Loppuun palanut

Loppuun palanutta-ilmausta voisi melkeinpä minusta käyttää.

Kyllä taas kroppa ilmoitti milloin on aika laittaa peli poikki.

Olen joskus kertonut hieman vaivastani.

Syksy on ollut aikamoisen raskasta aikaa.

Töissä täytynyt tehdä enemmän töitä mitä oikeastaan pystynyt.

Kotona kotityöt ovat vapaapäivinä odottaneet tekijäänsä.

Tämä nollakelien molemmin puolin seilaaminen on myös huonoa aikaa.

Vanhan kroppa ei tykkää. Tulisi pakkanen tai olisi lämmin.

Eikö tällaisille sairaille voisi kustantaa lomamatkaa lämpimään?

 

Kroppa on varoitellut. Jotkut ihanat ihmiset ovat varoittaneet.

Käskenyt hiljentämään. Muistuttanut muistamaan itseä.

 Sisulla olen vain töitä tehnyt.

Lopulta kivut ja uudet oireet iskivät niin voimakkaasti,

että minun oli oltava nöyrää tyttöä ja mentävä lääkäriin.

Nyt sitten saikkuillaan.

Sohvasta on tullut minun pesä.

Siinä nukutaan, juodaan kahvia, katsotaan tvtä, torkutaan,

bloggaillaan, jutellaan lasten kanssa, luetaan kirjaa.

Välillä ei jaksa mitään noista kun kipu iskee voimakkaana päälle.

Aina ei ole saanut kylkeä itse käännettyä.

Onneksi minulla on ihana perhe.

Välillä käyn heilumassa tuon pesän ulkopuolella.

Aurinko sai päivälläkin jokaikisen pölyhiukkasen ja eläintenkarvan näkyviin.

Imuria niille näytin, mutta jostain niitä taas tuli kuin lisää.

Sitten väsyin. Parempi vaan oli laittaa verhot kiinni niin pölytkin pysyvät piiloissaan.

Nyt sitten olen lukenut lukuisista blogeista Halloween-juttuja.

Niin oli minunkin tarkoitus jotain lapsille järjestää,

vaikka itse en niin välitäkään koko juhlasta.

Ei jaksa. Huono äiti.

Onneksi isi on sen verran parempi,

että kurpitsan lapsille osti ja naaman siihen kaiversivat.

Vähän kauhua meilläki haamuäidin lisäksi.