Kun pitäisi osata nauttia

Täällä oon saanut viettää pidennettyä viikonloppua yksinään.

Mies kun lähti erääseen työhommaan etelä-suomeen,

niin tytöt lähtivät mun vanhemmille.

Ajatuksena vähän, että mulla olisi helpompaa,

 kun tämä raskaus ei tunnu olevan helpoimmasta päästä,

ja tytöillä mukavaa puuhastelua.

Ensimmäiset päivät menikin siinä,

kun kärsin oksennustaudista.

Voin sanoa, ettei mikään mukava fiilis kun oksettaa,

 supistaa ja vauva myllertää mahassa yhtäaikaa.

Onneksi tuo tauti oli suhteellisen nopeasti selätetty!

Mitä sen jälkeen tein.

Sain ainakin nukuttua päiväunia 

(yöt menee enimmäkseen valvoessa),

katsellut ja kuvannut pihan kukkia.

Herkutellut ihan yksinään.

Käynyt pienillä kävelylenkeillä koiran kanssa. 

Yrittänyt nauttia kodin hiljaisuudesta.

Todellisuudessa olen ikävöinyt perhettäni.

Koti on tyhjä, kun tytöt ei ollut pitämässä ääntä.

Yön tunnit tuntuivat pitkiltä, kun ei kuulunut perheen kuorsausta ja unista tuhinaa.

Ääni, joka joskus on niin ärsyttänyt, niin nyt sitä olikin ikävä.

Miehen kanssa ei yleensä olla kauan erossa toisistaan.

Harvemmin toinen käy yksinään jossain.

Välillä kun arki on vienyt mennessään sitä on miettinyt,

sillain kepeäasti, onko vielä ne samat tunteet kuin joskus ennen.

Tällainen pieni ero sopivasti muistuttaa,

että kyllä sitä samaa rakkautta ja ikävöintiä on edelleen.

Monesti ne asiat vaan jää arjen hampaisiin

ja toinen tuntuu jotenkin itsestäänselvältä.

Tytöt hain jo eilen kotiin.

Hieman aikaisemmin kuin oli alunperin tarkoitus.

Kohta pitäisi miehenkin saapua.

Sitten taas perhe koossa ♥

Aloin muute alkukesästä ennen meidän reissua tekemään lavasohvaa taakse.

Tarkoitus oli projektia jatkaa reissun jälkeen,

mutta oma vointini sanoi toisin.

Eipä tuota kyllä ole paljon ollut päiviäkään, jolloin siinä olisi voinut kesästä nauttia.

Pystyy siinä nyt kuitenkin jotenkin olemaan.

Nauttimaan jätskiä ja lukemaan uusinta Dekoa,

mikä on asuntomessu numero.

Tänä vuonna messut jääkin käymättä.

Ensi kesänä sitten Seinäjoelle.

AURINKOISTA ALKAVAA VIIKKOA KAIKILLE!