Pikkuiselle

Jotain on tullut jo ostettua ja tehtyä tulokkaalle.
Kirppikseltä ei ole voinut poistua tyhjin käsin.
Mukaan lähtenyt kaksi bodya ja puolipotkarit.

Sitten tuli tehtyä tuollainen aurinkolelu.
Vielä mietin teenkö osaksi mobilea vai annanko olla yksittäisenä leluna.
Ohjeen aurinkoon löysin täältä.
Ihan kokonaan ohjeen mukaan en tainnut mennä vaan sävelsin omiani.
Haastetta toivat auringon suun ja silmien tekeminen, koska aiemmin en ollut tällaista tehnyt.
Jospa pikkuiselle kelpaisi mamman harjoitteluversiokin.

AURINGONSÄTEITÄ PÄIVÄÄSI!

Virkatut tossut

Kuopus on saanut jalkaansa minun virkkaamani tossut.

Tossujen virkaaminen oli yllättävän helppoa.

Tossujen perusohjeen nappasin blogista Neljässä polvessa.

Ohje on tehty todella hyvin, joten tällainen huonompikin virkkaaja siitä jotain ymmärtää.

LEPPOISAA TORSTAITA!

Virkattu panta

Ei tästä pitäisi mikään käsityöblogi tulla.

Tämä on kuitenkin lifestyle-blogi ja elämä on nyt tämän asian ympärillä.
Kodin sisustusta ei tällä hetkellä ole tullut paljon mietittyä.
Toki on pari juttua mitkä voisin teille esitellä.

Virkkuukoukusta on syntynyt kuopukselle pääpanta.

Pannan saa laitettua sopivan kokoiseksi napin avulla.

Itse kun en ole mikään käsityöihminen niin täytyi keksiä itselle paras tapa oppia.
Tulee tehtyä aina kuvallinen ohje itselle.
Näin panta syntyi.

Aloitus 14 ketjusilmukkaa (kjs).
Ensimmäinen pylväs (p) koukusta laskettuna kahdeksanteen ketjusilmukkaan.
Sen jälkeen 2 kjs, 2 silmukkaa väliin, 1p.
Kierros päättyy pylvääseen, joka virkataan aloitusketjun ensimmäiseen silmukkaan.
Virkkaa 5 kjs, käännä työ ja sama uudelleen.
Tätä niin kauan kunnes työ on sopivan kokoinen.

Pannunalusia

Äitini pyysi virkkaamaan hänelle pari pannunalustaa.

Ohjeen katsoin täältä.

Samalla esittelen myös haaveena olleen Marimekon teekannun.
Vihdoin ja viimein haave toteutui joululahjan muodossa.
Kiitos äiti ja isä <3

Kyllä nyt on mukavaa nauttia teetä kylminä talvi-iltoina.

Usko itseesi

Aikaisemmin kirjoittelin kuinka täällä on nykyään virkkuukoukku heilunut.

Minulla, joka inhosi koulun käsityötunteja.

Minulla, joka ei ennen uskonut mahdollisiin omiin taitoihin.
Minulla, joka ei uskonut saavan jotain näkyvää aikaiseksi.

Ei, taitoni eivät ole edelleenkään priimaluokkaa,

mutta jotain olen saanut luoduksi.

Sekin on jo jotain! 

Olen opetellut itselleni parhaan tavan oppia virkkausta.

Minulle ei virkkausohjeiden tekstit sano paljon mitään.

Jos sanookin niin niitä täytyy ensin miettiä ja pohtia yön yli,

tai toisenkin, ennenkuin aukenevat.

Aina en aloittaessani edes tiedä mitä teen, kunhan kokeilen.

Näin syntyi laukku esikoiselleni.

Olipa vaan jotain harmaan-sinertävää lankaa josta aloin jotain tekemään.

Lanka loppui ja sitten mietin mitähän tästä tulisi.

Lopulta siitä syntyi tälläinen.
Minä itse tein jotain!
Siitä olen iloinen.
Iloisena myös neiti keikuttaa laukkua olkapäällään.

Usko sinäkin itseesi! <3