Loppuun palanut

Loppuun palanutta-ilmausta voisi melkeinpä minusta käyttää.

Kyllä taas kroppa ilmoitti milloin on aika laittaa peli poikki.

Olen joskus kertonut hieman vaivastani.

Syksy on ollut aikamoisen raskasta aikaa.

Töissä täytynyt tehdä enemmän töitä mitä oikeastaan pystynyt.

Kotona kotityöt ovat vapaapäivinä odottaneet tekijäänsä.

Tämä nollakelien molemmin puolin seilaaminen on myös huonoa aikaa.

Vanhan kroppa ei tykkää. Tulisi pakkanen tai olisi lämmin.

Eikö tällaisille sairaille voisi kustantaa lomamatkaa lämpimään?

 

Kroppa on varoitellut. Jotkut ihanat ihmiset ovat varoittaneet.

Käskenyt hiljentämään. Muistuttanut muistamaan itseä.

 Sisulla olen vain töitä tehnyt.

Lopulta kivut ja uudet oireet iskivät niin voimakkaasti,

että minun oli oltava nöyrää tyttöä ja mentävä lääkäriin.

Nyt sitten saikkuillaan.

Sohvasta on tullut minun pesä.

Siinä nukutaan, juodaan kahvia, katsotaan tvtä, torkutaan,

bloggaillaan, jutellaan lasten kanssa, luetaan kirjaa.

Välillä ei jaksa mitään noista kun kipu iskee voimakkaana päälle.

Aina ei ole saanut kylkeä itse käännettyä.

Onneksi minulla on ihana perhe.

Välillä käyn heilumassa tuon pesän ulkopuolella.

Aurinko sai päivälläkin jokaikisen pölyhiukkasen ja eläintenkarvan näkyviin.

Imuria niille näytin, mutta jostain niitä taas tuli kuin lisää.

Sitten väsyin. Parempi vaan oli laittaa verhot kiinni niin pölytkin pysyvät piiloissaan.

Nyt sitten olen lukenut lukuisista blogeista Halloween-juttuja.

Niin oli minunkin tarkoitus jotain lapsille järjestää,

vaikka itse en niin välitäkään koko juhlasta.

Ei jaksa. Huono äiti.

Onneksi isi on sen verran parempi,

että kurpitsan lapsille osti ja naaman siihen kaiversivat.

Vähän kauhua meilläki haamuäidin lisäksi.

Nyt on aika pysähtyä

Täällä kroppa kai kertoo, että nyt on hieman rauhoitettava tahtia.

Iski sitten flunssa. Nyt vain lämmintä juomaa, duactia ja astmalääkkeitä tuplana.

Jospa tällä kertaa välttyisin korva- ja poskiontelotulehduksilta.

Yleensä asioissa on aina myös hyvä puoli.

Olkoon tässä se, että kun voimani ei riitä enimmäkseen kuin nenän pyyhkimiseen ja istumiseen,

niin voin tutustua blogeihin, joita minulle on ilmiannettu.

Tässä joitaki mitä nostan esille:

Leivontaa, ruokaa ja sisustamista tarjoaa

Bloggaajan vaimo

Edellisen blogin ilmiantajankin voisin nostaa esille, eli 

Maikki blogista Valmiiksi käytettyjä unelmia.

Katri tohkeissaan-blogista kävi ilmiantamassa itsensä.

Itse olinkin jo valmiiksi lukijana, mutta jos sinä et vielä ole

niin menehän tutustumaan blogiin missä sisustetaan ja elämän parhaat asiat on tässä ja nyt.

Dream In Color Emilia keskittyy blogissaan elämänsä suuriin ja pieniin ilon aiheisiin.

Täältä löytyy elämäntapa, jolle voin hattua nostaa.
Blogissa myös mm. sisustetaan.

Keskeneräinen

Sisustamista ja tuunaamista löytyy blogista

Kaksin kaksiossa

Lopuksi vielä blogi, josta itse haluan vinkata teille

2 x ILO

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. 

Tai voi olla vielä tuplasti enemmän. Huomaat kun kurkkaat blogiin!

Lisää vinkkejä on vielä jossain vaiheissa tulossa!
Edelleen saa myös blogeja ilmiantaa!

Sehän on muuten perjantai!
Hauskaa viikonloppua ihanaiset!

C niinkuin..

Elämäni aakkoset-postauksessa C-kirjaimen kohdalla oli asia,

mikä on jokapäiväisessä elämässäni läsnä.

CRPS eli monimuotoinen alueellinen kipuoireyhtymä.
Ajattelin paljastaa tästä enemmän.
Katsotaan tulenko jossain vaiheessa katumaan ja poistamaan postauksen.

Miten tämä CRPS sitten näkyy minussa?

Niska-vasen käsi on minulla kipualuetta.
Jatkuva kipu on koko ajan läsnä ja siihen olen jo tottunut.
Toisinaan kipu tulee voimakkaana, niinkuin jokin repisi kättäni.
Samoin niskasta sormiin asti tuntuu ajoittain siltä kuin sitä pitkin kulkisi jotain.
Hermokipu saa lihaksiani myös jännittymään ja näin nekin on välillä kipeänä.
Se on muuten jännä tunne kun tietää kumpaa kipu on.
Lihaskipuihin auttaa tavallinen särkylääke, mutta hermokipuun ei.

Tässä samaisessa alueessa on myös kosketustunto herkistynyt.
Kun joku kädellä silittää kättäni tuntuu kuin hiekkapaperilla vedettäis.
Niskassani on alue mihin ei kestä juuri ollenkaan koskea.
Alkuaikoina minulla oli vaikeaa.
Kun ei vielä täysin tuntenut tätä uutta minää niin miten uskaltaa ketään päästää lähelle.
Hiljalleen miehen ja lasten kanssa opeteltiin asioita uusiksi.
Nykyään lapsetkin aika hyvin muistaa ettei äidin niskaan saa koskea ja mielellään paremman käden puolella ollaan.
Miten lapselle selittää asiaa, mitä aikuisetkaan eivät ymmärrä.
Kipu on siinä mielessä vaikea sairaus, ettei se näy ulospäin.

Vasen käsi minulla on oikeaa kättä kylmempi.
Toisinaan käteen tulee tunne niinkuin se oikein kunnolla sisältäpäin jäätyisi.
Turvotusta oli aluksi vain sormissa. Sitten tuli kämmeneen.
Eilen kävin fysioterapeutilla ja turvotusta oli jo käsivarressa asti.
Turvotus painaa hermostoa ja tämän vuoksi olen ollut viime aikoina kipeämpi.
Nyt pidän vapaapäivän ajat pakettia kädessä mikä auttaa turvotukseen.
Eilinen oli jo aivan huikea tunne kun hermokipua oli paljon vähemmn kuin viime päivinä ollut.

Vasemmassa kädessä minulla on liikeradat vajaat.
Hienomotoriikka on kömpelöä.
Käteni tärisee, joskus enemmän ja joskus vähemmän, mikä rajoittaa pikkutarkkoja asioita.
Voima on oikeaa kättä huonompi.
Kipu on häirinnyt hahmotustani.
Vasen käsi kulkee välillä vähän hitaalla ja sitä joutuu käskyttämään.
Tärinästä niska ja käteni ei tykkää.
Tämä näkyy huonoilla teillä autolla ajaessa, pyöräilyä en mielellään harrasta.
Leipomisessa vatkaimen käyttö saa aikaan kipua.

Olen jo kulkenut pitkän tien.
Muistan ne ajat kun kipu oli todella voimakasta.
Vaivuin johonkin horrokseen voimakkaan kivun iskiessä.
Pahimmillaan oksensin. En tiennyt miten olla.
Ajatus vaan oli, että kun joku vaan leikkaisi käteni irti niin kaikki helpottaisi.
Voin vain kuvitella, miltä miehestäni ja lapsista on tuntunut kun ovat joutunut vieressä tätä seuraamaan.
 Kun lapset tulivat lohduttaakseen silittämään kättäni ja se saa vain kipua enemmän aikaiseksi.
Kun mieheni tuntee itsensä avuttomaksi kun ei voi mitenkään auttaa.
Sairastelu ei ole koskettanut pelkästään minua vaan koko perhettäni.

Nyt mä käyn taistelua tämän crps:n kanssa.
Katsotaan kumpi vie voiton.

Olkoot tämä arkihaasteen osio 4/5.
Asia mikä vaikuttaa todella paljon arkeeni.

Teetä ja sympatiaa

Täällä ollutkin tämä viikko hiljaisempaa.

Syy on siinä, että elokuun lopussa iskenyt flunssa alkoi taas pahenemaan.

Lisäksi puolikuntoisena tein töissä seitsemän päivän työputken.

Kotona on menty enimmäkseen levähtäen ja voimia keräten.

Teetä ja sympatiaa tarvittu

Pelastajat. Toivottavasti nämä riittäisi eikä tarvitsis aloittaa ab-kuuria.

Villasukat ja lämmin viltti <3

Nyt nautin neljästä vapaapäivästä ja yritän parantaa itseni kuntoon.

Mulla on viikonloppu vapaata!! Luksusta! Viimeksi näin kesälomalla.

KIVAA VIIKONLOPPUA!