Pitkästä aikaa

Heipä hei täältä Varvikostakin pitkästä aikaa!

Miten se elo vaan vie mennessään, ettei oikein mitään tunnu ehtivän.

Itsehän menin tosiaan takaisin töihin toukokuun puolessa välissä.

Niin se vaan äitiyslomakin eteni vauhdilla ja jätkä kasvanut silmissä.

Mies jäi kesäksi kokeilemaan koti-isänä oloa.

Kuulemma ei ole ollut ikävä töihin.

Yllättävän hyvin jätkäkin on sopeutunut äidin poissaoloihin.

Me kun oltiin aikamoisessa symbioosissa ihan loppuun asti.

Siinä vaiheessa kun töistä kotiudun, niin kiire on syliin kova ja minussa kiinni roikutaan.

Vielä kun mennään imetyksellä,

 niin välillä olen kyllä miettinyt että onko ikävä äitiä vai tissejä.

Ehkä molempia.

Vauhdikas pikkumies on edelleen laittanut kodin sisustusta vähän uusiksi.

Kaikkea on saanut nostaa pois mihin vain pienet sormet yltävät.

Ja siis ne pienet sormethan yltävät koko ajan korkeammalla,

ja kun ottaa koroketta niin sillä saa vielä lisää pituutta.

 

Meninpä sitten jättämään tv-tasolle pöytävalaisimen ajatuksella,

 että sehän on niin painava ettei varmasti saa sitä alas.

Ei se sitten niin painava ollutkaan ja olikin eräänä iltana lattialla.

Ja tietysti rikki.

Välillä siis tuntunut, ettei täällä kotona ole edes mitään sisustus-asioita jaettavaksi,

kun mitään ei oikein voi pitää esillä.

Tulipa koettua tämäkin että kaikkiin lapsiin ei tehoa "ei saa koskea"-lause.

Mutta tämä on loppujen lopuksi pieni ajanjakso meidän elämässä.

Varmasti tulee yllättävän pian se aika, kun äidin sisustusjutut saa olla ihan rauhassa.

 

Yhden pienen kesäreissun olen lasten kanssa tehnyt.

Katsotaan jos siitä vaikka saisin postauksen aikaiseksi.

Tyttöjen synttärit häämöttää ihan nurkan takana,

ja niitä saisi alkaa valmistelemaan.

 Heinäkuun puolessa välissä koittaa kesäloma,

ja heti loman alettua lähdetään reissuun.

Jotenkin tuntuu, että niin se tämä kesäkin menee vauhdilla.

Millaisia kesäsuunnitelmia teillä lukijoilla on?

Oletko jo lomalla vai onko se vielä edessäpäin,

vai peräti jo takanapäin?

 

ps. Pientä sisustusjuttua tuli takan päälle vaihdettua jonku aikaa sitten.

Tuli niin kaipuu Gotlantiin, missä kävimme viime kesänä,

että piti ihan kiviä laittaa esille.

Omenapuun kukkia ja arvonnan voittaja

Jonkun aikaa sitten omenapuun oksa koristi kotiamme.
Säännöllisellä veden vaihtamisella vihdoin omenapuunoksa alkoi kukkimaan.
Lapset tietenkin innoissaan kysymään milloin vuorostaan omenat tulee.
Ehkä siihen ei riitä pelkkä veden vaihtaminen.

Olemme saaneet kyllä vetää lähes kaikki sisustusesineet (ja muutakin)
 pikkumiehen ulottumattomiin.
Jotain juttuja olen kuitenkin jättänyt, että voidaan harjoitella mitä
 "ei saa koskea"-lause tarkoittaakaan.
Olemme päässeet siihen vaiheeseen, että lause kyllä ymmärretään
 ja oikeastaan tietyistä jutuistakin tiedetään mikä on kiellettyä aluetta.
Tässä vaiheessa tulee silmiin pieni pilke, hieman voidaan vilkaista näkeekö kukaan,
koskea kiellettyä juttua ja lopulta nauru päälle.

Kaikkea ei kuitenkaan ehdi nähdä ja omenapuun oksaakin saatiin hieman maisteltua.
Ilmeisesti oli kai hyvää, kun sitä ehdittiin maistelemaan useamman kerran.

Ja joo, olen ollut äiti joka on hieman ajatellut,
 että kyllähän nyt jokainen lapsi oppii mihin saa koskea ja mihin ei.
 Lasten vuoksi ei tarvitse tavaroita nostella ylemmäksi jne.
Jokainen kolme lastani on erilaisia ja esikoisesta tähän kuopukseen vauhti on kiihtynyt.
Pikkumies, nyt 8kk, ehtii joka paikkaan ja löytää kaiken.
Ketterästi muuten kävellään vitran rar-keinun kanssa ja keittiössä vaihdetaan artekin tuoliin,
tai sitten toisinpäin. Äidin sisustuskaveri siis kun huonekalutkin vaihtaa paikkaansa.
Design siis kelpaa vaikka kävelyn tueksi.

Blogissani ollut Anna-Mari Westin tuotteiden arvonta on päättynyt jo tovi sitten.
En suinkaan ole tätä unohtanut, mutta..

Vihdoin ja viimein kuitenkin arvontakone käynnistyi.

Kiitoksia kaikille osallistujille

ja erityiskiitos Anna-Mari Westille, joka lahjoitti arvontapaketin!

Arpoja tuli yhteensä 36.

Random org arpoi voittonumeroksi

numero 8, joka osui Sanna Ukonaholle.

 "Kahdella arvalla mukaan ja ruusut ottaisin. Nämä on kyllä aivan ihania tuotteita ❤️"

Laittaisitko minulle sähköpostiin kotihiirivarvikossa@gmail.com
 yhteystietosi, niin saisin paketin matkaan.

Onnea voittajalle!

Palkintohylly lastenhuoneessa

 Heipähei taas pitkästä aikaa.

Nyt päätyi blogin puolellekin kuvat pienemmän neidin palkintohyllystä.

Onhan se jo tovin ollut seinällä, mutta se kiire...

 Oikeastaan minulla ei paljon ollut osaa ja arpaa tämän valinnan suhteen.

Jotain hyllyä oltiin jo yhdessä mietitty.

 Vaikeutta toi se että täytyi olla joku systeemi 

miten mitallitkin sai hyvin esille.

Ikeassa käydessä neiti tämän itse bongasi ja se oli sitten siinä.

Muutama mini frisbeegolf kiekkokin on päässyt hyllyn päälle.

 Hieman kun eräs perheenjäsen pyörii noissa hommissa.

Viikonloppuna minulla onkin kivaa tiedossa.

Huomenna pääsemme mieheni kanssa kahdestaan leffaan,

kun ystäväni/pojan kummitäti ottaa pojan hoitoon,

tai varmaan heille tytötkin menevät.

Viimeksi olemme käyneet kaksin jossain joskus ennen pojan syntymää,

eli onhan siitä jonkun verran aikaa (poika tänään 8kk).

Yksinkään en paljon mihinkään pääse,

mutta lauantaina menen ystäväni kanssa teatteriin.
Tuntuu, että nyt on alkanut kalenteri täyttymään treffeistä
 kun alkaa olemaan viimeisiä kotiäiti viikkoja.
Työ alkaa olemaan jo kovasti mielessä,
ja hieman jännitystäkin että muistaako sitä vielä kaikkea.

Ps.

Käykäähän osallistumassa arvontaan,

mikä on menossa blogissani ---> klik

Pääsiäinen

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ! 

Täällä Varvikossa pääsiäinen ei kauheasti erotu normaalista arjesta.

Koristeenakin vain oksia ja tulppaaneita (joita ollut muulloinkin).

Suklaata toki tulee syötyä normaalia enemmän.

Nytkin eletään ns. normaalia päivää.

Mies on kellon ympäri töissä ja itse lasten kanssa päivän keskenään.

Vuorotyöläisinä nämä kalenteripyhät ei aina oikein tunnu miltään.

Tunnistaako kukaan muu samanlaista fiilistä?

Somesta katsottuna monilla pääsiäsen aika tuntuu olevan kuin juhlaa.

Mut nyt mä taidan lähteä jatkaan pyykkihommia.

Kohta meidän arki muuttuu hetken lomaksi.

Operaatio saada pyykkikori tyhjäksi

ja hieman voisi jo laukkuja pakata.

Lasten taidetta

Meillä on jonkun aikaa ollut olohuoneessa pieni taidenäyttely.

Olohuoneen tasolle on löytänyt esikoisen kaksi taulua

ja pienemmältä tytöltä myös yksi.

Lisäksi peikonlehden luona tähyilee esikoisen pöllö.

 Lapsillehan on tärkeää että työt pääsevät esille,

ja tottakai sitä äitinäkin on ylpeä lastensa töistä.

Kuitenkin sitä kaipaa sisustuksen suhteen aina välillä jotain pientä muutosta.

Piirrustukset ovat siinä mielessä hyviä, 

että ne saa aika kätevästi talteen.

Meillä kyllä piirretään niiiin paljon,

että suurinosa on kyllä mennyt roskiin 

ja ainoastaan ne parhaimmat säilytetty.

Entä sitten isommat työt.

Mihin ne laittaa.

Onko teillä tallessa lastenne töitä ja miten niitä säilytätte?

Ja siis ainakin vielä on saanut tv-tasolla olla kaikki paikoillaan.

Tuota vanhempaa tv-tasoa poika heiluttelee siihen malliin,

 että "ei saa" lausetta ollaan yritetty alkaa jo opettelemaan. 

Kauhistuttaa milloin saa kukan päällensä.

Oon muka auton laittanut eteen, jos vähän estäisi,

mutta kätevästihän tuo jo laitetaan pois edestä.

Jos hakisi kahvikupposen ja alkaisi pienelle blogikierrokselle.

Poika päätti puoli viideltä aamulla yöllä, että nyt olisi aika herätä.

Liekö syynä myös mies, joka hieman kolisteli keittiössä töistä tullessaan.

(Huomenaamulla saa kyllä vain hiljaa hiipiä. Ei kiitos toista yhtä aikaista herätystä)

Nyt poika menikin sitten pienille unille, 

mutta eipä sitä itse enää saa unta.

Onneksi taas tuo aurinko paistaa,

niin sen avulla jaksaa hieman paremmin.

IHANAA LAUANTAITA!

Kevättä

Ah, mitkä ihanat ilmat eilen ja tänään.
Niin kevättä ilmassa.

Mulla on muuten joskus tosi vaikeeta keksiä otsikoita,
jos kuvina on vaan sekalaisia otoksia niinkuin tässä.
Mutta olkoon tämän punainen lanka se kevät ja arjen pienet ilot.

Jätkästä huomaa kuinka jotenkin tykkää auringonpaisteesta.

Liekö siis äitiinsä siinä tullut.

Yhtä aurinkoa on tämä meidän jätkäkin!

Kissa eilen ihmetteli pientä perhosta ikkunalla.

Olipas hetken jotakin puuhaa.

Ja hieman on jo tullut uutta tekstiiliä sohvan nurkalle.
Ihan tulee mieleen auringonsäteet mieleen kuviosta.

Ja vielä lopuksi:
katsokaa, mitä jätkä 6,5 kk on oppinut.

Eikä tietenkään kolhuilta vältytä.

AURINGONSÄTEITÄ PÄIVÄÄSI! ♥

Isännän paikka

Kun pikkuisännällä tuli 6kk mittariin kolme viikkoa sitten,

 luovuttiin TrippTrapin newborn kaukalosta ja alettiin istumaan.

Kaukalossa oleminen alkoikin olemaan aikamoista taistelua,

kun missään vauva-asennossa ei viihdytä.

Nyt isäntä on oikein tyytyväinen pöydän kunkkuna.

Joululahjaksi jo ostettiin pojalle uudet pehmusteet syöttötuoliin.

Enpä sitten pakettia silloin ajoissa tutkinut ja 

pehmusteet eivät olleetkaan helposti pyyhittävät niinkuin oli tarkoitus ostaa.

Eli eivät oikein käytännöllisiä vauvan kanssa.

Hieman nyt petyin TrippTrappiin siinä suhteessa, että kun tuotteita kehitetään uusiksi,

niin vanhat eivät näytä sopivan enää hyvin uusien kanssa.

Tuolihan meillä on ostettu jo 2006 esikoiselle.

Silloin ei ollut vielä erillistä vauvasettiä, 

eli erillistä korkeaa selkänojaa.

Tämä ostettiin 2008 nuoremmalle tytölle.

Nykyään tuo setti on edelleen muutettu,

ja etukaarikin on muovinen.

Mikä on kyllä todella hyvä, sillä onhan se helpompi puhdistaa.

Lisäksi tuo nahkainen remmi on kyllä huono.

Ilmeisesti tuo uudempi vauvasetti on kuitenkin hieman erikokoinen,

sillä nykyiset pehmusteet on hieman liian isoja vanhan kanssa.

Joka kerta kun poikaa laittaa tai ottaa pois istuimesta selkänojan pehmuste lähtee irti.

Aika on tehnyt tehtävänsä ja tuolista värikin hieman muuttunut.

Turvakaari on hieman erivärinen.

Siinä mielessä ollaan kyllä oltu TrippTrappiin tyytyväisiä,

että se on todellakin pitkäikäinen.

Meillähän tuoli on ollut jatkuvassa käytössä siitä asti,

kun esikoinen sitä aikoinaan aloitti käyttämään.

Nuorempi tyttö siirtyi tavalliseen keittiöntuoliin,

vasta viime kesänä kun vauva syntyi.

Pöytätabletiksi pöydän isäntä sai KG Designin Rally-tabletin.

Itselläni oli kai liian ruusuinen kuva kuinka tämä pysyisi hyvin pöydässä.

Yleensä auto menee suuta kohti ja lopulta se heitetään lattialle.

Hienoa pöytätabletissa on se kuinka sen saa hyvin pestyä puhtaaksi.

Kun poika alkaa itse syömään, niin lautanen myös pysyy hyvin silikonisen alustan päällä.

 

Ristiäislahjaksi poika sai oman muumiastiaston.

Tässä hyvä lahjavinkki kastelahjaksi.

Ei juuri sillä hetkellä vielä ajankohtainen,

mutta hetkessä sekin aika koittaa.

Tästä iloa pitkään ja lisäksi tarpeellinen.

Ja hyvin on soseet maistuneet pojalle.

Ruokahalu on kyllä jotain aivan erilaista, mitä tytöillä aikoinaan.

Liebster Award-haaste

Viime vuoden puolella jo sain tämän haasteen blogista Elämää tuomipellon laidalla.

Katsotaan, mitä saan vastattua.

1. Mitä blogisi merkitsee sinulle?

harrastusta, omaa juttua, irtautumista,
hyvää mieltä

2. Missä näet itsesi kymmenen vuoden päästä?

Täällä samassa paikassa vanhempana ja ryppyisempänä!

Ajatella, esikoinen silloin jo kohta 20-vuotias.

Minähän voisin olla vaikka jo mummu. Eiiii!

3. Sisustushaaveesi tällä hetkellä?

Oijoi, niitähän riittää mutta rahaa ei.
Tällä hetkellä olohuoneen pöydän uusiminen on ollut kovasti mielessä.
Siitä suurin haaveeni on Normann Copenhagen Tablo.
Aijai, kun se olisi kiva!

4. Aiotko tehdä uudenvuodenlupausta?

En

5. Mistä arkipäiväsi koostuvat eli millainen on päivärytmisi?

Tällä hetkellä oma rytmini menee paljon lasten mukaisesti.

Aamulla herätän tytöt kouluun.
Vielä jonku aikaa sitten pienimies nukkui siihen aikaan,
mutta nykyään herää jo aikaisemmin.
Aamupuuron keittämistä ja itsellä kahvin juontia.
Vauvan kanssa touhuamista ja kotihommia.
Lounaan lämmittäminen pikkumiehelle,
jonka jälkeen päiväunet.
Tällöin yleensä käyn itse lenkillä.
Mahdollisesti saan naapurin rouvasta lenkkeilyseuraa,
jos vauvoilla rytmi samanlainen.

Silloin yleensä onkin jo ekaluokkalainen ehtinyt kotiin.

Sitten ruoan laittamista.

Illasta mahdollisesti tyttöjen harrastuksiin kuskaamista.

Lasten kanssa touhuilua ja iltahommat.

Tytöillä alkaa iltajutut klo 19.

Puol ysi heidän täytyisi olla sängyssä.

Usko tai älä, mutta niihin iltahommiin menee se 1,5 tuntia!

Kun kaikki lapset mahdollisesti ovat sammuneet klo 22 mennessä, 

on sitä itsekin niin väsynyt että silmät kiinni ja pää tyynyyn.

Valmiina yöllisiin herätyksiin ja seuraavaan päivään.

6. Suurin sisustusmokasi?

En kyllä tiedä onko mitään varsinaisia mokia tapahtunut.
Välillä on vain maku muuttunut, ja nytkin kotona muuttaisi
vaikka ja mitä kun vaan olisi mahdollista.

7. Mitä muita sosiaalisen median kanavia käytät kuin blogia?

Facebook, instagram

8. Paras matkailumuistosi?

Jokaisesta matkasta on jäänyt mukavat muistot.
Sanotaan vaikka, että erityisesti jäänyt mieleen
 mieheni ja minun autoreissu Ruotsin ja Tanskan kautta Etelä-Saksaan ja takaisin.
Lähdettiin reissuun etukäteen kauheasti suunnittelematta missä leirintäalueilla yövytään jne.
Ainoastaan Nurnbergista varattiin hotellihuone muutamaksi yöksi.
Paikalle päästyään hotelli osottautui aivan kauheaksi.
Siellä oli todella likaista, haisi pahalle jne.
Petivaatteet näytti siltä ettei niitä olisi edellisen käyttäjien jälkeen vaihdettu.
Saatiinkin sanottua meidän yöpyminen irti ja vaihdettiin majapaikkaa leirintäalueelle,
jossa oli parempaa ja kaikenlisäksi halvempaa.
Tuosta reissusta on jäänyt mieleen se jonkinlainen vapauden tunne.
Ei me nytkään aina tarkkaan kaikkea suunnitella,
mutta kyllä lasten kanssa tietysti mennään kuitenkin erillätyylillä.
Kiva olisi lastenkin kanssa käydä autoreissulla tuolla jossain keski-euroopan tienoilla.

9. Miten kuljet työmatkasi?

Omalla autolla

10. Toiveesi joulupukilta?

Pienen toiveen joulupukille esitin Marimekon astioista,
ja se toive toteutettiin.
En kuitenkaan koe että aikuisena tarvitsisin lahjoja.
Kyllä se nykyään on vaan niin, että joulu tulee jostain muusta.
Kyllä äidin sydäntä lämmitti, kun huomasi lapsen silmien palon,
 kun viimein joulupukin säkistä nostettiin paketti mikä oli just sen mallinen kuin ykköslahjatoive.

11. Terveiset lukijoillesi?

Kiitos että olette siellä!
Kaikki aikanaan lähti liikkeelle, kun halusi vaan tehdä jotain.
Saada itselleen hyvää mieltä.
Nyt voin rehellisesti sanoa, että en varmaan olisi jaksanut tätä näin kauan ilman teitä lukijoita.
Puuro on hyvää ilman suolaakin, mutta parempaa suolan kanssa.
Näin myös blogi on itselleni parempi teidän lukijoiden ansiosta!

Mielellään aina kuulisin teiltä palautetta ja ehdotuksia.
Risuja, mahdollisia ruusuja.
Mistä toivoisitte minun kirjoittavan?
Ihanaa, että olette siellä.
Kiitos paljon! ♥
 

Kevät fiiliksissä

Aurinkoista viikonloppua!

Täällä Oulussa on ainakin oikein keväinen ilma.

Kyllä vaan ihmetyttää sääukon muutokset,

kun eilen oli kylmempää ja nyt vesi tippuu räystäiltä.

Kun saa on keväisen oloinen,

 niin oma olotilakin jotenkin kevenee sen myötä.

Tuli muuten ostettua ensimmäiset tulppaanit tälle vuodelle!

Ehkäpä syynä myös se, että kävin tälle vuodelle kolmatta kertaa kaupassa.

Kiitos autoni, joka oli korjaamolla aika kauan.

Juu, mieshän on työmatkoillaan kaupassa käynyt

mutta ei sieltä ole vaimolle kukkakimppua tullut ruokaostosten mukana. 

Kun pakkaset väistyi niin jopa meidän pienin nukkuu päiväunia.

Se merkitsee sitä että sitä kuuluisaa omaa aikaa saattaa olla hieman enemmän.

Ja senhän voi käyttää vaikka herkutellen.

  Nyt täytyykin alkaa valmistautumaan pienemmän neidin uintiharkkoihin.

Täällä oon aika jännissä fiiliksissä.
 Ajattelin jättävän pojan ensimmäistä kertaa isänsä hoitoon, kun ei ole päiväunilla.
Mies kyllä hoitaa lapsia siinä missä minäkin,

mutta aikaisemmin tuo ruokapuoli on tuottanut vaikeuksia.

Ruoka kun on kulkenut minun mukana, mutta nyt kun aloitettiin soseet

 niin siinä mielessä vähän helpottaa.

Saa nähdä kummalle on erossa olo vaikeampaa äidille vai vauvalle.

Itse epäilen ensimmäistä.

Kuulumisia

 HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA!

Onkohan siellä enää ketään?

Harmi kun lukijoita aina lähtee näin hiljaiselon aikana.

Vielä pienen pieni kurkistus meidän jouluun.

Kun jo tuota joulua siivotaan pois, niin en enää kehdannut laittaa enempää kuvia.

Tänään kuusi heitettiin ulos.

Tontut saivat lähteä jo viikonloppuna.

Tulihan niitä taas tarpeeksi katsottua.

Harmittaa ihan kun tänne ei ole ehtinyt.

Mistä saisi taiottua lisää tunteja päiviin?

Miehellä ollut paljon ns. kellon ympäri-päiviä,

jolloin arjen pyörittäminen on oikeastaan minun vastuulla.

Kun kaikenlisäksi vauva on aika vähäuninen,

 niin aika ilman vauvan läsnäoloa on minimaalinen.

Kyllä sitä vaan ihmettelee miten teillä muilla pienten lasten äideillä riittää aika.

Tänä vuonna meillä olikin erilainen joulu kuin ennen.

Ei ollut isomummun luona vierailua.

Ei ollut appiukkoa, joka on omilla tavoillaan tuonut tähän pihapiiriinkin joulumieltä.

Joulua oli ensimmäistä kertaa viettämässä meidän pieni poika.

Lahja paperia tykkäsi rapisuttaa, pukkiakin kiskottiin parrasta hymyn kera.

Ensi vuonna voi olla hieman enemmän jännitystä.

Kun poika vietti ensimmäistä joulua, niin koirallemme se oli viimeinen.

Aattona oli tarkoitus tänne kirjoittaa tervehdys, 

mutta taas sai päivä uuden muodon.

Aaton kiireinen lisäksi sain lähteä viemään koiraa eläinlääkäriin (mies oli Taas töissä).

Koiralla ei takajalat kunnolla kantaneet ja oli kipeän oloinen.

Eläinlääkäristä saimme lääkkeet että pääsemme ainakin pyhien yli rakkaan ystävän kanssa.

Lääkitys kun loppui olo taas huononi valtavasti.

Tämän viikon maanantaina jätimme viimeiset hyvästit tälle uskolliselle ystävälle.

Ei enää kipuja. Nyt on hyvä olla.

Lepää rauhassa ♥

Ainutlaatuinen

Katselen hiljaa ja ihmettelen -

miten kaunis on pieni ihminen.

Kuuntelen hiljaa ja ajattelen -

miten pieni ja samalla täydellinen.

Kosketan hiljaa ja ymmärrän sen -

miten elämä on ainutlaatuinen.

- Tuula Huuskonen -

Ihana runo, ihana poika.
Ainutlaatuinen <3

Kuvaushetkellä niin suloinen ja rauhaisa.
Yleensä nuo isot nyrkit heiluu mahdottomasti.
Juttua tulee isolla äänellä.
Poika on tuonut aivan erilaista eloa meidän taloon.

Arjen hallintaan

Mihin teillä merkitään jokaisen perheenjäsenen menot ja muut jutut?
Vai pysyykö langat käsissä pelkän muistin avulla?
 

Reilu vuosi sitten ostin Granitista viikonpäiväkalenterin ja se ollut kyllä korvaamaton.

Siinä sopivasti jokaiselle perheenjäsenelle oma rivi.

Koska jokaista viikkoa ei kirjoiteta aina erikseen, on yksittäiset menot merkitty päivämäärällä.

Jopa mies on pikkuhiljaa oppinut menonsa tuohon merkitsemään.

Kyllä sitä on miettinyt, että tämä kolmas on saanut tottua siihen että sitä viedään paikasta toiseen.

Usein joudutaan herättämään kesken päiväunien tai ne unet otetaan autossa.
Onneksi ei aivan mahdottomasti tunnu häiritsevän.

Sunnuntain auringonpaistettu hieman sisältäkin.
Marraskuu ja aurinko, on se vaan hienoa.

ILOA PÄIVÄÄN!

Auringonpaistetta ja ensilumen ihailua

 Heipähei

 Niin se huomenna vaan pyörähtää marraskuun viimeinen viikko käyntiin.

Eilen saimme vihdoin ensilumen myös tänne Oulun seudulle.

Tänään hetken saimme nauttia myös auringonpaisteesta.

Oli kyllä niin ihana lenkkeilyilma!

Eilen sainkin ihailla ikkunasta ja muiden kuvista lumista maisemaa.

Täällä kun flunssa on kaatanut petiin pienemmän tytön.

Eilen myös pikkumies vähän kuumeili.

Tänään jo taas uskaltauduttiin vaunulenkille.

Tytöllä oli kyllä eilen aamulla vaikeaa kun niin olisi halunnut lumeen leikkimään.

Ikkunasta hetken jaksoi katsella isosiskon touhuja.

Lapset kyllä niin nauttii täysillä, kun pitkästä aikaa lunta.

Itselläkin tuli hieman astetta enemmän joulufiilistä.

Voi kun nyt maa pysyisi valkoisena.

Kissa ei tuntunut olevan lumesta niin innoissaan.

Eilen aamulla halusi ulos ja terassilla tovin mietti uskaltaako siitä pidemmälle.

Kyllähän tuolla pihalla oltiin tassuteltu.

Voi ehkä myös sanoa että lumen tulo yllätti.

Hieman on tytöillä jäänyt leikit kesken leikkimökissä.

Tai no, talliksi sitä kai nykyään kutsuvat.

Pientä keppihevosbuumia kai menossa.

 Ensiviikko on minulle pientä lomaviikkoa, kun mies viettää isyyslomapäiviä.
Mukavaa, kun muutenhan aika paljon yksinään pyöritän meidän arkea.

IHANAA ALKAVAA VIIKKOA!

Zzzz

 Kun näitä kuvia katsoo niin tekisi mieli vaan hypätä sänkyyn.

Vetää peitto korville ja nukkua.

Täällä on viime yöt vauva nukkunut huonommin.

Nuha häiritsee unta ja ilmeisesti myös hampaiden tulo hieman laittaa pienen miehen kiukkuiseksi.

Mikähän siinä on, että sitä kelloa on katsottava yöllä.

 Varmasti muistaa milloin viimeksi ollaan oltu hereillä. 

Sitten kun huomaa, että tunti sitten laittoi pojan takaisin nukkumaan niin ei paljon naurata.

 Järkevintä tietysti olisi laittaa se puhelin (=kello) kauaksi yöllä.

Tosin aamuyöstä ei ollut kaukana, että puhelin olisi lentänyt miestä kohti.

Itse kun heräsin Taas syöttämään pientä, niin sängystä kuului.

"Nythän se nukkui aika pitkän pätkän".

No ei todellakaan, unimäärä oli silloin 1h 15min.

Sitten jotku fiksut käskee levähtämään päivällä, kun vauvakin nukkuu.
Entä jos vauva onkin sellainen, että nukkuu vain yhdet päiväunet ja nekin ulkona!

Ei kyllä itse uskalla alkaa sisällä nukkumaan, ja luottamaan pelkkään itkuhälyttimeen.

Mennään siis silmät ristissä.

Oikeasti, eiköhän tämä ole vain joku hetken kestävä vaihe.

Tiedän aikaisemmasta kokemuksesta, että tällaista olisi voinut olla alusta asti.

Monta kuukautta mennä silmät ristissä.

Kyllä sitä tottuisi.

Kannattaa arvostaa ja nauttia hyvistä unista!

Teehetki

Kun syksy alkaa hiipimään kesän jälkeen tulee teehetkien kaipuu.

Kesän tämä Marimekon kannu saa toimia pelkästään koristeena.

Kylmän iskiessä pääsee taas käyttöön.

Nyt tuleekin usein keitettyä itselle päivällä kahvin sijaan teetä.

Teen hetken itselleni teehetkellä.

Onko siellä muita joille tee maistuu paremmin näin syksyllä ja talvella?

MUKAVIA HETKIÄ PÄIVÄÄSI ♥

Illalla

Onko siellä jo laitettu  joulu kausi/tunnelmavalot esille?

Täällä on ensimmäiset viritetty.
Kivat illalla ja öisinkin tarpeellisesti valaisevat.

Tuollaisen ison lasipullon pelastin isomummun tavaroista.
Onneksi ei ehtinyt mennä lasinkeräykseen

Miten nämä päivät ja viikot menevätkin niin vauhdilla.

Huomenna voidaan alkaa nauttimaan pyhäinpäivä viikonlopusta.

Lapset hihkuu halloweenista, itselle pyhänpäivä on aivan toinen merkitykseltään.

Nyt mies ja tytöt lähtivät kylän halloween lastenjuhliin.

Kiukkuisen pikkumiehen kanssa jäätiin kotiin.

Jotenkin näyttää siltä, että hampaitako kiukuttelee. Nyt jo!

KIVAA VIIKONLOPPUA!

Olohuoneessa vähän uutta

Kylläpäs on kurja sadeilma. Toisaalta ulkona on jotenkin ihanan raikkaan oloista.
Pienen kävelylenkin kävin tekemässä, kun pojan nukutin vaunuihin.

Kesä kun vaihtui syksyksi alkoi kaipaamaan jalan alle jotain pehmeää.

Tykkään meidän vaaleasta Formen matosta, mutta ajattelin sitä "säästää" ristiäisiin.

Väliaikaratkaisuksi löytyi uusi matto Askon alesta.

Jotenkin oon vierastanut tummia mattoja meille, kun lattia on jo itsessään tumma.
Voi kun pääsisi tuosta kauhistuksesta eroon. 
Loppujen lopuksi ei tumma matto ollutkaan niin paha mitä alunperin ajattelin.

Nyt sitä saa myös tottua siihen, että vauvan jutut ovat myös osa sisustusta.
Sitteri löytyi kivan värisenä. Lelukaari väreineen nyt ei oikein sisustukseen iske,
mutta on pojan mieleen, ja sehän on tärkeintä. 

 Ja meidän vanhus on saanut kaulurin päänsä ympärille.
Siihenkin liittyy oikeastaan matot.
Niitä kun sai pestä jatkuvasti veritahroista, niin viimein tällainen ratkaisu.

Koiralla kasvaa ikävä patti päässä. Vanhuksella on tapana itseään hieroa mattoihin,
ja tällä tavalla sai patin aina rikki ja matot sotkettua verellä.
Muuten olisi jo ajat sitten näytetty eläinlääkärin veistä tälle ikävälle patille,
mutta vanhuksella kun on sydänvaivaa, niin kävisi luultavasti niin ettei kestäisi leikkausta.