Auringonpaistetta ja ensilumen ihailua

 Heipähei

 Niin se huomenna vaan pyörähtää marraskuun viimeinen viikko käyntiin.

Eilen saimme vihdoin ensilumen myös tänne Oulun seudulle.

Tänään hetken saimme nauttia myös auringonpaisteesta.

Oli kyllä niin ihana lenkkeilyilma!

Eilen sainkin ihailla ikkunasta ja muiden kuvista lumista maisemaa.

Täällä kun flunssa on kaatanut petiin pienemmän tytön.

Eilen myös pikkumies vähän kuumeili.

Tänään jo taas uskaltauduttiin vaunulenkille.

Tytöllä oli kyllä eilen aamulla vaikeaa kun niin olisi halunnut lumeen leikkimään.

Ikkunasta hetken jaksoi katsella isosiskon touhuja.

Lapset kyllä niin nauttii täysillä, kun pitkästä aikaa lunta.

Itselläkin tuli hieman astetta enemmän joulufiilistä.

Voi kun nyt maa pysyisi valkoisena.

Kissa ei tuntunut olevan lumesta niin innoissaan.

Eilen aamulla halusi ulos ja terassilla tovin mietti uskaltaako siitä pidemmälle.

Kyllähän tuolla pihalla oltiin tassuteltu.

Voi ehkä myös sanoa että lumen tulo yllätti.

Hieman on tytöillä jäänyt leikit kesken leikkimökissä.

Tai no, talliksi sitä kai nykyään kutsuvat.

Pientä keppihevosbuumia kai menossa.

 Ensiviikko on minulle pientä lomaviikkoa, kun mies viettää isyyslomapäiviä.
Mukavaa, kun muutenhan aika paljon yksinään pyöritän meidän arkea.

IHANAA ALKAVAA VIIKKOA!

Kuulumisia ja Loman muistelua

Tänne tuli taas pieni hiljaisuuskatkos.

Oma energiani on mennyt täysin työn ja jonkinlaisen kotiarjen pyörittämiseen.

Työ on vienyt täysin voimat ja sen kiireinen tahti yms. aiheuttanut supistukset.

Miten sitä on niin vaikea hakea sairauslomaa,

vaikka nyt ei ole pelkästään kysy minusta!?

Yrittänyt vain ajatella, ettei olisi enää kauan kun kesäloma

 ja sitä kautta mammaloma pyörähtää käyntiin.

Yrittänyt ajatella, että menen päivän kerrallaan.

Kun päivä mennyt niin ajatellut että menihän tuo jotenkin.

Jos menisi taas seuraavakin päivä.

Menee päivät ja tulee vapaat.

Eihän vapaiden jälkeen voi jäädä saikulle.

Silloin pitäisi taas jaksaa.

Ja näin sama homma jatkuu.

Työkaverit ovat olleet jo jonkinaikaa huolissaan.
Lopulta neuvolasta käskivät minut lääkäriin.
Lääkärissä käynti ja sairauslomaa kirjoitettu.
Vähän varoiteltiin, ettei minusta taida enää töihin olla.
Niitä ns. vaikempia vuoroja en saa lähtä enää edes yrittämään.

Pikkuinen voi kuitenkin oikein hyvin.
Kovasti potkii ja pyörii.
Isosiskot odottaa jo kovasti vauvaa.
Ihania hetkiä ollaan koettu,
 kun tytöt ovat olleet mahassani kiinni tunnustellen vauvan potkuja
Siinä minun pienet rakkaat ♥

Sitten loman muisteluun.
Talviloma on takana ja taskussa kivat muistot.
Tytöt ja mies viihtyivät päivät rinteessä.
Itse tyydyin hitaaseen kävelyyn ja katsomaan toisten laskuja.
Nyt vain odotellaan kesälomareissua.
Siitä kuulette myöhemmin.

Koirakin pääsi mukaan reissuun.
Esikoinen muisti laskettelutaidot samantien.
Kuopuksella vaati hetken opettelua ja muistelua.

Miehellä olikin alussa miettimistä, miten tyttöjen kans menee.
Kuopus kun ei ollut heti valmis vaikeimpiin mäkiin,
mutta esikoinen jo kyllästyi tylsiin pieniin laskuihin.
Lopulta esikoinen rohkaistui menemään yksinään.
Kyllä tällä äidillä oli vähän silmäkulma kosteana,
kun katsoin minun esikoisen menoa.
Vasta tuo sama tyttö oli vauva ja nyt meni tuollakin yksinään.
Puhelimella välillä ilmoitti itsestään.

 Enimmäkseen lomapäivinä aurinko paistoi,
mutta viimeinen laskupäivä oli harmaa ja sateinen.
Ei se kuitenkaan meidän laskijoiden menoa hidastanut.

 Ensi talvena taas laskettelureissulle.
Sitten ei tarvitsekaan yksin tai koiran kanssa olla rinteiden alla.

 KAUNISTA SUNNUNTAITA
JA
ALKAVAA VIIKKOA!

Helmikuu

 Voi, tätä säätä,

onpa lunta ja jäätä!

Mitäpä kesää muistelemaan,

hiihtämään vaan ja luistelemaan!

Huomasin unohtaneeni tämän postauksen, eli helmikuun runon.

Nyt kun tuota runoa luki, niin hymy tuli kasvoille.

 

Taitaa tälle talvelle varsinaiset luistelukelit olla ohi.

Täällä on kyllä tällä hetkellä varsinaiset pääkallokelit.

Kieli enemmänkin kuin keskellä suuta saa mennä eteenpäin.

Sää on ollut oikein keväinen eikä meilläpäin ole ollut vielä koululaisilla talvilomaa.

Itse ei lomaillakaan vielä lasten varsinaisella lomaviikolla.

Koko perheen yhteistä talvilomaa vietetään maaliskuun loppupuolella, 

kun lähdetään jo perinteeksi muodostuneelle laskettelureissulle.

Sitä siis odottaen!

Mutta kyllä nämä talvet ovat nykyään vähän erikoisia.

Ei mene oikein vanhojen runojen ja laulujen mukaisesti.

Mukavaa viikonloppua kaikille! ♥

Tammikuu

Olen jo parin vuoden ajan kuukauden ekana päivinä julkaisut kuukausi-runon.

Mukana on yleensä ollut kuukauteen liittyvä luontokuva.

Enää ei löytynyt varsinaisesti jokaisesta kuukaudesta omaa runoa, 

mutta kuitenkin jatkan tätä perinnettä.

On tämä elämä toisinaan
aika hassua tosiaan.
Pidä kiinni, älä päästä,
nautitaan nyt talvisäästä!

 Tosin nyt tämä ei todellakaan tule kuukauden ensimmäisinä päivinä,
kun bloggaaminen on hieman jäänyt.
Toivottavasti joku on pysynyt kuitenkin kuulolla.

Kyllä mä täältä yritän nousta!

 

AURINKOISIA PAKKASPÄIVIÄ!

Pakkasella

Täällä on herätty isänpäivänaamuun.
Tyttöjen kanssa katettiin aamupalapöytä valmiiksi
ja sitten herätettiin isi.
Tässä vaiheessa isi kyllä esitti nukkuvaa.
Meidän perheessä kun se on yleensä minä, joka herää kahvin tuoksuun.

Nyt aamu rauhallisesti kotosalla.
 Päivällä miehen vanhemmille naapuriin,
johon tulee myös mieheni ukki.
Illasta käydään minun vanhemmilla toista pappaa muistamassa.

Tässä kuvia muutaman päivän takaa.

Oli todella kaunis pakkaspäivä.

Aurinko paistoi, pakkanen hieman nipisteli poskia.

 Näytti siltä kuin viereinen pelto olisi kimallusta täynnä.

Kuviin ei tietenkään sitä näkyä saanut vangittua.

HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ ♥

Laskiaispullaa ja ulkoilua

Mukavaa laskiaissunnuntai-iltaa!

Täällä on pitkästä aikaa viikonloppua vietetty koko perheellä.

On kulkaas niin harvinaista herkkua, että kyllä nyt ollut riemu katossa.

(Täytyy myöntää ettei kaikki hetket ihan riemukkailta ole kuulostaneet, mutta sehän on sitä elämää)

 

On ulkoiltu, leivottu, syöty laskiaispullia, harrastettu, saunottu

ja vietetty koko perhe aikaa tv:n edessä katsoen Putous-finaalin.

Kylläpäs oli neidit iloisia kun heidän suosikkihahmo vei voiton.

Hitokseen hienoa!

Maaliskuun alkua mennään eikä lunta juuri ollenkaan.

Suksien päällä ehdin käydä tälle talvelle vain kerran.

Mahtavaa on se, että tytöt voivat lähteä lenkille mukaan pyörällä.

Siinä saa äiti ottaa välillä juoksuaskeleitakin että pysyy innokkaiden pyöräilijöiden vauhdissa.

 Kuopuksen kanssa bongattiin pajunkissat.

On ne kyllä kauniita. Joidenkin mielestä myös tuntuu mukavilta.

"Äiti, tuntuu aika kivalta kun tämän pajunkissan laittaa nenään"

"Aha, eipä ole tullut äidillä kokeiltua mutta jos et kovin sitä sinne nenään laittas.

Se ei sentään sula pois niinkuin pastilli teki"

Helmikuu

kuva täältä

 Valkohanki kimmeltää,   
oksat peittää kuura, jää.
Hymyyn käy jo päivän suu,
onkohan nyt helmikuu?

 Onhan se jo helmikuu ja tässäkin kohta puolessa välissä kuuta.
Niinkuin olette huomanneet niin blogissa on ollut hiljaista.
Ihana kuitenkin oli huomata ettei lukijoita ole poistunut.
Ehkäpä joku siellä minuakin odottaa <3

Blogihiljaisuuteen ei ole ainoastaan yhtä ainoaa syytä.
Yksi on kuitenkin se, että energia on ollut hieman vähissä.
Aikamoista on tämä työ - lasten harrastukset - kotihommat rumba.
Nyt olen ollut toisaalta kiitollinen siitä että aikanaan sairausloma pysäytti minut hetkeksi.
Kuinka kirpaisee äidin sydäntä kuulla lapselta, ettei me olla oikein koskaan koko perhe yhdessä.
Joko molemmat vanhemmat ovat töissä tai sitten ainakin toinen.

Koko ajan vaan tuntuu myös oikeammalta tehdä lyhennettyä työaikaa.
Lapsilla on ainakin pienen pieni pala äidin aikaa enemmän.
Luultavasti tätä tulen tekemään ainakin sinne asti kunnes kuopus päättää toisen luokan.
Lapset ovat pieniä vain hetken. 
Vaikka itsellä on täyden luvun kriisi päällä, niin silti olen vielä suhteellisen nuori. 
Työvuosia on vielä paljon edessäpäin.
Mennään nyt sen mukaan, mikä on tärkeintä!

MUKAVAA ALKANUTTA VIIKKOA! <3

Tammikuu

 Nirskuen ja narskuen,
puhuu herra Pakkanen.
Luonto nukkuu uneksuu,
metsässä on tammikuu.

Myös tänä vuonna blogissani on joka kuukausi oma runo.
Nyt tulee hieman jälkijunassa.
Ei kyllä tällä hetkellä nirsku ja narsku pakkanen,
vaan vesi lorisee ränniä pitkin. 

Vuoden loppu ja uuden alku

Hei blogistania!

Miten siellä on vuosi 2014 alkanut?

Täällä ainakin oikein mukavasti.

Sää saisi olla kyllä hieman talvisempi.

Uutta Vuotta tosiaan vietettiin ihan kotosalla.

Tänä vuonna tulee muuten mulle pyöreä luku täyteen.

Vanhaksi kai sitä tulee, kun vuoden vaihtuessa oli jo nukkumassa.

Rakettien paukekaan ei häirinnyt unta.

Laitetaanpa muutama kuva meidän uudesta vuodesta.

 Ulkoilua lumisateessa

Rakettien ihailua

 Lumipallojen pyörittämistä ja lumisotaa.

Herkkujen syömistä.

Niistä oli meidän uuden vuoden juhla tehty.

Sain Saatiin muuten nuo jalalliset kastehelmikulhot joululahjaksi.

Ja miksi blogissa on nykyään hiljaisempaa?

Mä oon taas ihan hurahtanut virkkaamiseen.

Tässä jotain..

Jos yhden kokonaisen työn esittelisin omana postauksena.

 Lisäksi kirjat ovat vieneet mennessään.

Dekkareita on tullut luettua useita.

Tällä hetkellä hieman erilaista.

Tätä kirjaa ehdottomasti suosittelen.

On puhutteleva ja ajatuksia herättävä!

KAUNISTA VIIKONLOPPUA!

Ilon murunen

Täällä aloitellaan ihan omaa "viikonloppua".

Pikkasen on rytmit sekaisin muihin verrattuna.

Itse kuitenkin tykkään vuorotyöstä.

Sunnuntaiaamuna luonto antoi minulle muistutuksen.

 Hyvä olisi seurata säätiedotuksia tai katsoa edes aamulla herättyään ikkunasta ulos.

Sitä tietysti lähtee muutenkin hieman myöhässä.

Karu yllätys kun auto on lumenpeitossa.

Onneksi edes tuulilasin päällä oli suoja, mikä hieman helpotti työmäärää.

Sitten joka talvinen kirous kun lähdet töihin ennenkuin aura-autotkaan ovat liikkeellä.

Ratista kunnolla kiinni, kirouksia. 

Lopulta turvallisesti perillä.

Aamulla vaihdettua alle työauto ehti jo katsoa tarkemmin ympärilleen.

Päiväkin alkoi valjeta niin näki paremmin vaalean kauneuden.

Valkoista, puhdasta lunta. Kaunista.

Kyllä siinä heti oma mielikin piristyi.

Lopulta vielä pyöreä keltainen ystävämme näyttäytyi.

Täydellistä!

Siinä sitä töitä tehdessä toivoi kunpa vaan voisi pysähtyä ikuistamaan tuon luonnon kauneuden.

En voinut, mutta kyllä se on tuolla muistissani.

Siinä taas yksi pieni murunen arjen iloja.

Kuvat Pinterestistä

Kuusivarkaissa

Täällä oli tullut yön aikana lunta. Aamullakin satoi vielä hiljaa leijaillen lumihiutaleita.

Kuopuksen kanssa käytiin ulkoilemassa.

Ihanaa kuinka lapsi osaa nauttia täysin rinnoin.

Tehtiin monta lumienkeliä.

Huolet ja murheet unohtuu katsellessa lapsen riemua.

Arjen pientä iloa <3 

 

Samalla tuli käytyä myös "kuusivarkaissa".

Nyt kuusi löytyy eteisen lipaston päältä.

Talvista. Ehkä hieman jouluista.

Ihanaa kuusen tuoksua <3

Pahoittelen kuvien huonoa laatua.

Täällä näköjään teknisiä ongelmia.

Haaste vuodeksi - Lokakuu

 Lokakuu on vaihtunut Marraskuuksi.
Kuukauden kysymysten aika on ollut.
Nyt tulee postaus hieman jälkijunassa.
Haasteesta enemmän täällä

- Joko on lunta? Kysymys kertoo kaiken.

Ei ole lunta. Saisi kyllä vähän tulla valaisemaan tätä pimeyttä.

- Talvitakki, millainen on tämän talven takkisi? Tai millaisen aiot hankkia/millaista halajat?

Minulla on kolme villakangastakkia. Yksi lyhyempi, kaksi pidempää joista toisessa on huppu.

Sitten on pari toppatakkia.

- Lämmittävä juoma, kerro oma lämmin suosikkisi tunnetuista tai jaa oma reseptisi :)

Näin joulun lähestyessä tulee tietysti mieleen glögi.

Talvella tulee juotua myös enemmän teetä. Kahvi tietysti menee aina.

- Talven värit, tämäkin on vähä niin ja näin miten kysymyksen tulkitsee, 

joten jätänkin tämän ns. "säännöittä" eli voit kirjoittaa mistä vain, 

miten talvi näkyy asuväreissäsi, kodin väreissä, ulkona väreissä tms.

Melkeinpä aina on samat värit kesät talvet.

Marraskuu

Kuva täältä

Pii paa puu, terve marraskuu!
Kohta menee järvet jäähän,
Saappaat jalkaan, myssy päähän.
Nenä punehtuu, onhan marraskuu.

MUKAVIA MARRASKUUN PÄIVIÄ!

Viikonloppu

Nyt isompi postaus meidän viikonlopusta.

Yövyttiin lomahuoneistossa. Rinteet ja ladut olivat lähettyvillä.

Luhtitalojen pihalla lasten leikkialue, jossa tytöt pystyivät olemaan myös keskenään.

Koira lähti viettämään lomaa meidän kanssa. Parempi oli hieman sairaana olla meidän lähettyvillä.
Kissa ja pupu lähtivät hoitoon.
Koira kyllä nautti kun pääsi uusille hajuille. Kiinnostuneena katseli ihmisvilinää.

Esikoinen lasketteli viime talvena ensimmäistä kertaa.
Tänä vuonna päätettiin laittaa vielä hiihtokouluun, että sieltä saisi pieniä niksejä laskettelun maailmaan.

Todella hienosti muisti taidon viime talvelta. Alkuun kun harjoitteli tenavarinteessä, niin sitten saikin isin kanssa lähteä isompiin rinteisiin.

Kuinka ihanaa oli välillä nauttia kahvia ja kaakaota lämpimässä auringonpaisteessa.
Eihän esikoinen malttanut kauan istuskella, kun oli jo kiire rinteeseen.

Kuopuksen kanssa muuten vain ulkoiltiin, hiihdettiin ja välillä laskettiin pulkkamäkeä.
Pienempää neitiä ei laskettelu kiinnostanut. Aikoi opetella ensi talvena. Katsotaan ;)
Kuopus on hieman laiskempi talviurheiluun.
Paljon mukavampaa oli vain makoilla pulkassa.

Sunnuntaina ennen kotiin lähtöä lähdettiin vielä Angry Birds-puistoon.
Puisto ei täysin vakuuttanut meidän perhettä.
Aikuisistakin joutui maksamaan sisälle saman rahan minkä lapsista.
Kyllähän siellä toki lasten kanssa pystyi pelaamaan ja oli minigolfiakin mikä olisi kiinnostanut.
Se ei vaan sattunut kiinnostamaan tyttöjä, joten sitä ei pelattu.
Tanssipeliäkin kävin kokeilemassa ilman lapsia.
Monet pelit oli äänekkäitä, joten meidän esikoinen ei viihtynyt kauan niiden läheisyydessä.

Puisto oli kuitenkin hienosti suunniteltu siihen, että siellä puuhastellaan koko perhe yhdessä.
Alueella oli tosi hyvin tilaa.
Leikkipaikkojen läheisyydessä oli penkkejä, josta itse pystyi seuraamaan lasten menoja kun keräsi itse hieman energiaa.
Eivät päässeet edes niin hyvin näköpiiristä kuin esim. hoplopissa.
 Parhaiten puisto varmaan toimii 6-vuotiaasta ylöspäin. Meidän 4-vuotias tuntui vielä hieman pieneltä.
Reilu kaksi tuntia meni joka tapauksessa vauhdilla. Lapsilla tuli heti autossa uni kun lähdettiin ajamaan kotia kohti.

Loppumatkasta jo yhdessä suunniteltiin, mikä olisi kesäloman reissukohde.