perjantai 31. heinäkuuta 2015

Matkamuistoja eteisessä

Hejsan lukijani,
Sisustaminen on ollut täällä kodissa viime aikoina vähäisempää.
Onko syynä tämä kesä vai se että ajatukset alkavat olemaan toisaalla.
Eteisen lipaston päälle kuitenkin vaihdoin asetelman.
Gotlannista poimimat kivet pääsivät esille.

AURINKOISTA VIIKONLOPPUA!

torstai 30. heinäkuuta 2015

Päivänkakkaraa

Päivänkakkaroita löytyy meidän pihalta ehkä turhankin paljon.
Isomummu ja esikoinen niitä kerran istutti etupihalle.
Siitä, tai jostain muusta, ovatkin levinneet vähän sinne ja tänne.

Onhan ne toki kauniita kesäkukkia.
Rakastaa ja ei rakasta.
Eipä oo vielä tullut tälle kesälle sitä tehtyä,
minkä vastauksen nyt saisi.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Reissussa osa 3 - Lampaita ja Pohjois-Gotlantia

Taas hieman meidän reissua.

Gotlannissa lampaita riittää joka paikassa.
Saarella oli useita lammastiloja, missä sai käydä vierailulla.
Valitsimme turistilehden ja mökin läheisyyden perusteella
Lammastilan Gisslause.

Valinta oli kyllä hyvä.
Kun ajoimme pihaan oltiin meitä heti ystävällisesti vastaanottamassa.
Tilan emäntä kertoi meille lampaista, näytti mitä tuotteita lampaan villasta on tehty jne.
Tytöt saivat maatila-aiheisia leikkaa ja liimaa-askarteluja kotiin viemiseksi.

Saimme syöttää lampaille näkkileipää
ja tytöt saivat myös juottaa karitsoja tuttipullolla.
Tuo hetki reissusta olikin tytöille kaikista mieleenpainuvin.
Kuopus aikookin isona lammasfarmariksi.
Itsekin kyllä vähän ihastuin lampaisiin.
Tuo ruskea kaipasi minulta koko ajan silitystä.
Oikein painautui kiinni jalkaa vasten.


Eräänä sateisena harmaana päivänä lähdimme ajelulle Pohjois-Gotlantiin.
Jotenkin oli hienon näköistä, kun hyvä että taivaan ja meren rajaa edes erotti toisistaan.

Paikka oli Hallshuk
Kartasta katsottiin mitähän nähtävyyksiä matkalla olisi
ja pariin pysähdyttiin.
Toinen oli vanha kirkon raunio, Ganns ödekyrka
Toinen oli paikka, missä suvivirsi on saanut alkunsa. 
Hångers Kalla.
Siinä oli kivan oloinen puistoalue, missä paremmalla ilmalla olisi ollut kiva syödä eväitä.

Kun oli vähän parempi päivä lähdimme uudestaan pohjoista kohti.
Hetken kävimme ihailemassa Gotland Ring moottoriradalla autojen ja moottoripyörien pärinää.
Rata on rakennettu entiselle kalkki- ja louhosalueelle.
Tämän huomasikin osittain maan väristä.
Sitten mentiin paikkaan, mikä oli yksi sellainen mitä olin odottanut näkeväni.
Blå Lagunen.
Entinen kivilouhos, mihin on myöhemmin tullut vesi.
Niin ihanan väristä vettä, että olisi sen puolesta voinut luulla olevansa josssain välimerellä.
Vesi oli myös todella kirkasta.
Rannassa oli suhteellisen matalaa n. 3 metriä, minkä jälkeen tuli yhtäkkiä syvempää.
Kun lapset touhusi vedessä, niin itse näki mihin asti heidän kestää antaa mennä.
Vesi ei ollut kyllä mitään kovin lämmintä, mutta kyllähän meidän vesipeto uskaltautui uimaan ja sukeltelemaan.
Kävimme myös pyörähtämässä entisen kalkkitehtaan pihassa,
mikä nykyään toimii museona.
Pihassa oli hieno juna, mikä teki välillä pieniä reittiajeluja.
Ei sattunut olemaan ihan lähiaikoina lähdössä matkaan,
joten junamatkaa ei koettu.
Vielä olisi muutama juttu tulossa.

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Äidin värityskirja

Täältä löytyy myös yksi aikuinen, joka on innostunut värittämisestä.
Oikeastaan olen tykännyt siitä aina.
Kun tytöt olivat pienempiä ja innokkaampia värittämään,
niin harmittelin sitä kun aikuisille ei ole omia värityskirjoja.

Vihdoin löytyy.
Kun itse innostuin, niin myös tytöt ovat löytäneet tämän puuhan uudestaan.
Jossain vaiheessa kun erilaiset tehtäväkirjat, Top Model yms.
veivät enemmän puoleensa.
Mikäs sen mukavampaa kuin kaikki yhdessä värittämässä omia vihkojaan.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Suru

 
 En olekaan vielä blogiin kertonut,
että tyttöjen synttäreiden aikaan saimme surua.
Samassa pihassa asunut isomummu nukkui pois pari viikkoa sitten.

Aikoinaan ostettiin tämä tontti, Varvikko, rakennuksineen isomummulta.
Hän asui jo silloin tontilla, vanhasta navetassa kunnostetussa mökissään.
Itse rakensimme tontille uuden talon.
Mummulle jäi asumisoikeus taloonsa niin kauan kuin elää.
Tuntuu oudolta ajatella, että mummu ei oikeasti ole enää tulossa taloonsa.

Meillähän on nykyajaksi hieman erilaisempi pihapiiri.
Naapuritontilla asuvat miehen vanhemmat.
Tonttien väliin ei olla tehty mitään selvää rajaa, esim. aitaa.
Ollaan useampi sukupolvi yhdessä.

Jotenkin surullista, että kun kohta tähän tulee yksi lisää,
niin yksi lähtee.
 Elämää.

Eilen saateltiin isomummu viimeiselle matkalle.

On pihamme nyt tyhjä ja hiljainen, et kulje sä kanssamme siellä.
Sait kodin toisen ja rauhaisan, on kesä ainainen siellä.

Kaunista matkaa isomummu!

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Pikkuinen, sinua jo odotetaan


 Vauvaa varten on jo melkeinpä lähes kaikki valmiina.
Ainoastaan kaikki pikkujutut on ostamatta,
mutta nehän mies ehtii vaikka siinä vaiheessa kun olen sairaalassa.

Enimmäkseen ollaan saatu kaikki ostaa uusiksi.
Tyttöjen ajalta on pinnasänky säilytetty.
Hoitopöytä on niinkin vanha, että minulla itsellä ollut vauvana.

Sängyssäkin jo unikaverit odottelee.
Hellyyttävää, kun molemmat tytöt ovat koulussa tehneet vauvalle unikaverin.
Varsinkin meidän esikoinen yllättää.
Ei ole yhtään mikään hoivaaja, eikä ole välittänyt muiden vauvoista,
niin nyt ollut toisenlaista.
En kyllä osannut odottaa.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Reissussa osa 2 - Etelä-Gotlanti

Taas hieman reissusta.
Gotlannissa viikko pyörittiin, joten paljon nähtiin mutta vielä jäi näkemättäkin.
Ensimmäisenä päivänä käytiin katsomassa saaren eteläosaa.
Nyt kuvia tiedossa valtavasti.
Olipas työ valikoida, sillä tästä yhdestä päivästä oli n. 400 kuvaa.
Etelää kohti ajaessa pysähdyimme itärannikolla
Folkhammar luonnonsuojelualueella raukkeja katsomassa.
Mies on myös innostunut kuvaamisesta, joten nykyään minäkin olen reissuissa mukana.
Harvemmin kun olen päässyt kameran toiselle puolelle.
Osa kuvista siis on mieheni ottamia.
Esikoinen niin nautti noilla kivillä hyppimisestä.
Onneksi sitä sai tehdä useampana päivänä.
Pientä suloista kukkaa kasvoi kivien välistä.

Käytiin vähän kuin kotieläinpihalla (paikkakunnalla När), missä oli myös leirintäalue.
Paikalla oli myös katseltavana muutamia vanhoja autoja ja traktoreita.
Me kyllä tyttöjen kanssa ihastuttiin enemmän eläimiin.
Varsinkin suloisiin pupuihin.
Olihan siellä ihan meidän oman pupunkin näköinen kaveri ja vielä poikaset.

Automatkat meni useasti pysähdellen kun matkan varrella näkyi jotain kivaa.
Kuopus, kissafanina, oli tästä kyltistä innoissaan.
Meidän tiellekin pitäisi kuulemma samanlainen varoituskolmio laittaa.

Hevosia ja tuulimylly ♥
Aivan saaren eteläpäässä.
Mahtavan iso vuori.
Lapset juoksivat useamman kerran polkua ylös ja alas.
Itse ei jaksanut alkaa edes yrittämään.
Hoburgen,
Luolan vartija ja luola.
Toisesta suunnasta katsottuna esitti ihmisen päätä.
Itse kyllä näin enemmän leijonaa kun tästä kuvakulmasta katsoi.
Kivet oli kyllä niin hienoja
ja niitähän riitti.
Tuntuu, että tuosta reissusta on jo aikaa kun sen jälkeen ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä.
Ihanaa kuvien kautta muistella, vaikka kuviin ei saakaan vangittua sitä kaikkea mitä paikan päällä kokee.