Pyhäinpäivä

Täällä ollaan uupuneita kiireisen ja raskaan työviikon jäljiltä.
Tänään vielä tein tekemässä loppurutistuksen.
Nyt saan viettää ansaittuja vapaapäiviä.

Alkujaan oli tarkoitus tehdä lapsille jotain kivaa halloween-juttua,
mutta pitkiksi venyneet työpäivät veivät kaiken voiman.

Pyhäinpäivänä meillä on tapana käydä viemässä haudoille kynttilät.
Halutaan myös lapsille opettaa tällainen kaunis tapa.
Tyttöjen kanssa ihasteltiinkin hautausmaiden kaunista kynttilämerta.

Muutaman rakkaan hauta on kauempana,
mutta onneksi hautausmailla on paikka muualle haudattujen muistamiseen.

Tuolla syksyn pimeydessä loistaa nyt kynttilänliekit
minun mummuille, papalleni, miehen papalle ja
serkulleni, joka joutui lähtemään aivan liian varhain.

Kynttilän liekki kertoo,

että en unohda

sinua, joka kuljit

kanssani matkalla,

sinua joka täältä

sait kutsun lähteä,

sinulle joka lensit

lähelle tähteä.

Kynttilän liekki kertoo:

muistelen sinua

mielessä kipu ja kiitos,

haikeaa kaipausta.

Olisin tahtonut vielä

kanssasi kulkea,

olemuksesi rakkaan

syliini sulkea.

Kynttilän liekki kertoo, 

että en yksin jää.

Hennoinkin liekki voi kantaa

ikuista elämää.

Hän joka rakasti kerran

ei kuole milloinkaan.

Syttyvät tuhannet liekit

haudoille palamaan.

-Anna-Mari Kaskinen-