tiistai 29. syyskuuta 2015

Pärekori

Oon jo kauan haaveillut isosta pärekorista, mutta vielä sellainen hyvä ei ole tullut vastaan.
Nyt sentään pieni pärekori on kotiutunut meille.
Kesällä pihamme isomummu nukkui pois,
 ja nyt ollut aika tyhjentää tavaroita tuosta "mummun mökistä".
Pelastin itselleni kyseisen korin, ja muutaman muunkin hieman isomman tavaran.

Nyt ollaan jo hieman pohdittu, mitä kyseiselle mökille tehdään.
Miehen kanssa molemmilla on ainakin haaveissa ulkosauna uudistaa,
mikä on talon päädyssä ja tehdä sisäänkäynti saunaan talon kautta.
Muuten meidän visiot erkaneekin aivan kokonaan, eli makustellaan.

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Heinät sisustuksessa

 
Tuolla kun on vaunujen kanssa kylänraittia kävellyt,
niin tullut katsottua tien vierustaakin uusilla silmillä.
Lukuisat heinät näyttivät niin kivoilta, että päätin poimia niitä sisälle asti. 
Kivan näköisiä ovat maljakossakin.

 Sunnuntaita vietetty rauhallisissa merkeissä.
Pojalla vaikuttaa olevan tänään joku nukkumispäivä.
Tytöt lähtivät elokuviin tädin kanssa ja mies töissä.
Jotain kotihommia saanut tehdyksi, mutta nyt oli aikaa jopa koneelle.
Jos tässä hetken lukisi muiden blogeja ja lähtisi sen jälkeen naapuriin (anoppilaan) syömään.

RAUHALLISTA SUNNUNTAITA!

tiistai 22. syyskuuta 2015

Olohuoneessa vähän uutta

Kylläpäs on kurja sadeilma. Toisaalta ulkona on jotenkin ihanan raikkaan oloista.
Pienen kävelylenkin kävin tekemässä, kun pojan nukutin vaunuihin.

Kesä kun vaihtui syksyksi alkoi kaipaamaan jalan alle jotain pehmeää.
Tykkään meidän vaaleasta Formen matosta, mutta ajattelin sitä "säästää" ristiäisiin.
Väliaikaratkaisuksi löytyi uusi matto Askon alesta.

Jotenkin oon vierastanut tummia mattoja meille, kun lattia on jo itsessään tumma.
Voi kun pääsisi tuosta kauhistuksesta eroon. 
Loppujen lopuksi ei tumma matto ollutkaan niin paha mitä alunperin ajattelin.

Nyt sitä saa myös tottua siihen, että vauvan jutut ovat myös osa sisustusta.
Sitteri löytyi kivan värisenä. Lelukaari väreineen nyt ei oikein sisustukseen iske,
mutta on pojan mieleen, ja sehän on tärkeintä. 
 Ja meidän vanhus on saanut kaulurin päänsä ympärille.
Siihenkin liittyy oikeastaan matot.
Niitä kun sai pestä jatkuvasti veritahroista, niin viimein tällainen ratkaisu.

Koiralla kasvaa ikävä patti päässä. Vanhuksella on tapana itseään hieroa mattoihin,
ja tällä tavalla sai patin aina rikki ja matot sotkettua verellä.
Muuten olisi jo ajat sitten näytetty eläinlääkärin veistä tälle ikävälle patille,
mutta vanhuksella kun on sydänvaivaa, niin kävisi luultavasti niin ettei kestäisi leikkausta.

torstai 17. syyskuuta 2015

Kauraiset marjamuffinssit

Pitkästä aikaa teki mieli leipoa muffineita.
Kotvasia-blogin Sanna oli leiponut tällaisia mustikka-kauramuffinsseja.
Koska näyttivät niin herkullisilta ja ennenkaikkea kun ohje on niin yksinkertaiselta, 
niin päätin itsekin kokeilla.
Olivat kyllä hyviä, ja koska nämä oli niin helppo tehdä 
niin ajattelin jakaa ohjeen myös omassa blogissani.

Kauraiset marjamuffinssit n. 12 kpl

2 munaa
2 dl  ruokosokeria
150 g sulatettua voita tai margariinia
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
200 g maustamatonta maitorahkaa
3-4 dl mustikoita ja puolukoita

tomusokeria

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi puuhaarukalla.
 Jaa muffinivuokiin ja paista 200 asteessa 15–20 minuuttia
. Siivilöi jäähtyneiden muffinien pinnalle tomusokeria.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Rauhalliset aamut

Viikonlopun rauhalliset aamut.
Meillä herätään aikaisin, joten aamuakin riittää pitkäksi aikaa.
Kun vauva alkaa uudestaan nukkumaan,
voi itse nauttia aamupalan rauhassa.
Lukea samalla kirjaa tai olla vaikka tietokoneella.

Tytöt leikkivät kahdestaan, eivätkä siihen ylimääräiseksi kaipaa.
Viikolla aamut menevätkin siihen, että näitä neitejä hoputtaa lähtemään kouluun.

Olen tosiaan taas innostunut enemmän lukemaan.
Pitäisikin viikolla käydä kirjastossa hakemassa lisää luettavaa.
Onko antaa vinkkejä hyvistä kirjoista?


AURINKOISTA SUNNUNTAITA!

perjantai 11. syyskuuta 2015

Rentouttavaa viikonloppua

Taas on viikko pyörähtänyt perjantaihin ja on aika siirtyä viikonlopun viettoon.
Aamulla tuntui olevan jo tytöillä perjantaifiilistä,
 sillä sen verran hurja meno tuntui jo olevan puoli kahdeksan aikaan aamulla.

Tänään on pikkumiehellä ikää kolme viikkoa.
Eilen kävimme neuvolassa ja todella hienosti on kasvettu.
Kyllä huomaa, että täällä illat vietetään sohvalla syöden.
Aikaisemmin olen ollut sitä mieltä, että mun puolesta tvtä ei tarvitsisi olohuoneessa.
Nyt sitä onkin tullut katsottua samalla kun poika roikkuu tissillä.
Yöt meillä meneekin sitten hyvin nukkuen.
Pari kertaa yössä tankataan ja jatketaan sitten heti unia.
Hassua, että itse saanut nyt nukuttua paremmin kuin raskausaikana.

Oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! ♥

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Olohuoneen tasolla

Pienen pientä vaihtelua olohuoneessa olevalle tv-tasolle.
Tässä jonkun aikaa sitten tämä bloggaaja taas vanheni.
Vanhemmiltani sain lahjaksi pienen Iittala vitriinirasian.
Nyt se pitää sisällään Nomination-käsikoruani silloin kun ei ole ranteessa.
Isommassa vitriinissä on matkamuistokiviä Gotlannista.
Mitä kaikkea näissä voikaan säilyttää?
Mitä sinulla on, joka myös vitriineitä omistat?
Taas alkaa tämä vuodenaika, kun kuvaaminen käy haasteellisemmaksi.
Jalusta on otettu esille ja on nyt tärkeä apuväline.
Uudesta kamerasta tai edes linssistä haaveillaan taas enemmän.

MUKAVAA KESKIVIIKKOA!

tiistai 8. syyskuuta 2015

Klassikkoherkku gluteenittomana ja maidottomana

 Mokkapalat on varmasti kaikille tuttu herkku.
Ehdottomasti lasten mieleen, mutta ainakin tämä allekirjoittanutkin
 tykkää siitä edelleen yhtä paljon kuin silloin lapsena.

Koska meillä täytyy nykyään olla gluteenitonta ja maidotonta
tein myös mokkapalan kaikille sopivaksi.
GLUTEENITON JA MAIDOTON MOKKAPALAT

4 kananmunaa
3 dl sokeria
200g  maidotonta margariinia
2 dl kaurajuomaa
4 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria
6 dl Semper karkeaa jauhoseosta
2 rkl tummaa kaakaojauhetta

Kuorrutus

50g maidotonta margariinia
6 rkl kahvia
2 rkl kaakaojauhetta
n.4dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria

Kananmunat ja sokeri vatkataan vaahdoksi.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaakaojauhe lisätään siivilän läpi.
Kananmuna-sokeri vaahtoon sekoitetaan vuorotellen
 sulatettu ja jäähdytetty rasva sekä kaurajuoma.
Lopuksi kuivat aineet.
Paista 225 asteessa 20-30 minuuttia.

Kuorrutus: Sulata margariini. Lisää muut aineet. Sekoita.
Kaada hieman jäähtyneen pohjan päälle.
Koristele nonparelleilla/stösseleillä.
Herkuttele ja nauti!

Mulla on nykyään aamupäivisin omaa rauhallista aikaa.
Vauva nukkuu silloin pidemmän pätkän.
Isommat vielä koulussa.
Herkästi aika menee siihen, että alkaa suorittamaan pois alta kaikkia kotitöitä,
mutta hyvä olla välillä myös hieman itsekin.
Kuppi kahvia ja vaikka lehden lukemista.

Eilen meillä pyörähtikin oikea arki käyntiin, kun mies lähti isyyslomalta takaisin töihin.
Heti ensimmäisenä päivänä saatiin vauvan kanssa lähteä esikoista kuljettamaan harrastukseen.
Samalla myös pakolliset ruokaostokset hoitaa.
Hieman vaan hankaloittaa, kun minullehan tehtiin hätäsektio ja vauvaa painavampaa en saisi vielä kantaa.
Erityisen varovainen pitäisi olla, kun sisältäni jouduttiin ompelemaan normaalia enemmän.
Siinä sai kaupassa miettiä, mitä ostaa ettei lasti käy aivan liian painavaksi.
Illalla taas sai miettä, miten suorittaa koiran iltapissatuksen.
Vauvalla kun on iltaisin tapana olla hereillä ja tankata maitoa vähän väliä.
Onneksi tytöt ovat jo isoja ja heistä on paljon apuakin!

maanantai 7. syyskuuta 2015

On syksy niin ihmeellinen

 Kaunis syksy on saapunut.
Eräänä päivänä hieman kuvasin pihamaalla.

Syksyisin tulee mieleen laulu..

On syksy niin ihmeellinen. Minä kaikkea ymmärrä en.
Miten vihreä maa, värin uuden nyt saa,
linnut lentävät merien taa.

Mihin siilit ja etanat käy? Niitä syksyllä missään ei näy.
Mihin pois katoaa, missä siilien maa,
mullan allako ne asustaa?

Kuka vaahterat kauniiksi saa, värit muuttaa ne, nyt punertaa?
Kuka pensselillään lehdet käy värjäämään?
Missä maalarin tuon kotimaa?

Miten kypsyvät puolukat nuo? Mistä karpalot päälleen saa suo?
Mikä punertumaan saapi marjat ja maan?
Syksyn ihmeitä kaikki on vaan.

On syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan.
 Hieman vielä kukkiikin.

KAUNISTA SYKSYISTÄ VIIKKOA!

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Reissussa, osa 5 - Länsi-Gotlanti

Hypätään näin sunnuntain kunniaksi kesään ja meidän lomareissuun.
Viimeinen postaus Gotlannista.

Gotlannin länsirannikolla Visbyn pohjoispuolella sijaitsee Lummelunda Grottan.
Tippukiviluola, mikä oli kyllä hieno nähdä.
Valitettavasti luolan sisältä ei saanut oikein onnistuneita kuvia.
Luolassa kulku oli opastuksella ja samalla kerrottiin historiasta.
Vinkkinä muille, että siellä on mahdollisuus saada myös suomenkielistä opastusta.
Tämän voi vaikka tilata etukäteen.
Itse ei oltu asiaa huomattu edes ajatella,
mutta meidän tarvitsi vain kuluttaa reilu puoli tuntia aikaa kun alkoi kierros,
 minkä sai kuulla myös suomeksi.
Lapsillehan tämä oli mielekkäämpää, niin hekin saivat tällä tavoin enemmän paikasta irti.
Luolaan on myös syytä pukeutua lämpimästi, sillä siellä on vain 8 astetta lämmintä.
Visbyn  pohjoispuolella sijaitsee myös Krusmyntagården.
Ihana yrttipuutarha, missä on mahdollisuus syödä ja kahvitella sekä tehdä putiikista ostoksia.
Sieltä tulikin ostettua tuliaisia sekä itsellekin mausteita.
Villi kaneja oli Gotlannissa joka paikassa.
Visbyyn tutustuimme lähtöpäivänä.
Vaikka meillä oli useampi tunti aikaa, niin se meni vauhdilla.
Harmittamaan hieman jäi, kun niin paljon jäi näkemättä.
Vanha kaupunki muureineen oli tietysti näkemisen arvoinen.
Muutamissa ihanissa putiikeissa käytiin, ja jotain tuli ostettuakin.

Huh, itse olin kyllä väsynyt tuon päivän jälkeen.
Lämmin päivä, valtava vatsa, turvotus ja niin kipeät jalat.
Ehdottomasti joskus uudestaan.
Kesäisin Visbyyn menee myös lentoliikenne Helsingistä,
joten se voi olla yksi vaihtoehto jos ei laivoilla kulje.

lauantai 5. syyskuuta 2015

Mikä päivä vain voi muuttaa suuntaa

Mistä alkaisin...
Tänä kesänä perhettämme on hieman koeteltu.
Tämän johdosta blogi on jäänyt hieman taka-alalle.
Kun elämässä on isoja murheita ja suruja tuntuu blogin sisustus ja muut jutut turhan pinnallisilta.
Toisaalta taas tuota pintaliitoakin hieman kaipaa.
Antaahan se jollain tavoin myös voimaa ja saa ajatuksia myös toisaalle.
Ehkä se on vähän sama kuin joillakin rankka urheilusuoritus.
Itse tykkään valokuvaamisesta ja blogimaailmasta.
Toisaalta taas välillä on tuolla jossain joku ääni puhunut voinko ja saanko nyt sellaisesta nauttia.

Niinkuin blogissani aikaisemmin kirjoittelin, niin pihamme isomummu nukkui pois kesällä.
Tätä ennen ja sen jälkeenkin oma raskaus tuotti välillä huolta ja murhetta.
Tuntui, että siinä on jo ihan tarpeeksi.
Kovasti odotettiin pienen syntymää.
Ajateltiin lopulta, että niinhän se elämä menee
- yksi lähtee, ja toinen tulee.
Nyt vain keskitytään enää vauvan tulemiseen.
Iloon ja onneen.
Viisi viikkoa sitten meillä kuitenkin taas tapahtui.
Appiukko sai ison sydänkohtauksen.
Mikä onni, että ei ollut yksin kotona.
Itse olin toisena henkilönä elvyttämässä ennen avuntuloa.
Kuinka pitkältä tuntuu minuutit siinä vaiheessa.
Kuinka ihmeellisesti sitä itsekin sai siinä vaiheessa voimaa.
Iso kiitos kuuluu puhelimessa tsempanneelle ja lopulta ensiavun antajille.

Viisi viikkoa on mennyt vauhdilla.
Joka päivä sairaalassa käyntiä, useammankin kerran päivässä.
 Hieman edistystä, mutta ei mullistavaa.
Tässä vaiheessa kaipaisi ennustajaa, joka kertoisi jatkosta.
Toivomme ja uskomme parempaa.
Nyt vain taistellaan.

Koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan.
Elämä voi heittää aivan yhtäkkiä kunnolla kuperkeikkaa.
Kun osaisi iloita juuri tästä hetkestä ja olla kiitollinen siitä mitä on ♥

Nauttikaa niistä pienistä hetkistä!