Uudet muumit mukaan arkeen

Tasan sata vuotta sitten syntyi Tove Jansson.

Parhaiten hänet tunnetaan muumihahmojen luojana,
vaikka valitettavasti hän itse koki jääneensä "muumien vangiksi".

Olen oikeastaan aina tykännyt muumihahmoista.

Harvemmin meillä kuitenkaan enää katsotaan kyseisiä ohjelmia.

Sen sijaan jokaiselle meistä on tullut tärkeäksi muumimukit.

Jokaiselle perheenjäsenelle on se aivan oma muki.

Sitten välillä mennään ihan fiiliksen mukaan.

Mukeja tulee ostettua aina vain lisää vaikkei tarvetta olisi.

Näin kesäisin talviaiheiset mukit on nostettu yläkaappiin,

talvella taas sitten toisinpäin.

Viime aikoina tullut tehtyä kaksi uutta mukiostosta.

Purjehtien Tahmatassu ja Tuutikki sekä Muumipappa.

Kesäinen muki ja alemmasta tulen varmasti juomaan usein syksyn hämyisinä iltoina.

Nyt kun päivän työt on tehtynä, voisin alkaa juomaan kupposen kahvia muumimukista.
Samalla katsoa yle areenasta dokumentin Muumilaakson vanki (klik)

Heinähattu ja Vilttitossu

Minulla on tapana kirjoittaa päiväkirjaa.
Jos ei ole päiväkirjaa lähettyvillä silloin kun ajatukset täytyy saada talteen,
niin siihen kelpaa melkein mikä tahansa paperipala.
Paperille syntyy omia ajatuksia, tunteen purkauksia, kiitollisuutta,
suunnitelmia ja kaikkea mahdollista.
 Viime kesänä kirjoitin aiheesta Heinähattu ja Vilttitossu.
Muokkailen laitan tekstiä myös teille.
Lopussa selviää minkä takia juuri nyt.

Tiedätkö sen tarinan/ sadun siskoksista Heinähatusta ja Vilttitossusta?

Heidät on luonut kirjailijat Sinikka ja Tiina Nopola.

Yksi elokuvakin heidän hullun hauskan perheen ja ystävien touhuista tehty.

Muistan, kuinka ahmin lapsena Heinähattu ja Vilttitossu-kirjoja. 
Silloin eräänä jouluna sain sen jouluaiheisen kirjan ja siitä se lähti.
Kirjastosta niitä muita sarjan kirjoja kannettiin. Minulla oli omana vain se yksi.
Joka joulu se sama kirja oli luettava uudelleen ja uudelleen, jopa teininä.
 Enpä olisi silloin kehdannut kavereilleni sanoa mitä kirjaa oikein luen.
Nyt sitä taas oikein mielellään lukee lastenkirjoja ja onneksi meillä jaksetaan niitä kuunnella.

Heinähatun ja Vilttitossun-tarinat veivät mukanaan ja saivat ihastuksen valtaan.
Olikohan minulla myös hieman kateutta vai paremminkin kaihoa.
 Kuinka minullakin olisi samanlainen sisaruussuhde. Ei tarvitsis olla niin paljon yksin.
Kotona olisi aina kaveri.
Muutenkin koko Kattilankosken perhe oli niin erilainen meidän liiankin tavalliseen perheeseen verrattuna. 
Ehkäpä sitä silloinkin kaipasi sellaista, mitä ei itsellä ole.
Kaipasi vaikka satuelämää kaiken tavallisuuden keskelle. 
Kyllähän se olisi nytkin välillä aika mukavaa,
vaikka vaikeudet ovat opettaneet että tavallinen arki on parasta.

Elokuva Heinähatusta ja Vilttitossusta lumosi minut täysin. 
Ei vaikuttanut vaikka itse olinkin jo aikuisuuden kynnyksellä.
Tarina ja rooli suoritukset yms. on todella hienoja.
 Edelleen pystyn katsomaan sen aina vain uudelleen. 
Itsekin kasvaessa sitä on oppinut katsomaan myös ns. uusin silmin.
Silloin kun ei kaivannut itselleni enää samanlaista sisaruussuhdetta,
 niin aloin toivomaan että olisipa minulla joskus tuollaiset tytöt. 
Toisilleen niin ihanan tyhmän rakkaat.
Nyt päästäänkin siihen miksi tätä kirjoitan.

Silloin kun tuota toivoin en uskonutkaan olevan sen joskus totta.
Olihan ne vielä aika kaukaisia haaveita.
En uskonut sitä todeksi vielä silloinkaan kun kuopus syntyi.
Se tunne kasvoi kuopuksen mukana. Viime vuosina se tunne on vain voimistunut.
Minulla on ihan omat Heinähattu ja Vilttitossu. Minulla. Meillä.
Enkä minä itse asiaa näe vain näin.
Usemman kerran ihmiset ovat toisteen sanomisestaan tietämättä kommentoineet meidän tytöistä samaa. 
Viimeiseksi serkkuni mies joka oppi tuntemaan tyttöjämme paremmin yhteisellä reissulla.

Heinähattu on perheen esikoinen, tunnollinen ja kiltti tyttö.
Räväkämpi Vilttitossu saa vedettyä siskonsa keksimiinsä juttuihin mukaan.
Talosta ei puutu meinikiä kun siellä on oma Vilttitossu. Kotona ollessa hiljaista tietää kuka sieltä puuttuu. 
Jos ei pitäisi puuttua, niin mietitään mitähän neiti on taas keksinyt.
Vilttitossun ollessa vauhdissa on hieman onnellinen siitä, että onneksi toinen tytöistä on rauhallinen Heinähattu. 
Kun välillä ei ole itse tiennyt itkeä vai nauraa Vilttitossun tempauksille, 
niin Heinähattu on tullut sanomaan lohduttavia sanoja.
Yrittää fiksuna tyttönä nähdä asioista myös hyviä puolia.
Toki Heinähattukin on näyttänyt sen, että kyllä minäkin osaan.
Ihan niinkuin siinä elokuvassakin kävi. Huhhuh.
Se on melkeinpä jo oma stoorinsa.

Elokuvassahan eletään viimeistä kesää ennen Heinähatun koulun aloitusta.

Hetki mikä meillä on ollut ihan vasta.

Isompi tsemppaa pienempää. Iso huoli on kuka kuorii Vilttitossun perunat,
 kun Heinähattu menee kouluun. Kuka päivällä leikkii pikkusiskon kanssa. 
Eletään muutoksen aikaa. Vanhemmat vain eivät tunnu ymmärtävän asian vakavuutta. 
Ollaanko me nyt asia varmasti ymmärretty? Syksyn hetki on muutos koko perheelle.
Heinähatun on lopulta tehtävä sitä mitä uhmakkaampi siskonsakin.

Aikuiset eivät ikinä opi, jos lapset ovat aina kilttejä.
Opitaanhan me jotain kun isompikin uhmailee?

Saan olla niin onnellinen, että minulla on omat Heinähattu ja Vilttitossu.
Tuolla ne nytkin yhdessä leikkivät, niinkuin yleensä aina molempien ollessa kotona. 
Välillä riidellään. Ollaan kirjaimellisesti kynsin ja hampain toisissa kiinni. 
Sitten taas halaillaan. Joskus kuin varkain pidetään toisen kädestä kiinni.
Jännittävissä tilanteissa haetaan tukea toisesta.
Sanomatta toiselle viestitetään ' ole siinä lähellä, tarvitsen sinua juuri nyt'
Eilen illalla yhdessä makoilivat esikoisen sängyssä.
Isompi kertoi pienemmälle satua. Olivat ihan lähekkäin toisiaan.
 Toisilleen rakkaita.

Niin lämmin tunne tuli itselle.
Olen saanut sen mistä salaa haavailin.
Olen saanut nuo kaksi ihanaa tyttöä.
Olemme saaneet omat Heinähatun ja Vilttitossun <3

Ja nyt siihen miksi tätä kirjoitan..
Huomasin, että Heinähattu ja Vilttitossu-elokuvasta on tullut juhlajulkaisu.
Kyseistä elokuvaa ei ole enää ollut saatavilla, mutta nyt taas on!
Suosittelen. Tästä kyllä tykkää lapset ja aikuiset.

Vain elämää

Tänään alkaa Vain elämää-sarja. Tätä olen odottanut!

Katsoin viime kaudeltakin jokaisen jakson. 

Näitä uusia tulkintoja olen tykännyt kuunnella jälkeenpäinkin.

Sarjassa on tällä kertaa mukana Anna Abreu, Juha Tapio, 

Jukka Poika, Maarit Hurmerinta, Ilkka Alanko, Laura Närhi ja Pauli Hanhiniemi.

Jokaisessa jaksossa yksi tähdistä on päivän artisti, jolloin hän päästää toiset kurkistamaan omaan elämäänsä ja uraansa. 

Sarjassa artistit esittävät omia tuoreita versioita toisten biiseistä.

Tänään perjantaina nelosella klo 20!

Dancing on Ice

Tänä iltana se alkaa!

Nimittäin Nelosella uusi kilpailu ohjelma Dancing on Ice.

Kymmenen julkkisparia opiskelee jäätanssia tähtiluistelijoiden opetuksessa.

Meillä tästä varmasti tulee ohjelma mitä seuraavat sekä lapset (tai ainakin esikoinen) että äiti.

Onko siellä ruudun toisella puolella kiinnostusta kyseiseen ohjelmaan?

Tv-sarja vinkki - Silta

Kuva hs.fi

 Itsellä tulee katsottua todella vähän ohjelmia tvstä.

Tänään töissä kuulin kun mainostettiin yle1:llä alkavaa sarjaa.

Kyseessä on ruotsalais-tanskalainen rikosdraamasarja - Silta.

Itse olen kyseisen sarjan katsonut Netflixistä.

Tämän takia ajattelinkin suositella teille kyseistä ohjelmaa.

Itse tykästyin heti ja jäin koukkuun.

Miehen kanssa odotettukin tulisiko samoilta tekijöiltä lisää tällaista viihdettä.

Tarina alkaa kun Ruotsin ja Tanskan väliseltä Juutinrauman sillalta löytyy ruumis.

Molemmista maista kutsutaan poliisit paikalle. 

Pian selviääkin ettei juttu olekaan niin yksinkertainen.

Tv-sarja on voittanut lukuisia palkintoja. Tällä hetkellä kuvataan toista kautta, 

minkä jaksot tulevat näkyville syksyllä. Sitä odotellessa.

Silta sunnuntaisin Tv1 klo 22. Jaksot näkyy myöhemmin Areenassa.

Ulkosauna

Meillä on ollut ajatuksissa ulkosaunan kunnostaminen.
Sitä ei kuitenkaan tiedetä milloin tämä ajatus toteutemaan.
Asiaa ehkä hieman hidastaa se kun mietitään tehdäänkö ihan isompi remontti vai pientä pintaremonttia.
Mielellään myös otetaan isomummun toiveita huomioon, koska tämä toimii hänen ainoana pesutilanaan.

Ulkosaunasta ei olekaan tullut otettua kuvia, koska ei ole kuvaamisen arvoinen.

Remonttia jo sauna-vanhus kaipaisi.

Ollaan katseltu kiuasta meille sisälle,

niin samalla tuli katsottua myös ulkosaunaan.

Mielellään pata otettaisiin pois ja yhdistettäisiin kiukaan kanssa.

Näin jäisi lauteillekin hieman lisätilaa.

Kuva harvia.fi

Huvila ja Huussi ohjelmassa tehtiin kivan näköinen ulkosauna.
Seinässä liuskekivet on kivan näköiset.
Sama harmaa värisävy jatkuu seinäpaneeleissa.
Vaaleutta kuitenkin tuo osa lattiasta ja lauteet.

huvila ja huussi

Tässä ylemmässä kuvassa on kivan näköisesti alalauteilla reilusti tilaa.
Alemmasta kuvasta huomaa sen kuinka väritykseltään tummaan saunaan saadaan kivaa piristystä tekstiileillä.
Ikkunasta tulee myös kivasti valoa.

Lauteet ja seinät kivan ruskehtavan harmaat.

Lopuksi sitä ulkosaunan tunnelmaa.

Kuvittele itsesi vaikka näin lauantai-iltana saunomassa ulkosaunassa.
Siellä on aivan oma tunnelma.
Välillä voit käydä ulkona istuskelemassa ja nauttimassa kesäillasta.
Silmät kiinni kuuntelet lintujen laulamista.
Kohta lähdet taas löylyihin.


RENTOUTTAVAA VIIKONLOPPUA!!

Kuvat Pinterest

Lauantai

Täällä lauantai vietetty normaaliin tapaan harrastusten ja ruokakaupassa käynnin parissa.

Vähän yritetty siinä välissä ehtiä kotitöitäkin tehdä.

Iltaa jatketaan yhdessä mukavasti viettäen.

Kohta saunaan. Sitten herkut esille ja katsomaan uutta ohjelmaa, KidSing.

Katsotaan tuleeko ohjelmasta meidän lauantainen perinne :)

Kuva mtv3.fi

Jospa huomenna olisi sellainen päivä, että hetken olisi aikaa postauksia tehdä.

Ajatuksia on paljon, mutta aika on nykyään niin minimaalista.

Iloista viikonlopun jatkoa!

Lauantain viettoa

Eilen olin viettämässä ns. omaa aikaa. Seurana rakas ystäväni.

Aluksi kiertelyä kaupungilla ja kahvittelua. En ostanut yhtään mitään sisustustavaraa tai vaatetta.
Syynä oli oikeastaan se, etten jaksanut/halunnut kuljettaa mitään myös leffaan mukaan.

Erään pakko saada-ostoksen kuitenkin bongasin. Joku päivä pitäis uudestaan jaksaa kaupungille.

Lopuksi lähdimme katsomaan elokuvaa Vuonna 85.

Molemmat olimme kuulleet ja lukeneet tästä elokuvasta kehuja.

Itselläni oli pieni epäilys, kun pääroolissa oli näyttelijä josta en oikein tykkää.

Elokuvan musiikki ja kuulemat kehut kuitenkin voittivat.

Itselleni elokuva oli kuitenkin pettymys. 

Oliko minulla vaan liian suuret odotukset vai eikä iskenyt minuun.

Suomalaiseen elokuvaan tyypillistä tappelua ja juopottelua.

Kuvaaminen oli mielestäni monesti ns. pyörivää, mitä ei tuntunut jaksavan katsoa.

Nykyään tulee niin helposti sellaisesta huono olo. Jotain hyvää kun etsii tästä, niin jäi ainakin karkkeja syömättä.

Musiikki tuntui elokuvaa pelastavan, mikä vei juonta eteenpäin.

Lavastus ja puvustus oli kyllä onnistunut. Jotkut asiat oli sellaisia, mitä jopa itse muisti lapsuudesta.

Olisiko elokuva tuntunut paremmalta jos olisi enemmän muistanut kasari meininkiä..?

Muistutuksesi vielä, että tänään on viimeinen mahdollisuus osallistua arvontaan.
Pääset sinne tästä. Yritän heti huomenna suorittaa arvonnan.

RAUHALLISTA SUNNUNTAITA!

Viimeistä päivää

Katson todella vähän tvstä suoraan ohjelmia.

Yleensä en siis edes tiedä, mitä kaikkia siellä on meneillään.

Nyt olen tykästynyt netflixissa sarjaan Viimeistä päivää.

Tämä olikin tullut jo aikaisemmin tvstä, yleltä.
On kyllä ohjelma mikä saa hyvälle tuulelle, vaikka ikäävääkin asiaa käsitellään.

Sarja kertoo siitä, kuinka Cathy saa tietää sairastavansa melanooma syöpää.
Hän ei halua murtua uutisesta, vaan elää elämäänsä täysillä.
Hän ei kerro uutista läheisille, koska ei halua heiltä sääliä
vaan seuraa matkalle uuteen elämään.
Sarjassa syöpään suhtaudutaan mustalla huumorilla.
Hulvaton ja koskettava! Vuoroin saa itsekin itkeä ja nauraa.
Suosittelen, jos on katsomatta.

Itsellä kyseinen ohjelma on tuottanut jotain ajatuksia. Millaiset ihmiset tähän samaistuu.
Jos itseä kohtaisi tuollainen uutinen, kuinka siihen suhtautuisin.
Iloitaan pienistä asioista ennenkuin on liian myöhäistä!

Muistetaan välillä vähän hullutella ja hassutella. Ei se ole niin vakavaa.

Nyt taidan katsoa jakson kyseistä sarjaa ja alkaa sen jälkeen nukkumaan.
Huomenna on jo perjantai ja alkaa viikonloppu!! :)

Pieniä potilaita

Kuva www.avatv.fi

  Huomenna alkaa Avalla uusi sarja Pieniä potilaita.

Sarjassa tutustutaan Helsingin Lastenklinikan potilaiden ja henkilökunnan elämään.

Lastenklinikka on Suomen suurin lastensairaala, jossa hoidetaan lapsia aina päivystystapauksista elinsiirtoihin. 

Sarjan nuorimmat potilaat ovat vielä vanhemmistaan täysin riippuvaisia vauvoja 

ja vanhimmat jo oman hoitonsa suunnitteluun osallistuvia teini-ikäisiä. 

Toiset piipahtavat sairaalassa haavan tikkauksessa, 

kun toiset taas viettävät siellä lähes koko lapsuutensa. 

Tutuiksi tulevat myös hoitohenkilökunta aina klinikkaylilääkäristä käsikirurgiin ja sairaanhoitajiin.

Itse olen odottanut jo sarjan aloitusta. 

Lapset ovat lähellä sydäntäni. Lisäksi tykkään tällaisista sairaalasarjoista. 

Onhan ne lähellä myös omaa ammattiani,

joten kiinnostusta riittää varmasti sitäkin kautta.

Luulen kuitenkin, että ilman kyyneliä tätä sarjaa ei pysty katsomaan.

Jospa mukaan mahtuu myös pieniä ilon hetkiä.

Varataan viereen nenäliinoja kun sarja alkaa.

Mitä mieltä olet tällaisista sarjoista?

Onko tarkoitus katsoa kyseistä ohjelmaa?

Inspiraatiota tv:stä

Tiedätkö sen tunteen, kun olet miettinyt jotain asiaa 

ja yhtäkkiä erilaisia ratkaisuja tuleekin useammasta paikasta vastaan?

Itsellä ainakin usein käy näin.

Katson oikeasti todella harvoin tv:tä. 

Yleensä ne samat tietyt ohjelmat tulee katsottua netistä silloin kun jaksaa ja ehtii.

Tänään kuitenkin aukaisin tv:n, kun istahdin sohvalle virkkaamaan.

Siellä sattui tulemaan uusintana Tyylivarkaat ohjelma.

Aiheena lapsiperheen eteinen.
Enpä oo muuten koskaan aikaisemmin katsonut kyseistä ohjelmaa.
Täytyykin katsoa muita jaksoja netistä.

Kuvat mtv3.fi

Tästä nousi ideaksi se, että voisiko meidän eteisen liukuovikaapin sisään
laittaa tuollainen korihylly.
Siihen nimilaput jokaisen omaan koriin.
Kaappi kengille olisi ehkä myös hyvä,
 mutta itse en laittaisi tuollaisia nimitarroja.

Tuo oksamainen naulakko on kiva.
Monesti kaipaisi jotain hyvää paikkaa mihin saisi kinttaat kuivumaan.
Mistähän tuollainen on? Tietääkö kukaan?
Ylhäälle voisi miettiä myös jotain kaappia.

Kaiken kruunaisi tuo katosta roikkuva oka naulakko,
 kun vaan raaskisi sellaisen ostaa.

Onko sinulla tullut katsottua kyseistä ohjelmaa?