Kuulumisia

 HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA!

Onkohan siellä enää ketään?

Harmi kun lukijoita aina lähtee näin hiljaiselon aikana.

Vielä pienen pieni kurkistus meidän jouluun.

Kun jo tuota joulua siivotaan pois, niin en enää kehdannut laittaa enempää kuvia.

Tänään kuusi heitettiin ulos.

Tontut saivat lähteä jo viikonloppuna.

Tulihan niitä taas tarpeeksi katsottua.

Harmittaa ihan kun tänne ei ole ehtinyt.

Mistä saisi taiottua lisää tunteja päiviin?

Miehellä ollut paljon ns. kellon ympäri-päiviä,

jolloin arjen pyörittäminen on oikeastaan minun vastuulla.

Kun kaikenlisäksi vauva on aika vähäuninen,

 niin aika ilman vauvan läsnäoloa on minimaalinen.

Kyllä sitä vaan ihmettelee miten teillä muilla pienten lasten äideillä riittää aika.

Tänä vuonna meillä olikin erilainen joulu kuin ennen.

Ei ollut isomummun luona vierailua.

Ei ollut appiukkoa, joka on omilla tavoillaan tuonut tähän pihapiiriinkin joulumieltä.

Joulua oli ensimmäistä kertaa viettämässä meidän pieni poika.

Lahja paperia tykkäsi rapisuttaa, pukkiakin kiskottiin parrasta hymyn kera.

Ensi vuonna voi olla hieman enemmän jännitystä.

Kun poika vietti ensimmäistä joulua, niin koirallemme se oli viimeinen.

Aattona oli tarkoitus tänne kirjoittaa tervehdys, 

mutta taas sai päivä uuden muodon.

Aaton kiireinen lisäksi sain lähteä viemään koiraa eläinlääkäriin (mies oli Taas töissä).

Koiralla ei takajalat kunnolla kantaneet ja oli kipeän oloinen.

Eläinlääkäristä saimme lääkkeet että pääsemme ainakin pyhien yli rakkaan ystävän kanssa.

Lääkitys kun loppui olo taas huononi valtavasti.

Tämän viikon maanantaina jätimme viimeiset hyvästit tälle uskolliselle ystävälle.

Ei enää kipuja. Nyt on hyvä olla.

Lepää rauhassa ♥

Olohuoneessa vähän uutta

Kylläpäs on kurja sadeilma. Toisaalta ulkona on jotenkin ihanan raikkaan oloista.
Pienen kävelylenkin kävin tekemässä, kun pojan nukutin vaunuihin.

Kesä kun vaihtui syksyksi alkoi kaipaamaan jalan alle jotain pehmeää.

Tykkään meidän vaaleasta Formen matosta, mutta ajattelin sitä "säästää" ristiäisiin.

Väliaikaratkaisuksi löytyi uusi matto Askon alesta.

Jotenkin oon vierastanut tummia mattoja meille, kun lattia on jo itsessään tumma.
Voi kun pääsisi tuosta kauhistuksesta eroon. 
Loppujen lopuksi ei tumma matto ollutkaan niin paha mitä alunperin ajattelin.

Nyt sitä saa myös tottua siihen, että vauvan jutut ovat myös osa sisustusta.
Sitteri löytyi kivan värisenä. Lelukaari väreineen nyt ei oikein sisustukseen iske,
mutta on pojan mieleen, ja sehän on tärkeintä. 

 Ja meidän vanhus on saanut kaulurin päänsä ympärille.
Siihenkin liittyy oikeastaan matot.
Niitä kun sai pestä jatkuvasti veritahroista, niin viimein tällainen ratkaisu.

Koiralla kasvaa ikävä patti päässä. Vanhuksella on tapana itseään hieroa mattoihin,
ja tällä tavalla sai patin aina rikki ja matot sotkettua verellä.
Muuten olisi jo ajat sitten näytetty eläinlääkärin veistä tälle ikävälle patille,
mutta vanhuksella kun on sydänvaivaa, niin kävisi luultavasti niin ettei kestäisi leikkausta.

Pihalla

Omenapuu ehti just puhjeta kukkaan ennen meidän reissua.
Tänä vuonna kukkia oli viime kesään nähden vähän.
Viime vuonna omenasato olikin todella runsas.

Harmikseni sireenin kukkia en ehtinyt nähdä.

Anopin puolellakin kävin vähän kuvaamassa.

Ja lopuksi meidän kesästä nauttiva vanhus.

AURINKOISTA VIIKKOA!

Hetkiä

Minä etsin hetkiä,

jotka koskettavat minua niin syvältä,

että haluaisin pysäyttää ajan.

Hetkiä,
jotka vapauttavat minut ajatusteni vankilasta.
Hetkiä,
jotka tempaavat minut mukaansa sellaisella voimalla,
että saatan unohtaa itseni
ja tunnen sisälläni elämän sykkeen.
Hetkiä,
joissa jokainen ruumiini solu tuntee elävänsä.
Hetkiä,
jolloin kaikki kysymykset lakkaavat
ja minä vain olen.
Elämän koskettama ja onnellinen.

- Ulrich Schaffer -

Kaunis runo.
Parhaita hetkiä oma perhe ja koti.
Auringon valo harmaiden päivien jälkeen.
Sateen jälkeen luonnon raikkaus ja tuoksu.
Arjen pienimmät ilot.
♥ ♥ ♥


Eräs kuva ei niin sisustuksellinen, mutta käytönnöllisyys on mennyt hieman ohi.
Pakko oli heittää peitto sohvan päälle, josta erottaa punkit.
Tänä kesänä kissalla ollut aivan älytön määrä noita inhottavia elukoita,
vaikka kolme erilaista suojaa on laitettu.
Oikeasti nostan hattua miehelleni, joka jaksaa kissan katsoa läpi joka ulkoilun jälkeen.
Siihen menee monesti puoli tuntia, jopa tunti.
(no täytyy myöntää että jotain voimasanoja on välillä kuulunut 
ja näiden nykyisten jälkeen ei enää elukoita kuulemma tulisi)
Silti on käynyt niin, että niitä kaikkia turkin seassa käveleviä punkkeja ei ole löydetty
kuin hieman myöhemmin.

Sitten vielä pieni vinkki, jos lapsi vinkuu ettei ole tekemistä.
Anna käteen tekstiilitussit ja vaate tms. johon voi piirtää.
Meillä ainakin tytöt tykkää.

Tänään lähdemme tien päälle.
Olen laittanut postauksia ajastuksella tulemaan.
Kommentointia julkaisussa voi olla pientä viivettä.

Kissa ja Componbili

Ihanaista Lauantaita!

Onko teidän kissoilla lempipaikkoja missä tykkäävät nukkua?

Meillä kissa löysi componbilin, vaikka huonekalu vaihtoikin paikkaa.

Rauhaisa paikka, mutta kuitenkin lähellä meitä ihmisiä.

Eipä uni häiriintynyt, vaikka kameran kanssa vieressä olin.

Viikonlopun aloitus

Viikonloppu aloitettiin perjantai siivouksella.

Tottakai sen vuoksi myös perjantai kimppu täytyi ostaa kaupasta.

Tuli myös ostettua hieman namuja, vaikka tämä raskaus on saanut minut 

vähentämään herkkujen syöntiä todella paljon!

Jotenkin hassua muuten, kun viikonloppu taas saanut sen oikean merkityksen

kun ei enää ole töissä.

Sitä kulkee taas viikkoa kuin useimmat ihmiset.
Jottei ihan liian tavalliseksi mene niin onneksi meillä yksi vuorotyöläinen sekoittaa hieman pakkaa.

 Rar-keinutuoli on vaihtanut paikkaa sitten viimeisten kuvien.

Siivoustohinan yhteydessä otin makkarista componbilin keinun viereen.

Keinussa istuessa kahvikupin kanssa on kaivannut viereen jotain laskutilaa.

Näyttää myös siltä että componbilin täytyy väistyä makuuhuoneesta kesän aikana pinnasängyn tieltä.

Ehkä kuitenkin kaipaisin keinun viereen jotain hieman matalempaa pöytää.

 Meidän vanha herrakin siellä tyytyväisenä nukkuu sohvalla ♥

 Lämpimästi tervetuloa uudet lukijat ♥

Ihanaa huomata että teitä on tullut vaikka bloggaustahti on aikaisemmasta hiljentynyt.

 Mutta niinhän se on, että blogi kulkee elämän mukana.

 

KAUNISTA VIIKONLOPPUA!

Kuulumisia ja Loman muistelua

Tänne tuli taas pieni hiljaisuuskatkos.

Oma energiani on mennyt täysin työn ja jonkinlaisen kotiarjen pyörittämiseen.

Työ on vienyt täysin voimat ja sen kiireinen tahti yms. aiheuttanut supistukset.

Miten sitä on niin vaikea hakea sairauslomaa,

vaikka nyt ei ole pelkästään kysy minusta!?

Yrittänyt vain ajatella, ettei olisi enää kauan kun kesäloma

 ja sitä kautta mammaloma pyörähtää käyntiin.

Yrittänyt ajatella, että menen päivän kerrallaan.

Kun päivä mennyt niin ajatellut että menihän tuo jotenkin.

Jos menisi taas seuraavakin päivä.

Menee päivät ja tulee vapaat.

Eihän vapaiden jälkeen voi jäädä saikulle.

Silloin pitäisi taas jaksaa.

Ja näin sama homma jatkuu.

Työkaverit ovat olleet jo jonkinaikaa huolissaan.
Lopulta neuvolasta käskivät minut lääkäriin.
Lääkärissä käynti ja sairauslomaa kirjoitettu.
Vähän varoiteltiin, ettei minusta taida enää töihin olla.
Niitä ns. vaikempia vuoroja en saa lähtä enää edes yrittämään.

Pikkuinen voi kuitenkin oikein hyvin.
Kovasti potkii ja pyörii.
Isosiskot odottaa jo kovasti vauvaa.
Ihania hetkiä ollaan koettu,
 kun tytöt ovat olleet mahassani kiinni tunnustellen vauvan potkuja
Siinä minun pienet rakkaat ♥

Sitten loman muisteluun.
Talviloma on takana ja taskussa kivat muistot.
Tytöt ja mies viihtyivät päivät rinteessä.
Itse tyydyin hitaaseen kävelyyn ja katsomaan toisten laskuja.
Nyt vain odotellaan kesälomareissua.
Siitä kuulette myöhemmin.

Koirakin pääsi mukaan reissuun.
Esikoinen muisti laskettelutaidot samantien.
Kuopuksella vaati hetken opettelua ja muistelua.

Miehellä olikin alussa miettimistä, miten tyttöjen kans menee.
Kuopus kun ei ollut heti valmis vaikeimpiin mäkiin,
mutta esikoinen jo kyllästyi tylsiin pieniin laskuihin.
Lopulta esikoinen rohkaistui menemään yksinään.
Kyllä tällä äidillä oli vähän silmäkulma kosteana,
kun katsoin minun esikoisen menoa.
Vasta tuo sama tyttö oli vauva ja nyt meni tuollakin yksinään.
Puhelimella välillä ilmoitti itsestään.

 Enimmäkseen lomapäivinä aurinko paistoi,
mutta viimeinen laskupäivä oli harmaa ja sateinen.
Ei se kuitenkaan meidän laskijoiden menoa hidastanut.

 Ensi talvena taas laskettelureissulle.
Sitten ei tarvitsekaan yksin tai koiran kanssa olla rinteiden alla.

 KAUNISTA SUNNUNTAITA
JA
ALKAVAA VIIKKOA!

Laiskotellen

 Täällä otetaan aikalailla laiskotellen.

Välillä ns. pakollisia kotitöitä ja sitten hetki taas sohvalla istuen.

Mahtavat ilmat ovat meitä suosineet.

Aurinko kyllä näyttää jokaikisen pölyn ja eläintenkarvan.

Likaisiin ikkunoihin yritän olla katsomatta.

Ihana teksti tuossa Anna-Mari Westin kortissa.

Oon ottanut siitä oppia.

Taas ei ole kauppareissulla voinut olla ohittamatta korttihyllyä.

Onhan nämä kortit sellaisia arjen pieniä piristysruiskuja!

 Viime viikolla lääkäri laittoi minut pallomahani kanssa pienelle saikulle.

Työssä kun tahti on melkoinen.

Juosten pitäisi hommat tehdä, kun siipiä ei ole vielä onnistunut kasvattamaan.

Tämä sai sitten aikaan ennenaikaisia supistuksia. Ei kiva.

Kun levähtää täytyy, niin on sitten taas tullut otettua lankaa ja virkkuukoukku esille.

Laiska-fiilis oli esikoisella ja kisullakin tänä aamuna.

Täällä jo lapset laskevat päiviä koko perheen yhteiseen talvilomaan.

Vielä vähän reilu viikko.

Sen jälkeen aletaan kuulemma odottamaan kesää.

LEPPOISAA ALKANUTTA VIIKKOA!

Muutama räpsy tammikuussa

Niinkuin bloggailun suhteen, niin myös valokuvaamisen 

on tammikuu ollut hiljaista aikaa.

 Sisustusrintamallakaan ei ole kauheana muutoksia.

Myös eläimet ovat olleet väsyneitä.

Vanha Herra mäykyn väsymyksen jo ymmärtääkin.

Vanhuus on tullut ja joulun aikaan saatiin lisää diagnooseja.

Tytöillä on kuitenkin ollut virtaa!

Tässä eräs viikonloppu päättivät järjestää kavereilleen juhlat.

Ennen joulua menin jo lupailemaan pikkujoulua, mutta oman oloni vuoksi lupaus täytyi perua.

Ei mun kyllä tarvinnut näihin juhliin kauheana panostaa.

Kunhan herkut ostettiin ja toiveena oli että mokkapaloja edes leipoisin.

Kattauksen ja herkkujen asettelun neidit hoitivat itse.

Juhlia siis voi ilman sen suurempaa syytä!

ILOA JA RIEMUA JOKAISELLE!

Muoks. Miten ihmeessä nämä kaks viimeistä kuvaa muuttui näin rakeiseksi.

Olkoot, ei jaksa kokeilla uusiksi.

Syksyinen terassi

KAUNISTA LAUANTAITA!

Ja kuva vielä iltahämärässä