Me käydään paljon kirjastossa.
Itse olen viime aikoinut lainannut sisustus ja puutarhakirjoja ja -lehtiä.
Lisäksi aina on jonku romaanin tms. lukeminen kesken.
Toisinaan lainassa on usempi romaani, jos samalla kerralla näkee useamman mielenkiintoisen kirjan.
Tykkään lukea vähän kaikenlaisia kirjoja, mm. dekkareita, elämänkertoja ja ns. hömppää.
Esimerkiksi näiden kirjailijoiden teoksista tykkään: Torey Hayden, Sophia Kinsella,
Cathy Kelly, Leena Lehtolainen, Cecilia Ahern. Johan Theorin, Liza Marklund.
Eve Hietamiehen kirjat Yösyöttö ja Tarhapäivä täytyy mainita ihan erikseen.
Aivan mahtavat kirjat!
Niillä saa ajatuksen todella hyvin muualle ja ovat nopeasti luettavia.
Tiedätkö sen tunteen, kun uppoudut täysin kirjan maailmaan.
Päähenkilö tuntuu aivan tutulta.
Haluat lukea kirjan nopeasti loppuun, mutta kuitenkaan et halua sen päättyvän.
Alat miettimään, miten kirjan henkilöillä elämä jatkuu tapahtuman jälkeen.
Se hetki kun olet uppoutunut todella hyvin kirjan maailmaan ja tulee taas "herätys" arkeen.
Lapsille myös lainataan kirjastosta kirjoja, vaikka meillä on paljon omiakin kirjoja ja niitä tulee myös ostettua aika usein.
Oikeastaan joka päivä lapsille luetaan joku satu.
Esikoinen tykkää myös kuunnella äänisatuja nukkumaan mennessä.
Hyvin ovat käsitelleet kirjaston kirjoja.
Vauhdikkaampaa kuopusta täytyy välillä muistutella kirjan käsittelystä.
Ihana lukea uudestaan kirjoja, joita itse myös lukenut lapsena.
Lisäksi luetaan myös uusimpia, itsellekin uusia satuja.
Usein tuntuu, että kirjastossa näkyy aina samoja ihmisiä.
Lastenosastollakin on monesti aika hiljaista.
Saadaan ainakin rauhassa sohvalla istuen lukea joku satu.
Esikoisen kanssa ollaan myös joskus pelattu jotain lautapeliä.
Ihanaa rauhallista tunnelmaa. Kahdenkeskistä aikaa.
Olen tykännyt kirjoista lapsesta asti.
Äitini vasta muistelikin, kuinka lapsena luin taskulampun kanssa peiton alla
vanhempien sammuttaessa muut valot.
Myös mieheni tykkää lukea. Joskus mukavaa vain lukea selät vastakkain kirjoja.
Olla lähekkäin, mutta kuitenkin omassa maailmassa.
Joskus minulla oli haaveena oma lukunurkkaus tai kirjastohuone.
Olisi pitänytkin rakentaa isompi talo. Yksi tai kaksi huonetta enemmän.
Nyt olen kuitenkin ajatellut, että kyllä minä sen paikan joskus saan.
Lapset lentävät aikoinaan pesästä ja kaksi huonetta jää vapaaksi.
Siihen asti vain haaveilen ja uppouduin kirjojen maailman
sohvan nurkassa tai meidän sängyllä.
 |
| Kuva Colourbox.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti