Ainutlaatuinen

Katselen hiljaa ja ihmettelen -

miten kaunis on pieni ihminen.

Kuuntelen hiljaa ja ajattelen -

miten pieni ja samalla täydellinen.

Kosketan hiljaa ja ymmärrän sen -

miten elämä on ainutlaatuinen.

- Tuula Huuskonen -

Ihana runo, ihana poika.
Ainutlaatuinen <3

Kuvaushetkellä niin suloinen ja rauhaisa.
Yleensä nuo isot nyrkit heiluu mahdottomasti.
Juttua tulee isolla äänellä.
Poika on tuonut aivan erilaista eloa meidän taloon.

Rentouttavaa viikonloppua

Taas on viikko pyörähtänyt perjantaihin ja on aika siirtyä viikonlopun viettoon.

Aamulla tuntui olevan jo tytöillä perjantaifiilistä,

 sillä sen verran hurja meno tuntui jo olevan puoli kahdeksan aikaan aamulla.

Tänään on pikkumiehellä ikää kolme viikkoa.

Eilen kävimme neuvolassa ja todella hienosti on kasvettu.

Kyllä huomaa, että täällä illat vietetään sohvalla syöden.

Aikaisemmin olen ollut sitä mieltä, että mun puolesta tvtä ei tarvitsisi olohuoneessa.

Nyt sitä onkin tullut katsottua samalla kun poika roikkuu tissillä.

Yöt meillä meneekin sitten hyvin nukkuen.

Pari kertaa yössä tankataan ja jatketaan sitten heti unia.

Hassua, että itse saanut nyt nukuttua paremmin kuin raskausaikana.

Oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! ♥

Suru

 

 En olekaan vielä blogiin kertonut,

että tyttöjen synttäreiden aikaan saimme surua.

Samassa pihassa asunut isomummu nukkui pois pari viikkoa sitten.

Aikoinaan ostettiin tämä tontti, Varvikko, rakennuksineen isomummulta.
Hän asui jo silloin tontilla, vanhasta navetassa kunnostetussa mökissään.
Itse rakensimme tontille uuden talon.
Mummulle jäi asumisoikeus taloonsa niin kauan kuin elää.
Tuntuu oudolta ajatella, että mummu ei oikeasti ole enää tulossa taloonsa.

Meillähän on nykyajaksi hieman erilaisempi pihapiiri.
Naapuritontilla asuvat miehen vanhemmat.
Tonttien väliin ei olla tehty mitään selvää rajaa, esim. aitaa.
Ollaan useampi sukupolvi yhdessä.

Jotenkin surullista, että kun kohta tähän tulee yksi lisää,

niin yksi lähtee.

 Elämää.

Eilen saateltiin isomummu viimeiselle matkalle.

On pihamme nyt tyhjä ja hiljainen, et kulje sä kanssamme siellä.

Sait kodin toisen ja rauhaisan, on kesä ainainen siellä.

Kaunista matkaa isomummu!

Heinäkuu

Niin kuin niitty heinäkuun

kukit sinäkin,

sinikellon herkyyttä,

voimaa lemmikin.

Kirjosieppo pesästään

lähtee liitämään.

Sinä uuteen uskallat

suuntaan tiettämään.

Huomaat ihmeet pienimmät

matkan varrella,

kuulet tuulen, pääskyset,

lasten naurua.

Sinussa on keveys

ruohonkorsien,

viisaus ja kestävyys

ikihonkien.

- Anna-Mari Kaskinen -

Keijukainen

Tänään sillä

oli prinsessahame,

ja jalassa

eripari villasukat.

Sillä oli kukkia

hiuksissa,

ja se hymyili

kauniimmin kuin

koskaan.

Ihmettelin mihin

se oli jättänyt siipensä.

Se näyttää keijulta,

ja tuoksuu vaniljalta.

Sen hiuksissa on

tähtipölyä, ja

sinistä kultaa.

Se on keiju, jota rakastan.

-Tuntematon-

Hetkiä

Minä etsin hetkiä,

jotka koskettavat minua niin syvältä,

että haluaisin pysäyttää ajan.

Hetkiä,
jotka vapauttavat minut ajatusteni vankilasta.
Hetkiä,
jotka tempaavat minut mukaansa sellaisella voimalla,
että saatan unohtaa itseni
ja tunnen sisälläni elämän sykkeen.
Hetkiä,
joissa jokainen ruumiini solu tuntee elävänsä.
Hetkiä,
jolloin kaikki kysymykset lakkaavat
ja minä vain olen.
Elämän koskettama ja onnellinen.

- Ulrich Schaffer -

Kaunis runo.
Parhaita hetkiä oma perhe ja koti.
Auringon valo harmaiden päivien jälkeen.
Sateen jälkeen luonnon raikkaus ja tuoksu.
Arjen pienimmät ilot.
♥ ♥ ♥


Eräs kuva ei niin sisustuksellinen, mutta käytönnöllisyys on mennyt hieman ohi.
Pakko oli heittää peitto sohvan päälle, josta erottaa punkit.
Tänä kesänä kissalla ollut aivan älytön määrä noita inhottavia elukoita,
vaikka kolme erilaista suojaa on laitettu.
Oikeasti nostan hattua miehelleni, joka jaksaa kissan katsoa läpi joka ulkoilun jälkeen.
Siihen menee monesti puoli tuntia, jopa tunti.
(no täytyy myöntää että jotain voimasanoja on välillä kuulunut 
ja näiden nykyisten jälkeen ei enää elukoita kuulemma tulisi)
Silti on käynyt niin, että niitä kaikkia turkin seassa käveleviä punkkeja ei ole löydetty
kuin hieman myöhemmin.

Sitten vielä pieni vinkki, jos lapsi vinkuu ettei ole tekemistä.
Anna käteen tekstiilitussit ja vaate tms. johon voi piirtää.
Meillä ainakin tytöt tykkää.

Tänään lähdemme tien päälle.
Olen laittanut postauksia ajastuksella tulemaan.
Kommentointia julkaisussa voi olla pientä viivettä.

Kesäkuu

 Viime viikolla kuvasin hieman pihalla.

Muutama kukka on alkanut jo kukkimaan.

Kesä ♥

Huomaatko, on kesä?

Näetkö valoa?

Aurinko nyt hellii

vanhaa taloa.

Pimeyden jälkeen

on niin kepeää.

Mustarastas kirkkoon

virren virittää.

- Anna-Mari Kaskinen -

Toukokuu - koivut

Peipposet pesää tehden

laulavat laulujaan.

Joku toi koivunlehden

vanhuksen ikkunaan.

Ikkunan takana kevät

uusi ja kirkas on.

Vielä hän muistaa kaiken:

tuulen ja auringon.

Purojen heleän soinnin,

muhevan, tuoksuvan maan.

Muistoissa metsän laulun

hän kuulee uudestaan.

Muistoissa hän yhä vielä

lapsi on onnellinen,

Tuoksussa koivunlehden

hän kokee kaiken sen.

- Anna-Mari Kaskinen -

Muistan kuinka viime perjantaina heräsin huomaamaan, kuinka koivut vihertävät.
Kiitos sateella mikä viime viikollakin oli vieraanamme.
Tuo inhottava märkä keli, joka kuitenkin saa niin mukavaa aikaan.

Tuosta kyseisestä runosta tulee mummuni mieleen.
Hänelle koivut olivat todella tärkeitä.
Tykkäsi kun hänen parvekkeen lähellä oli koivuja joita saattoi keinussa istuessa katsella.
Mummu kun meni huonoon kuntoon, niin silloin mietti ehtiikö enää koivun lehtiä nähdä.
Ei ehtinyt. Voi kunpa olisi huomannut tuoda muutaman koivunoksan sisälle lehdet kasvattamaan.
Vaikka eihän se tietenkään olisi ollut sama asia.
En kyllä yhtään ihmettele mummun ihastusta.
On nuo koivut vaan niin kauniita puita!

Huhtikuu

Leskenlehti mullasta

esiin pulpahtaa.

Sinulle sen tahtoisin

tänään ojentaa.

Katso lapsi huhtikuun,

tänään kevät on.

Kohta juoksee iloissaan

puro vallaton.

Ohitse liitelee

keltaperhonen.

Aurinko näin lämmöllään

esiin kutsui sen.

Avaa ovet lukitut.

Valo tulvahtaa.

Sinäkin voit luottaen

uuteen uskaltaa.

- Anna-Mari Kaskinen -

Ei meidän mullasta vaan tule esiin leskenlehtiä.
Tänään kuitenkin oikeastaan pitkästä aikaa katselin kunnolla pihamaata.
Heräsin, kuinka pitkällä tämä kevät oikein onkaan.
Puissa silmuja ja raparperit jo komeasti nousseet esiin maasta.
Nyt aloinkin odottamaan sitä hetkeä kun saa tehdä kesän ensimmäisen raparperipiirakan!

Hän jota rakastin

Kuva blogin kätköistä

Hän, jota rakastin ei ole täällä.

Hän kauas lähti sade hiuksillaan.

Nyt tuuli hiljaa itkee vetten päällä

ja kylmä kaste peittää maan.

Hän, jota rakastin on poissa,

vaan lämpönsä hän jätti sydämeen.

Näen hahmon heijastuvan ikkunoissa

ja yhä kuulen äänen vaienneen.

Hän, jota rakastin käy yli sillan,

vaan sydäntäni yhä soittaa hän.

Ja aina saapuessaan uuden illan

käyn hänen kanssaan halki pimeän.

Hän, jota rakastin - ei ole toista.

Sain kerran lahjan kaikkein suurimman.

En avaruuksista, en maailmoista

voi löytää toista, häntä rakastan.

- Anna-Mari Kaskinen -


Tänään tulee kuluneeksi tasan kolme vuotta,
kun sanoimme viimeiset hyvästit mummulle.
Tarkoitus oli käydä eilen illalla haudalla,
mutta ei ehtinyt.
Tärkeintä kuitenkin, että mummu on ajatuksissamme.
 " Kyllä ne siellä haudassa pärjää, kun pärjättäis me täällä."
Näin sanoi mummukin.

Muistan, kuinka silloin kolme vuotta sitten pelkäsin jääkö kuopuksellemme mitään muistoja isomummusta.
 Neiti kun oli silloin kolmevuotias.
Muistot ovat jääneet. Onko syynä se, että mummu oli paljon elämässämme mukana.
Vai auttaako myös se, että mummu on edelleen paljon puheissamme.

Itsellä on viime aikoina ollut mummu entistä enemmän mielessä.
Syynä varmaan tämä raskauteni.
Tyttöjä kun aloin odottamaan, niin mummu oli nähnyt asiasta unta ennen uutisen kuulemista.
Kun tämä raskaus alkoi tuli mieleeni, että mummu olisi varmasti tämänkin heti tiennyt.

Surettaa, kun pikkuinen ei saanut tutustua meille näin tärkeään ihmiseen.
Surettaa, kun mummu ei nähnyt kuinka meille vielä kolmas lapsi on tulossa.
Tytöt kun olivat hänelle kaikkikaikessa.
Varmasti myös tämä kolmas olisi saanut paikkansa hänen sydämessä.
Meidän täytyy sitten kertoa pikkuiselle tarinoita mummusta.
Mummusta, jota niin kovasti rakastimme.

Maaliskuu

Kevääseen herään,

pajunkissoja kerään.

Ei kauan kestä

matka kesään pääsiäisestä.

Ja voi lintuja, voi,

kuinka niiden laulu jo soi! 

Taas hieman myöhässä tämä ns. kuukauden runo.
Ihana kevät täällä, vaikka takatalvea on luvattu.
Ei älä tule!
Palmusunnuntai on ensi viikon sunnuntaina.
Tänä vuonna voi käydä niin, että meidän lapsilla jää virpomiset tekemättä.
Siitä ollaankin saatu kuulla palautetta, miksi just reissussa silloin ollaan.
Eipä tullut tuota asiaa mietittyä, kun syksyllä talvilomaviikkoa katseltiin.

Sadepisaroita

Sadepisaroiden villitanssi

ikkunalaudallani

herättää minut aamuhämärässä.

Vielä hetken tahdon ummistaa

silmäni todellisuudelta

ja kietoutua unenlämpöiseen peittoon.

Ennenkuin olen valmis

nousemaan

uuteen päivään alkavaan.

 Tällä kertaa kuva on mieheni ottama.
Kun näin tämän kuvan tuli mieleeni heti kyseinen runo..

Kaunista viikkoa!

Uneksi mitä itse tahdot.
Se on ihmismielen kauneutta.
Tee mitä ikinä tahdot.
Se on ihmisen tahdonvoimaa.
Uskalla kokeilla rajojasi.
Se on onnistumisen takaavaa rohkeutta.

- Bernard Edmonds -

KAUNISTA VIIKKOA JOKAISELLE!

Helmikuu

 Voi, tätä säätä,

onpa lunta ja jäätä!

Mitäpä kesää muistelemaan,

hiihtämään vaan ja luistelemaan!

Huomasin unohtaneeni tämän postauksen, eli helmikuun runon.

Nyt kun tuota runoa luki, niin hymy tuli kasvoille.

 

Taitaa tälle talvelle varsinaiset luistelukelit olla ohi.

Täällä on kyllä tällä hetkellä varsinaiset pääkallokelit.

Kieli enemmänkin kuin keskellä suuta saa mennä eteenpäin.

Sää on ollut oikein keväinen eikä meilläpäin ole ollut vielä koululaisilla talvilomaa.

Itse ei lomaillakaan vielä lasten varsinaisella lomaviikolla.

Koko perheen yhteistä talvilomaa vietetään maaliskuun loppupuolella, 

kun lähdetään jo perinteeksi muodostuneelle laskettelureissulle.

Sitä siis odottaen!

Mutta kyllä nämä talvet ovat nykyään vähän erikoisia.

Ei mene oikein vanhojen runojen ja laulujen mukaisesti.

Mukavaa viikonloppua kaikille! ♥

Tammikuu

Olen jo parin vuoden ajan kuukauden ekana päivinä julkaisut kuukausi-runon.

Mukana on yleensä ollut kuukauteen liittyvä luontokuva.

Enää ei löytynyt varsinaisesti jokaisesta kuukaudesta omaa runoa, 

mutta kuitenkin jatkan tätä perinnettä.

On tämä elämä toisinaan
aika hassua tosiaan.
Pidä kiinni, älä päästä,
nautitaan nyt talvisäästä!

 Tosin nyt tämä ei todellakaan tule kuukauden ensimmäisinä päivinä,
kun bloggaaminen on hieman jäänyt.
Toivottavasti joku on pysynyt kuitenkin kuulolla.

Kyllä mä täältä yritän nousta!

 

AURINKOISIA PAKKASPÄIVIÄ!

DIY Joulukalenteri

Lapsille tuli tehtyä joululehden ohjeella joulukalenteri.

Pieni kylä pääsi olohuoneeseemme

Tähtitaivas kirkastuu,

nyt on metsän joulukuu.

HAUSKAA JOULUKUUTA!

Marraskuu

  Pakkaspojat rakentavat
lammikolle siltojaan.
Huurukeijut levittelee
harsojansa yli maan.
Näyttäydy ei kukaan muu,
metsässä on marraskuu.

MUKAVIA MARRASKUUN PÄIVIÄ!

Onni on...

ONNELLISTA KESKIVIIKKOA!

Väriä viikkoon: Keltainen

Väriä viikkoon-haasteen sain Vaihtelevasti valkoista-blogin Hanilta.
Alkujaan All you need is white-blogin Satu mietti blogissaan pitävänsä teemaväriviikon.
Tästä Syhinä-blogin Syhi innostui itsekin, ja muutti Satun ajatuksen haasteeksi asti.

Hauskassa haasteessa ideana on jokaisena arkipäivänä löytää kodistasi uusi väri
ja tehdä tästä postaus.
Viisi päivää ja viisi eri väriä.
Jokaisella värillä haastetaan joku mukaan.

Itse kyllä muutan sen verran haastetta,
 että peräkkäisinä päivinä en ehkä väripostauksia tee.
Ensimmäisen päivän väriksi valitsin keltaisen.

Ihanainen nainen Jossu, blogista Maailman Paras Paikka.
Löytyisikö teiltä viisi eri väriä?

Lokakuu

 Katsokaa lehtiä putoaa,
punaista, keltaista, ruskeaa.
Pöllövaari vastaa: Huuuuuu,
metsässä on lokakuu.

IHANAA SYKSYÄ LUKIJOILLENI!