Musiikin voimaa

Musiikin tärkeys ei varmaan koskaan poistu minusta.
Ihanaa on soittaa noilla koskettimilla.
Soittaa ja laulaa sydämensä pohjasta.

Ihanaa on kuunnella musiikkia.
On monia lauluja, joista on syntynyt minulle joku tärkeys.
Antaa voimaa, kannustaa, lohduttaa, ilahduttaa.
Kaikenlaisia mahdollisia tunteita.
On kappaleita, jotka liittävät muistoni johonkin paikkaan.
Tiettyyn aikaan elämässäni tai tiettyyn ihmiseen.

On vaan lauluja, jotka jostain syystä kolahtaa.
Vaikka tämä Samuli Edelmanin uusin, Mahdollisuus.
Tuota kuunnellessa mietti tulevia vuosia eteenpäin.
Joskus nuo hetket ovat ihan käsillä.
Nopeammin kuin uskonkaan.

Viimein päivä koittaa kun
 hyvästellään vaikka nähdään vastakin
 Maailmalla tuuli käy 
yhtä voimakas kuin voima silmissäs
 rajuilmaa 
mä en pysty karkottamaan
 Hyvät päivät
 sinä itse paistamaan saat

 Lähdetkö kauas
 Meetkö niin pitkälle
 kuin kotoas vain voit
 Kuinka sun käy
 ihminen hauras
 Vielä sun itkus öisin korvissani soi
 Ja vaikka joskus vaarallinen,
 on matka silti ihmeellinen
 Mahdollisuus

 Otat ensiaskeleet
 varovasti
 tunnustellen
 Kaadut, nouset ylös taas
 yhä uudelleen
 ja ymmärrät sen
 pienet kolhut
 suuret murheet
 käsikkäni käy
 kanssa riemun
 oivallusten suurimpien

 Lähdetkö kauas
 meetkö niin pitkälle
 kuin kotoas vain voit
 kuinka sun käy
 ihminen hauras
 vielä sun itkus öisin korvissani soi
 ja vaikka joskus vaarallinen on
 matka silti ihmeellinen
 mahdollisuus

 Vanha huoneesi on jääny ennalleen
 ovensuusta katon reunukseen
 Palatessas kaikki näyttää pienenneen

 Lähdetkö kauas
 Meetkö niin pitkälle
 kuin kotoas vain voit
 Kuinka sun käy
 ihminen hauras
 Vielä sun itkus öisin korvissani soi
 ja vaikka joskus vaarallinen on
 matka silti ihmeellinen

 Lähdetkö kauas
 meetkö niin pitkälle
 kuin kotoas vain voit
 Kuinka sun käy
 ihminen hauras
 vielä sun itkus öisin korvissani soi
 ja vaikka joskus vaarallinen on
 matka silti ihmeellinen

 Mahdollisuus

ILOA VIIKONLOPPUUN!

Räpsyjä pihalta

Omalla pihalla harjoittelin kameran käyttöä

 Viinimarjapensaat vihertää

Mikähän kasvi tässä alemmassa kuvassa on?

Sain vastauksen kysymykseen. 

Alemmassa kuvassa on Vuohenjuuri.

Iloa ja riemua!

Lahjani mun

Täällä piti muka olla hiljaiseloa, mutta saapa nähdä.

Kuvia on tullut otettua.

Enimmäkseen tytöistä muotokuvia, mitkä eivät blogiin asti päädy.

On tuo meidän kulkukoirakin päässyt kameran eteen.

 Tässä muutama otos

Syy tähän suurempaan innostukseen on äitienpäivälahjani.

Tämä vain lisää innostusta tähän bloggailuharrastukseen ja yleensäkin valokuvaukseen.

Opettelua kyllä vaatii, mutta sitä ei opi kuin harjoittelemalla.

Nyt vaan räps räps..

Täällä ollut aika hulina viikonloppu ja alkuviikko.

Aikaa vei mm. Oulun luistelukerhon kevätnäytökset.

Takana todella onnistuneet esitykset.

Voi vain ihailla luistelijoiden taitoa.

Ja kuinka suloisia ovat ne kaikista pienimmät luistelijat, jotka tepastelevat jäällä.

Ja taas se tuli huomattua että tykkään siitä äänestä mikä syntyy luistimen mennessä jäätä pitkin.

Itse kävin yhden esityksen katsomassa ihan yleisössä.

Muuten olinkin tyttöjä auttamassa.

Kiitokseksi hienosti esityksestä neiti sai ruusun

ja vieläpä jäälle heitettynä.

Arjen pienenä ilona äidillekin.

 Ja pää lyö niin tyhjänä etten edes otsikkoa keksinyt

Rento vapaa

Eilisen, neljännen vapaan, vietin rennosti.

Aamusta kävin fysioterapiassa.

Kotona lasten kanssa touhuamista ja hieman kotitöitä.

Herkullinen välipala.

Sohvalla viltin alla lukemista, ns. hömppää.

Illalla vielä zumbaan, josta jäi soimaan päähän viimeinen laulu.

Flunssakin on jo paremmalla puolella. Nyt on taas virtaa työntekoon. 

Mielellään jo tänään lähden katsomaan mitä töihin kuuluu.

SYKSYISTÄ TIISTAIPÄIVÄÄ!