Puistoilua ja kasvien ihailua

Tästä puistoilu päivästä on jo hieman aikaa,

mutta vielä ei ole kuvat päätyneet blogiin asti.

Viime aikoina ei ole paljon ehtinyt blogimaailmaan tulla.

Toisaalta, rehellisesti sanottuna ei ole jaksanutkaan.

 

Vielä ei ole vauva päättänyt tulla maailmaan,

ja oma olo alkaa olemaan jo aika tukala.

Yritän jaksaa ajatella, että viikon päästä vauva on ainakin jo sylissä

kun alkaa nyt pikkuhiljaa aikaraja kolkuttamaan vastaan.

Raskasta on tällä hetkellä myös muuten.

Sitä en osaa vielä enempää sanoiksi kirjoittaa.

Sitten joskus.

 Nyt kuitenkin näihin puistoilupäivän kuviin.

Kävimme tyttöjen kanssa Oulun Ainolanpuistossa.

Siellä oleva kasvihuone on aivan ihana paikka.

Viidakko lasten mielestä.

 Nautimme myös jätskiä.

Pieni paljastus minusta - en tykkää vohvelista, joten oma jätskini on aina kupissa.

Mielestäni se vohveli pilaa makunautinnon, kun se pitäisi vielä viimeisenä syödä.

Hassua, kun kuopuksemme taas tykkää enemmän siitä vohvelista kuin itse jätskistä.

Toinen paljastus minusta ja tyhmyydestäni.

Kävelimme taidemuseon pihan ohi.

Esikoinen halusi mennä katsomaan ylläolevia taideteoksia.

Putkia oli enemmän, mitä kuvissa näkyy.

Yritin, ettei siellä mitään taidetta ulkona ole vaan jotain remonttia tekevät.

Taiteellinen tyttöni näki enemmän kuin minä.

Lähempää katsottuna minäkin sitten ymmärsin tätä taidetta hieman enemmän.

Toivottavasti seuraava postaus olisikin jo vauvauutinen.

MUKAVAA LOPPUVIIKKOA!

Liikennepuistossa

Tyttöjen kanssa käytiin ensimmäistä kertaa Oulun liikennepuistossa.

En tiedä miksi se on vaan joka kesä jäänyt,

mutta vihdoin sekin kokemus tuli tyttöje osalta korkattua.

Oikeastaan päivä oli esikoisen palkinto-päivä.

Meillähän kuopus on ollut aina huono nukkumaan,

ja aloitettiin tarrapalkintojen avulla kannustaa omaan sänkyyn.

Viime talvena myös esikoinen alkoi nukkumaan huonosti.

Kiitos opettajan kummitusjuttujen ja tytön vilkkaan mielikuvituksen.

 Keväällä/kesän alussa alkoi tulla mitta hieman täyteen,

kun meidän sängyssä nukkui koko perhe ja itselläkin jo maha vei kiitettävästi tilaa.

Lopulta molemmille tytöille tehtiin tarrasysteemi.

Koko yö omassa sängyssä, niin palkintona on tarra.

Esikoiselta myös ehkä ilkeästikin vaaditaan itsekseen nukahtamista.

Ennen ei ole edes halunnut, että vieressä istuttaisiin niin kauan kuin nukahtaa,

ja yhtäkkiä tätäkin alkoi vaatimaan.

Kymmenen tarraa kun on kerättynä, niin sen jälkeen on joku yhdessä mietitty palkinto.

Oikeastaan me vanhemmat oltiin yllättyneitä,

että tytöt eivät toivoneet palkinnoksi lelua tai mitään mahdotonta elämystä.

Molemmilla oli toiveena jotain tekemistä koko perheellä,

vaikka puistossa käynti.

Kun esikoinen sai tarrat täyteen (reissussa ei kerääminen onnistunut),

 niin ehdotin palkintopäivään liitettäväksi liikennepuistossa käynti.

Tämähän sopi tytölle.

 On tuo liikennepuisto kyllä opettavainen paikka.

Välillä hieman satuttiin eksymään reitiltä.

Silloin vaikka äiti tuli apuun.

Yllätyin myös siitä, kuinka paljon siellä oli työntekijöitä.

Seurasivat lapsien ajamista.

Jos ei käskyistä ja kielloista huolimatta osannut käyttäytyä oikein auto otettiin varikolle.

 Kyllä me viimeistään ensi kesänä mennään uudestaan.

Äidin värityskirja

Täältä löytyy myös yksi aikuinen, joka on innostunut värittämisestä.

Oikeastaan olen tykännyt siitä aina.

Kun tytöt olivat pienempiä ja innokkaampia värittämään,

niin harmittelin sitä kun aikuisille ei ole omia värityskirjoja.

Vihdoin löytyy.

Kun itse innostuin, niin myös tytöt ovat löytäneet tämän puuhan uudestaan.

Jossain vaiheessa kun erilaiset tehtäväkirjat, Top Model yms.

veivät enemmän puoleensa.

Mikäs sen mukavampaa kuin kaikki yhdessä värittämässä omia vihkojaan.

Reissussa osa.1

Vihdoin ja viimein osa kuvista tullut käytyä kunnolla läpi,

ja jotain voin teillekin näyttää.

Matkamme siis suuntasi etelä-ruotsiin, jossa asuu sukulaisiani,
ja yhden viikon vietimme Gotlannissa.
Matkustimme Ruotsiin päivälaivalla.
Suomeenpäin lähtiessä sukulaisteni luota on helpointa mennä yölaivalla.
Näin toinen suunta päivällä, niin lapset saivat siitä erilaista kokemusta.

Laivalla nukuimme (me vanhemmat), söimme, tanssimme (tytöt),
leikimme, pelasimme, osallistuimme kilpailuihin
ja välillä vaan ihastelimme kaunista merta.

Reissulle esikoisella oli vain yksi toive - päästä käymään Astrid Lindgrenin maassa Vimmerbyssa.
Siellä olemme käyneet aikaisemminkin.
(Täällä kirjoitus aikaisemmasta käynnistä.)
Yhden päivän vietimme siis siellä katsellen ja touhuten.
Päivä oli aika lämmin. Ainakin verrattuna siihen, mihin olimme Suomessa tottuneet.
Itse ei jaksanutkaan juuri paikkoja kiertää, niin tarkasti kuin viime käynnillä.
Suurinosa kuvistakin on mieheni ottamia.
Onneksi tytöt sen verran isoja, että pystyivät menemään johonkin tiettyyn paikkaan kaksin
 ja me jäimme odottelemaan johonkin.
Tällä kertaa koko perhe myös halusi nähdä enemmän näytelmiä,
joten paljon mentiin niiden aikataulujen mukaisesti.
Lapsetkin näistä tykkäsivät, vaikka eivät kieltä ymmärrä.

Eemelin metkuja katsomassa.

Veljeni Leijonamieli.
Ensi kesäksi onkin valmistumassa uusi Veljeni Leijonamieli-paikka.

Ronja Ryövärintytär

 Peppi Pitkätossun luona

Loppuajasta ilma hieman kylmeni ja alkoi satamaan.
Sopivasti kyllä silloin, kun paikka oli kohta menossa kiinni.

Eräänä päivänä teimme myös tutustumisen Kissankulmaan.
Paikka, jossa on kuvattu Eemeli-elokuvat.
Sijaitsee lähellä Vimmerbyta.
Olimme käyneet siellä aikaisemminkin, kun esikoinen ollut vuoden ikäinen.
Nyt kun tytöt ovat katsoneet kyseisiä elokuvia, oli kiva näyttää paikka myös heille.

Tällaista tällä kertaa.
Seuraavassa reissu postauksessa mennäänkin Gotlantiin.

MUKAVAA VIIKONLOPPUA!

Hetkiä

Minä etsin hetkiä,

jotka koskettavat minua niin syvältä,

että haluaisin pysäyttää ajan.

Hetkiä,
jotka vapauttavat minut ajatusteni vankilasta.
Hetkiä,
jotka tempaavat minut mukaansa sellaisella voimalla,
että saatan unohtaa itseni
ja tunnen sisälläni elämän sykkeen.
Hetkiä,
joissa jokainen ruumiini solu tuntee elävänsä.
Hetkiä,
jolloin kaikki kysymykset lakkaavat
ja minä vain olen.
Elämän koskettama ja onnellinen.

- Ulrich Schaffer -

Kaunis runo.
Parhaita hetkiä oma perhe ja koti.
Auringon valo harmaiden päivien jälkeen.
Sateen jälkeen luonnon raikkaus ja tuoksu.
Arjen pienimmät ilot.
♥ ♥ ♥


Eräs kuva ei niin sisustuksellinen, mutta käytönnöllisyys on mennyt hieman ohi.
Pakko oli heittää peitto sohvan päälle, josta erottaa punkit.
Tänä kesänä kissalla ollut aivan älytön määrä noita inhottavia elukoita,
vaikka kolme erilaista suojaa on laitettu.
Oikeasti nostan hattua miehelleni, joka jaksaa kissan katsoa läpi joka ulkoilun jälkeen.
Siihen menee monesti puoli tuntia, jopa tunti.
(no täytyy myöntää että jotain voimasanoja on välillä kuulunut 
ja näiden nykyisten jälkeen ei enää elukoita kuulemma tulisi)
Silti on käynyt niin, että niitä kaikkia turkin seassa käveleviä punkkeja ei ole löydetty
kuin hieman myöhemmin.

Sitten vielä pieni vinkki, jos lapsi vinkuu ettei ole tekemistä.
Anna käteen tekstiilitussit ja vaate tms. johon voi piirtää.
Meillä ainakin tytöt tykkää.

Tänään lähdemme tien päälle.
Olen laittanut postauksia ajastuksella tulemaan.
Kommentointia julkaisussa voi olla pientä viivettä.

Nimipäivän muistamista

Jonkun aikaa sitten juhlittiin esikoisen nimipäivää.

Meillä on tapana muistaa pienesti tyttöjä nimipäivänä.

Yleensä silloin käy kylässä mummut ja papat.

Toisinaan myös kummit.

Tapa on oikeastaan lähtenyt siitä, kun tytöt joutuvat synttärijuhlat jakamaan

niin nimipäivä on sitten aivan oma juttu.

Kuopuksen kanssa askarreltiin esikoiselle pöllö-kortti.

Lahjaksi sai meiltä Oppi&Ilo-sarjan sanapuuha-paketin.

Kuopuksellakin on oma paketti, joten nyt myös siskolla.

Oppi&Ilo sarjan jutut ovat kyllä kivoja.

Näissä tehtäväpaketeissa on kortteja ja tussi.

Tussin jäljen saa pyyhittyä pois, joten tehtäviä voi tehdä aina uudelleen.

Luulen, että nämä lähtevät meillä kesälomareissulla mukaan.

Esikoinen sai mummulta ja papalta kirjan, 

mikä hieman huvitti.

Heinähattu, Vilttitossu ja Vauva.

Vuosi sitten kirjoitinkin tänne blogiini postauksen Heinähattu & Vilttotossu.

Pääset sen lukemaan tästä.

Nyt siskosten mukaan on meilläkin tulossa vauva.

Toivottavasti meidän tytöt ottavat tulokkaan paremmin vastaan,

mitä kirjassa lopulta kävi.

Onko teillä tapana muistaa lapsia nimipäivänä?