lukijoilla on?

Oletko jo lomalla vai onko se vielä edessäpäin,

vai peräti jo takanapäin?

 

ps. Pientä sisustusjuttua tuli takan päälle vaihdettua jonku aikaa sitten.

Tuli niin kaipuu Gotlantiin, missä kävimme viime kesänä,

että piti ihan kiviä laittaa esille.

Omenapuun kukkia ja arvonnan voittaja

Jonkun aikaa sitten omenapuun oksa koristi kotiamme.
Säännöllisellä veden vaihtamisella vihdoin omenapuunoksa alkoi kukkimaan.
Lapset tietenkin innoissaan kysymään milloin vuorostaan omenat tulee.
Ehkä siihen ei riitä pelkkä veden vaihtaminen.

Olemme saaneet kyllä vetää lähes kaikki sisustusesineet (ja muutakin)
 pikkumiehen ulottumattomiin.
Jotain juttuja olen kuitenkin jättänyt, että voidaan harjoitella mitä
 "ei saa koskea"-lause tarkoittaakaan.
Olemme päässeet siihen vaiheeseen, että lause kyllä ymmärretään
 ja oikeastaan tietyistä jutuistakin tiedetään mikä on kiellettyä aluetta.
Tässä vaiheessa tulee silmiin pieni pilke, hieman voidaan vilkaista näkeekö kukaan,
koskea kiellettyä juttua ja lopulta nauru päälle.

Kaikkea ei kuitenkaan ehdi nähdä ja omenapuun oksaakin saatiin hieman maisteltua.
Ilmeisesti oli kai hyvää, kun sitä ehdittiin maistelemaan useamman kerran.

Ja joo, olen ollut äiti joka on hieman ajatellut,
 että kyllähän nyt jokainen lapsi oppii mihin saa koskea ja mihin ei.
 Lasten vuoksi ei tarvitse tavaroita nostella ylemmäksi jne.
Jokainen kolme lastani on erilaisia ja esikoisesta tähän kuopukseen vauhti on kiihtynyt.
Pikkumies, nyt 8kk, ehtii joka paikkaan ja löytää kaiken.
Ketterästi muuten kävellään vitran rar-keinun kanssa ja keittiössä vaihdetaan artekin tuoliin,
tai sitten toisinpäin. Äidin sisustuskaveri siis kun huonekalutkin vaihtaa paikkaansa.
Design siis kelpaa vaikka kävelyn tueksi.

Blogissani ollut Anna-Mari Westin tuotteiden arvonta on päättynyt jo tovi sitten.
En suinkaan ole tätä unohtanut, mutta..

Vihdoin ja viimein kuitenkin arvontakone käynnistyi.

Kiitoksia kaikille osallistujille

ja erityiskiitos Anna-Mari Westille, joka lahjoitti arvontapaketin!

Arpoja tuli yhteensä 36.

Random org arpoi voittonumeroksi

numero 8, joka osui Sanna Ukonaholle.

 "Kahdella arvalla mukaan ja ruusut ottaisin. Nämä on kyllä aivan ihania tuotteita ❤️"

Laittaisitko minulle sähköpostiin kotihiirivarvikossa@gmail.com
 yhteystietosi, niin saisin paketin matkaan.

Onnea voittajalle!

Palkintohylly lastenhuoneessa

 Heipähei taas pitkästä aikaa.

Nyt päätyi blogin puolellekin kuvat pienemmän neidin palkintohyllystä.

Onhan se jo tovin ollut seinällä, mutta se kiire...

 Oikeastaan minulla ei paljon ollut osaa ja arpaa tämän valinnan suhteen.

Jotain hyllyä oltiin jo yhdessä mietitty.

 Vaikeutta toi se että täytyi olla joku systeemi 

miten mitallitkin sai hyvin esille.

Ikeassa käydessä neiti tämän itse bongasi ja se oli sitten siinä.

Muutama mini frisbeegolf kiekkokin on päässyt hyllyn päälle.

 Hieman kun eräs perheenjäsen pyörii noissa hommissa.

Viikonloppuna minulla onkin kivaa tiedossa.

Huomenna pääsemme mieheni kanssa kahdestaan leffaan,

kun ystäväni/pojan kummitäti ottaa pojan hoitoon,

tai varmaan heille tytötkin menevät.

Viimeksi olemme käyneet kaksin jossain joskus ennen pojan syntymää,

eli onhan siitä jonkun verran aikaa (poika tänään 8kk).

Yksinkään en paljon mihinkään pääse,

mutta lauantaina menen ystäväni kanssa teatteriin.
Tuntuu, että nyt on alkanut kalenteri täyttymään treffeistä
 kun alkaa olemaan viimeisiä kotiäiti viikkoja.
Työ alkaa olemaan jo kovasti mielessä,
ja hieman jännitystäkin että muistaako sitä vielä kaikkea.

Ps.

Käykäähän osallistumassa arvontaan,

mikä on menossa blogissani ---> klik

Anna-Mari West ihanat tuotteet + arvonta

Milloin viimeksi sinulla on tullut lähetettyä ystävälle tai tuttavalle tervehdys postin mukana?
Harmi, kun tällaisen postin lähettäminen on hieman jäänyt.
Jospa kauniit kortit innostaisivat ihmisiä yllättämään toisia postin mukana.

Anna-Mari Westin kortit ovat jo kauan ihastuttaneet minua.

Blogissani onkin aina välillä näitä kortteja näkynyt, 

kun kauppareissuilla on sattunut lähtemään mukaan kotiin piristykseksi.

Miten joku yksinkertainen asia on saatu vangittua kuvaan kivan näköiseksi?

Esimerkiksi alimmassa kuvassa olevat lankarullat.

Korttien lisäksi löytyy muistikirjoja, julisteita, lahjakirjoja,

magneettituotteita, muistilappuneliöitä,
kalentereita, kirjepapereita, lahjakasseja.

Kaikki tuotteet löydät täältä. Verkkokaupan toimituskulut ovat ilmaiset.
Voit seurata Anna-Mari Westiä myös facebookissa.
Siellä onkin nyt nähtävillä millainen kortti on valmistunut tulevaa äitienpäiväää ajatellen.

Instagramissa jo eräs päivä vihjailin, että posti toi mukavan paketin.
Pääsin tekemään Anna-Marin kanssa blogiyhteistyötä.

Osa tästä paketista kuuluukin, jollekin teistä.

Laitetaan siis arvontaa käyntiin.

 Arvonnan voittaja saa kymmenen Anna-Mari Westin korttia ja muistikirjan.

Kerro kommenttikenttään kumman muistikirjan haluaisit, ruusut vai lankarullat.

Arvonnan säännöt:

1 ARPA: kerrot tämän postauksen kommenttikenttään,

kumman muistikirjoista haluaisit

2 ARPA: olet lukija/liityt lukijaksi ja kerrot kumman muistikirjoista haluaisit.

Anonyymit muistakaa jättää tunnistettava nimimerkki.

Laittakaa kommentin yhteyteen sähköpostiosoite, 

jos teillä ei ole blogia mistä teidät tavoittaa.

Arvonta alkaa nyt ja päättyy 26.4.-16

ONNEA ARVONTAAN!

Blogiyhteistyössä Anna-Mari West

Ripaus vaaleanpunaista

ILOA HUHTIKUUHUN!

Kevään myötä sohva sai uudet sohvatyynyt.

Tällä kertaa ripauksella vaaleanpunaista.

Mistähän minuun iski?

Tyynyn väriä valitessa pohdin,

 ettei tämä(kään) väri ole varmaan ensimmäisenä miesten mieleen.
Ja kuinkahan moni vaimo kysyy sisustusmielipiteitä mieheltänsä.
Täytyy myöntää, että allekirjoittanut harvemmin.
Ainoastaan isommat jutut päätetään yhdessä,
ja silloinkin joku päättää aina sen ns. kaapin paikan.

Toisaalta mieheni ei luultavasti edes välitä minkälaiset tyynyt sohvalla on,
kunhan on jotain mihin päänsä painaa.
(ja siinä vaiheessa joku huutaa älä sotke, pilaa, laita läjään mun tyynyjä) 

Juu, ei ole kuulunut mitään sanaa uusista tyynystä.
Mutta meidän 10-vuotias esiteini, joka ei yleensä myös mitään huomaa,
laittoikin merkille että jotain on muuttunut.
"Siis yök, siis Miks Vaaleanpunaista!?" 

Äiti nyt välillä haluaa vähän hempeillä. 

Pääsiäinen

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ! 

Täällä Varvikossa pääsiäinen ei kauheasti erotu normaalista arjesta.

Koristeenakin vain oksia ja tulppaaneita (joita ollut muulloinkin).

Suklaata toki tulee syötyä normaalia enemmän.

Nytkin eletään ns. normaalia päivää.

Mies on kellon ympäri töissä ja itse lasten kanssa päivän keskenään.

Vuorotyöläisinä nämä kalenteripyhät ei aina oikein tunnu miltään.

Tunnistaako kukaan muu samanlaista fiilistä?

Somesta katsottuna monilla pääsiäsen aika tuntuu olevan kuin juhlaa.

Mut nyt mä taidan lähteä jatkaan pyykkihommia.

Kohta meidän arki muuttuu hetken lomaksi.

Operaatio saada pyykkikori tyhjäksi

ja hieman voisi jo laukkuja pakata.

Pientä juhlaa

Viime viikolla juhlimme toisen tyttömme nimipäivää.

Pieni muistaminen nimipäivänä on tullut tavaksi,

kun tytöt jakavat syntymäpäiväjuhlan.

 Tyttö ei ole niin herkkujen (paitsi keksien) ystävä.

Yritin sitten miettiä, mikä kakku olisi myös sankarin mieleen.

Kinuskikissan sivulla törmäsin tähän mokkapalakakkuun.
Kiva uusi versio tästä klassikko herkusta.
Mielestämme ei kuitenkaan voita sitä ihan perinteistä mokkapalaa.

Kuvissa vilahtaa myös Aarikan kynttilänjalka minkä voitin MadeinKoti-blogista.
Aarikan kynttilänjalkoja olenkin tovin ihaillut.
Todella mieluinen voitto siis oli.

 

Lasten taidetta

Meillä on jonkun aikaa ollut olohuoneessa pieni taidenäyttely.

Olohuoneen tasolle on löytänyt esikoisen kaksi taulua

ja pienemmältä tytöltä myös yksi.

Lisäksi peikonlehden luona tähyilee esikoisen pöllö.

 Lapsillehan on tärkeää että työt pääsevät esille,

ja tottakai sitä äitinäkin on ylpeä lastensa töistä.

Kuitenkin sitä kaipaa sisustuksen suhteen aina välillä jotain pientä muutosta.

Piirrustukset ovat siinä mielessä hyviä, 

että ne saa aika kätevästi talteen.

Meillä kyllä piirretään niiiin paljon,

että suurinosa on kyllä mennyt roskiin 

ja ainoastaan ne parhaimmat säilytetty.

Entä sitten isommat työt.

Mihin ne laittaa.

Onko teillä tallessa lastenne töitä ja miten niitä säilytätte?

Ja siis ainakin vielä on saanut tv-tasolla olla kaikki paikoillaan.

Tuota vanhempaa tv-tasoa poika heiluttelee siihen malliin,

 että "ei saa" lausetta ollaan yritetty alkaa jo opettelemaan. 

Kauhistuttaa milloin saa kukan päällensä.

Oon muka auton laittanut eteen, jos vähän estäisi,

mutta kätevästihän tuo jo laitetaan pois edestä.

Jos hakisi kahvikupposen ja alkaisi pienelle blogikierrokselle.

Poika päätti puoli viideltä aamulla yöllä, että nyt olisi aika herätä.

Liekö syynä myös mies, joka hieman kolisteli keittiössä töistä tullessaan.

(Huomenaamulla saa kyllä vain hiljaa hiipiä. Ei kiitos toista yhtä aikaista herätystä)

Nyt poika menikin sitten pienille unille, 

mutta eipä sitä itse enää saa unta.

Onneksi taas tuo aurinko paistaa,

niin sen avulla jaksaa hieman paremmin.

IHANAA LAUANTAITA!

Kevättä

Ah, mitkä ihanat ilmat eilen ja tänään.
Niin kevättä ilmassa.

Mulla on muuten joskus tosi vaikeeta keksiä otsikoita,
jos kuvina on vaan sekalaisia otoksia niinkuin tässä.
Mutta olkoon tämän punainen lanka se kevät ja arjen pienet ilot.

Jätkästä huomaa kuinka jotenkin tykkää auringonpaisteesta.

Liekö siis äitiinsä siinä tullut.

Yhtä aurinkoa on tämä meidän jätkäkin!

Kissa eilen ihmetteli pientä perhosta ikkunalla.

Olipas hetken jotakin puuhaa.

Ja hieman on jo tullut uutta tekstiiliä sohvan nurkalle.
Ihan tulee mieleen auringonsäteet mieleen kuviosta.

Ja vielä lopuksi:
katsokaa, mitä jätkä 6,5 kk on oppinut.

Eikä tietenkään kolhuilta vältytä.

AURINGONSÄTEITÄ PÄIVÄÄSI! ♥

Nukkumatti

Nukkumatti, nukkumatti lasten....

ja miksei myös aikuistenkin.

 Ennen joulua tein valaisin-postausta, millä osallistuin taloon.com haasteeseen.

Tässä postauksessa mietin meidän vanhempien makuuhuoneeseen valaistusta.

Yhtenä valaisin vaihtoehtona minulla oli tämä Eero Aarnion Nukkumatti-valaisin.
Ja siitä taka-ajatuksena, että tämä tulisi myöhemmin olemaan pojan valaisin.

Niinkuin kuvista huomaattekin,

 niin valaisin ei olekaan siellä vanhempien makuuhuoneessa.

Valaisimesta tuleva valo on todellakin pehmeä niinkuin sen luvataan olen, 

mutta kuitenkin myös yllättävän kirkas.

Tämän vuoksi ei sitten oikein onnistukaan sinne meidän makuuhuoneeseen,

kun poika on nukkuessaan aika herkkä valolle.

Ja itse kun haluaa vaikka kirjaa hetken aikaa lukea ennen nukahtamista.

Esikoinen sai valaisimen sillä aikaa käyttöönsä,

kun pojan kasvaessa hänelle taiottaisiin jostain joku oma tila.

Valaisin pääsi tv-tasolle, mikä toimii tällä hetkellä osittain myös yöpöytänä.

Kuinka sisustuksen kannalta ärsyttävä tuo musta möhkäle onkaan,

mutta eihän sitä poiskaan voi laittaa.

Lapsilla tuo toimii tällä hetkellä pelitv:nä ja netflixistä saattavat jotain ohjelmia katsoa.

Täällä on muuten pientä jännitystä ilmassa.
Tytöt on hieman hurahtaneet hevosiin ja ovatkin tänään menossa ekalle ratsastustunnille.
En tiedä kuinka paljon tyttöjä jännittää,
mutta äitiä jännittää ainakin tyttöjen puolesta tosi paljon!

Valoa ja pehmeyttä

 Kauniisti taas aurinko paistaa.

Ihanaa on ollut huomata kuinka päivätkin ovat pidentyneet.

Vaikka sää tuo hitusen sitä kevään tunnetta, niin vielä ollaan täydessä talvessa.

Täällä vielä tuodaan kotiin pehmeyttä ns. talven tekstiileillä.

Ei, en ole vielä valmis niistä luopumaan vaikka hitusen jo miettinyt mitä seuraavaksi.

Jännä ollut huomata kuinka vauvakin alkanut seuraamaan valoa mikä tulee sisälle.

Toisinaan yritetään omasta varjosta ottaa kiinni.

Ei ole kiire kevääseen ja kesään tämän pienen ilopillerin vuoksikaan.

Niin haluan nauttia just näistä hetkistä,

vaikka yöt on todella katkonaisia ja se oma aika on kortilla.

Eletään nyt täysillä tätä aikaa.

 Tiedän että joskus olen vielä niin hullu että tätä ikävöin. 

Enää ei pikkumies pysy siinä missä äiti haluaisi olevan.

Kädet alkaa ojentumaan ylöspäin, eli saa nähdä onko kohta äidin sisustustavarat vaarassa.

Helmi, Maalis, Huhti.

Kolme kokonaista kuukautta vielä kotona.

Sitten päälle vielä puolet Toukokuusta.

Kuinkahan vauhdikas kaveri meillä sitten onkaan.

Saa isi juosta pojan perässä päivät kun äiti käy töissä.

IHANIA HELMIKUUN PÄIVIÄ LUKIJOILLENI! ♥

Blogini tarina

Blogini tarinaa on pyytänyt/haastanut Sanatorio ja Meidän mökki ja kaupunkikoti

 Joskus aikaisemminkin olen aukaissut tarinaa blogin takaa,

mutta kertaus on opintojen äiti vai miten se meni.

Blogini nimi tulee yksinkertaisesti meidän tontin nimestä.
Tonttihan ollaan ostettu miehen mummulta,
 joka asui lähes loppuun asti omassa mökissään tässä samalla pihalla.
Viime kesänä isomummu nukkui pois.
Hauskaa kun tonteilla on omat nimet.
Isomummulla olikin tapana puhua näistä kylän ihmisistä myös tonttien nimillä.
Näinhän se on ennen ollut tapana.
Täällä siis Varvikon Marru,
oikealtaa nimeltään Marianne.

Alkuun nimi oli Kotihiiri Varvikossa.
Kotihiiri tuli siitä, kun blogi käsittää enimmäkseen tämän kodin asioita.
Myös meidän pienempää neitiä sanottiin ennen kotihiireksi.
Nyt tuntuu olevan paremminkin kylähiiri,
kun aina olisi jossain kaverilla menossa.
Jossain vaiheessa halusin lyhentää nimen ja heitin pois Kotihiiri sanan.
Voi kun sen saisi vielä osoitteestakin poissa!

 Aivan ensimmäisen blogikirjoituksen olen julkaissut 5. joulukuuta 2011,

eli tässähän on blogia takana jo 4 vuotta.

En tuolloin alkuun blogiani tuonut kauheasti esille enkä kommentoinut muiden blogeihin.
Sisustusasioista juttelin eräällä keskustelupalstalla.
Sinne linkkiä laitoin, kun kotona oli jotain uutta tms.
Blogi tuntui siis aluksi olevan vaan pohja tuolle.

Keväällä 2012 blogini tuntui enemmän käynnistyvän.
Silloin oli takana ollut raskasta aikaa.
Itse olin ollut jo vuoden sairauslomalla loukkaantumisen jälkeen.
Elin kovassa kivussa. Samalla yritin vaatia oikeuksia myös vakuutusyhtiöltä yms.
Tuolloin myös rakas mummuni sairastui ja nukkui pois.
Alkoi tuntumaan, että kaipaan jotain tekemistä.
Jotain mihin voin kirjoittaa ja kuvata niitä elämän pieniä iloja.
Toisaalta myös sitä turhamaisuutta, joka tuntuu aika pieneltä silloin kun elämä koettelee.
Kuitenkin se turhamaisuus antaa omalla tavallaan voimaa.
Kun saa tehdä sitä, mistä tykkää.

Välillä blogini on hakenut suuntaa, mitä tänne kirjoitan.
Jossain vaiheessa oli enemmän lastenvaatteistakin juttua,
mutta kun ei kotona ole yhteistyökykyisiä lapsimalleja niin se vähän jäi.
Toisaalta kun tämä on lifestyle tyyliä, niin blogihan elää arjen mukana.

Tietysti blogini on antanut minulle myös paljon.
Olen saanut tämän kautta tutustua uusiin ihmisiin.
Muistan kuinka jännitti mennä ensimmäiseen blogitapaamiseen,
mutta voitin jännitykseni. Onneksi.
Toivottavasti kaikkea kivaa on vielä edessäpäin tämän harrastuksen parissa.

Nyt en nimeäkään ketään varsinaisesti,
mutta haasteen saa sellaiset bloggaajat jotka eivät ole vielä blogitarinaa kertonut.
Olkaapa hyvä!

HAASTEEN SÄÄNNÖT:

Haasteen saatuasi kirjoita oma tarinasi blogissasi: 
Miten blogi sai alkunsa, kuinka se kehittyi ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia?

Tämän jälkeen haasta neljä (4) bloggaajaa kirjoittamaan oma tarinansa.

Lopuksi, mikäli olet mukana Instagramissa, käy lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogitarina. 
Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.

#blogitarina-haasteen käynnisti KOTOTEKO-blogi.

Miten se menikään

Kyllähän sitä joka vuoden alku täytyy muistella 

mitä siihen edelliseen vuoteen mahtuikaan.

Edellinen vuosi onkin ollut aktiivisimman bloggailuaikani hiljaisin vuosi.

Syynä se, että vuoteen on mahtunut paljon iloa ja surua,

mitkä on myös vaikuttanut tähänkin harrastukseen.

Tammi-Helmikuu

Tammikuussa ei ole paljon kameraan koskettu.

Se olikin aikaa, kun enimmäkseen menin sohvan ja vessanpöntön väliä.

Helmikuussa sitten paljastin suuren salaisuuden täälläkin.

Nyt tuo ihana salaisuus tuhisee omassa sängyssään.

Helmikuussa oli jo hieman energiaa.

Sitä ahmittiin lisää hedelmistä, auringosta ja kauniista kukista.

Pop-bloggaajat myös treffasivat Karlalla.

 Kiva oli päästä kurkkaamaan kotiin, mitä jo pitkään blogista katsellut.
Samalla tavata muita bloggaajia ja saada ns. kasvot kirjoittajille.

Maalis-Huhtikuu

Maaliskuussa jo annettiin tulevan kesän näkyä kodin sisustuksessa.

Makuuhuoneen tulevaa järjestystä pohdittiin.

Kyllä vain tykkäisin enemmän tuosta entisestä,

mutta pakkohan jossain vauvan jutut on olla.

Kävimme laskettelureissulla.
 Ja tämä äiti kyynelehti rinteen juurella
 kun huomasi kuinka isoja omat tytöt taas ovatkaan.

Yksi suuri haaveeni sisustuksen suhteen toteutui.
Perustelin ostosta että siinä on sitten pojan kanssa mukava keinua.
Näin on myös ollut! Alkuun yöt siinä poikaa syötin.
 Nykyään en koe sitä niin helpoksi paikaksi syöttämiselle, kun jätkä on sen verran pitkä.
Kyllä me kuitenkin muuten siinä sylitellään.
Ja onpahan tuo mieskin jo siinä alkanut istumaan,
vaikka alkuun oli hieman vastaan.

Touko-Kesäkuu

Ensimmäistä kertaa kokeilin saada omenapuunoksan kukkimaan sisällä.

Pop-bloggajat kokoontuivat Vinttikissan kotona ja Kodin1:ssä.
Vinttikissan luona ollut tapaaminen on jäänyt erityisesti mieleen.
Koti täynnä kivoja yksityiskohtia.
Meitä oli myös niin pieni porukka koolla, että oli oikein lämminhenkinen tunnelma.

Kodin sisustus alkoi olemaan kesäistä.
Ja voi kuka se tuolla nukkuukaan.
Ikävä tuota karvakuonoa!

Yksi matkahaaveistamme toteutui, reissu Gotlantiin.
Samalla kyllä katselimme Smoolannin seutua.
Huomattiin kyllä että kun on kolme viikkoa reissussa,
 niin kyllä siinä ajassa alkaa jokaisella koti-ikävä painamaan.

Heinä-Elokuu

Nämä kaksi kuukautta perustuvat kahteen niin erilaiseen tunteeseen.
Iloon ja suruun.
Reissulta palattua jouduinkin sairaalaan nestetankkaukseen.
Hieman myös pikkumies antoi merkkejä että tulisiko sittenkin etuajassa.
Loppujen lopuksi kaikkea muuta.
Tuli kuitenkin kiire laittaa vauvalle kaikki valmiiksi.

 Pikkumies piti kyllä meitä jännityksessä, kun pyöri loppuun asti mahassa siihen tahtiin
 ettei aina tiedetty mitenpäin on.
Tämän vuoksi synnytyspoli tulikin jo etukäteen hyvinkin tutuksi.
Yhtä vilkkaalta kaverilta on vaikuttanut mahan tällä puolenkin.

 Tyttöjen syntymäpäiviä kun juhlittiin,
 niin samanaikaisesti menetimme pihassamme asuneen isomummun.

 Elokuun alun yksi päivistä on jäänyt pysyvästi mieleen,
kun appiukko sairastui vakavasti.
Niin kovasti odotti pojan syntymää ja yhtäkkiä kaikki muuttui.

Tämän jälkeen päivät olivat aika harmaita.
Oikeastaan arjessa pysyi kiinni lasten vuoksi.
Kaikki alettiin vielä enemmän odottamaan pojan syntymistä,
kun uusi elämä toisi iloa mukanaan.

Vihdoin hän saapui elokuun loppupuolella.
Tietenkään sekään ei mennyt ihan oppikirjojen mukaisesti.
 Synnytys meni kiireelliseen sektioon.
Ilman sitä hän ei olisi meidän sylissä.

Syys-Lokakuu

Muistan kuinka elokuun lopussa/syyskuun alussa heräsin yhtäkkiä
 pihalla siihen että syksy on saapunut.
 Syksyllä nautin omista pienistä hetkistä.

Huonompi kesä säiden suhteen toi mahtavan syksyn.
Vaunulenkkejä tuli tehtyä paljon ja välillä jotain luonnonmateriaalia tuli sisälle asti.

Lokakuussa myös vietimme poikamme kastejuhlaa.

Marras-Joulukuu

Tein yhteistyötä Desenion kanssa.
Muutama kiva printti löysi sitä kautta kotiimme.
Pikkuhiljaa alettiin kotiin laittamaan joulua.

Pop-bloggaajat viettivät pikkujouluja satumaisen kauniissa kodissa,
Valkoisen kartanon elämää bloggaajan luona.

Joulujutut jäi tänä vuonna vähäisiksi tässä blogissa.
Kokeilin uusia pikkuleipiä, ja sen reseptin ehdin tännekin näpytellä.
Näitä tullaan tekemään vielä uudestaan.

Itsellä tietenkin jäi vielä joulun ajasta mieleen koiramme sairastuminen.
Hienoa, että eläinlääkäritkin tekevät työtänsä myös jouluisin ja saatiin koiralle apua.
Näin karvakuonon kanssa saatiin vielä hetken viettää yhteisiä aikoja.

Joulu olikin niin paljon erilainen kuin ennen.
Vauvallemme joulu oli ensimmäinen, koirallemme viimeinen.
Pappa ei ollut joulua viettämässä meidän kanssamme.

Vuosi oli kyllä aikamoinen.
Iloa ja surua.
Annettu ja otettu.
Mukavia ja ei niin mukavia muistoja.

 Mielenkiinnolla odotan mitä tämä vuosi tuo tullessaan.


Ps. Huh, vihdoin tämä valmis.
 Saanut monta kertaa kirjoittaa kun aina syystä tai toisesta keskeytyy.