Blogini tarinaa on pyytänyt/haastanut Sanatorio ja Meidän mökki ja kaupunkikoti
Joskus aikaisemminkin olen aukaissut tarinaa blogin takaa,
mutta kertaus on opintojen äiti vai miten se meni.
Blogini nimi tulee yksinkertaisesti meidän tontin nimestä.
Tonttihan ollaan ostettu miehen mummulta,
joka asui lähes loppuun asti omassa mökissään tässä samalla pihalla.
Viime kesänä isomummu nukkui pois.
Hauskaa kun tonteilla on omat nimet.
Isomummulla olikin tapana puhua näistä kylän ihmisistä myös tonttien nimillä.
Näinhän se on ennen ollut tapana.
Täällä siis Varvikon Marru,
oikealtaa nimeltään Marianne.
Alkuun nimi oli Kotihiiri Varvikossa.
Kotihiiri tuli siitä, kun blogi käsittää enimmäkseen tämän kodin asioita.
Myös meidän pienempää neitiä sanottiin ennen kotihiireksi.
Nyt tuntuu olevan paremminkin kylähiiri,
kun aina olisi jossain kaverilla menossa.
Jossain vaiheessa halusin lyhentää nimen ja heitin pois Kotihiiri sanan.
Voi kun sen saisi vielä osoitteestakin poissa!
Aivan ensimmäisen blogikirjoituksen olen julkaissut 5. joulukuuta 2011,
Blogini nimi tulee yksinkertaisesti meidän tontin nimestä.
Tonttihan ollaan ostettu miehen mummulta,
joka asui lähes loppuun asti omassa mökissään tässä samalla pihalla.
Viime kesänä isomummu nukkui pois.
Hauskaa kun tonteilla on omat nimet.
Isomummulla olikin tapana puhua näistä kylän ihmisistä myös tonttien nimillä.
Näinhän se on ennen ollut tapana.
Täällä siis Varvikon Marru,
oikealtaa nimeltään Marianne.
Alkuun nimi oli Kotihiiri Varvikossa.
Kotihiiri tuli siitä, kun blogi käsittää enimmäkseen tämän kodin asioita.
Myös meidän pienempää neitiä sanottiin ennen kotihiireksi.
Nyt tuntuu olevan paremminkin kylähiiri,
kun aina olisi jossain kaverilla menossa.
Jossain vaiheessa halusin lyhentää nimen ja heitin pois Kotihiiri sanan.
Voi kun sen saisi vielä osoitteestakin poissa!
Aivan ensimmäisen blogikirjoituksen olen julkaissut 5. joulukuuta 2011,
eli tässähän on blogia takana jo 4 vuotta.
En tuolloin alkuun blogiani tuonut kauheasti esille enkä kommentoinut muiden blogeihin.
Sisustusasioista juttelin eräällä keskustelupalstalla.
Sinne linkkiä laitoin, kun kotona oli jotain uutta tms.
Blogi tuntui siis aluksi olevan vaan pohja tuolle.
Keväällä 2012 blogini tuntui enemmän käynnistyvän.
Silloin oli takana ollut raskasta aikaa.
Itse olin ollut jo vuoden sairauslomalla loukkaantumisen jälkeen.
Elin kovassa kivussa. Samalla yritin vaatia oikeuksia myös vakuutusyhtiöltä yms.
Tuolloin myös rakas mummuni sairastui ja nukkui pois.
Alkoi tuntumaan, että kaipaan jotain tekemistä.
Jotain mihin voin kirjoittaa ja kuvata niitä elämän pieniä iloja.
Toisaalta myös sitä turhamaisuutta, joka tuntuu aika pieneltä silloin kun elämä koettelee.
Kuitenkin se turhamaisuus antaa omalla tavallaan voimaa.
Kun saa tehdä sitä, mistä tykkää.
Välillä blogini on hakenut suuntaa, mitä tänne kirjoitan.
Jossain vaiheessa oli enemmän lastenvaatteistakin juttua,
mutta kun ei kotona ole yhteistyökykyisiä lapsimalleja niin se vähän jäi.
Toisaalta kun tämä on lifestyle tyyliä, niin blogihan elää arjen mukana.
Tietysti blogini on antanut minulle myös paljon.
Olen saanut tämän kautta tutustua uusiin ihmisiin.
Muistan kuinka jännitti mennä ensimmäiseen blogitapaamiseen,
mutta voitin jännitykseni. Onneksi.
Toivottavasti kaikkea kivaa on vielä edessäpäin tämän harrastuksen parissa.
Nyt en nimeäkään ketään varsinaisesti,
mutta haasteen saa sellaiset bloggaajat jotka eivät ole vielä blogitarinaa kertonut.
Olkaapa hyvä!
Sisustusasioista juttelin eräällä keskustelupalstalla.
Sinne linkkiä laitoin, kun kotona oli jotain uutta tms.
Blogi tuntui siis aluksi olevan vaan pohja tuolle.
Keväällä 2012 blogini tuntui enemmän käynnistyvän.
Silloin oli takana ollut raskasta aikaa.
Itse olin ollut jo vuoden sairauslomalla loukkaantumisen jälkeen.
Elin kovassa kivussa. Samalla yritin vaatia oikeuksia myös vakuutusyhtiöltä yms.
Tuolloin myös rakas mummuni sairastui ja nukkui pois.
Alkoi tuntumaan, että kaipaan jotain tekemistä.
Jotain mihin voin kirjoittaa ja kuvata niitä elämän pieniä iloja.
Toisaalta myös sitä turhamaisuutta, joka tuntuu aika pieneltä silloin kun elämä koettelee.
Kuitenkin se turhamaisuus antaa omalla tavallaan voimaa.
Kun saa tehdä sitä, mistä tykkää.
Välillä blogini on hakenut suuntaa, mitä tänne kirjoitan.
Jossain vaiheessa oli enemmän lastenvaatteistakin juttua,
mutta kun ei kotona ole yhteistyökykyisiä lapsimalleja niin se vähän jäi.
Toisaalta kun tämä on lifestyle tyyliä, niin blogihan elää arjen mukana.
Tietysti blogini on antanut minulle myös paljon.
Olen saanut tämän kautta tutustua uusiin ihmisiin.
Muistan kuinka jännitti mennä ensimmäiseen blogitapaamiseen,
mutta voitin jännitykseni. Onneksi.
Toivottavasti kaikkea kivaa on vielä edessäpäin tämän harrastuksen parissa.
Nyt en nimeäkään ketään varsinaisesti,
mutta haasteen saa sellaiset bloggaajat jotka eivät ole vielä blogitarinaa kertonut.
Olkaapa hyvä!
HAASTEEN SÄÄNNÖT:
Haasteen saatuasi kirjoita oma tarinasi blogissasi:
Miten blogi sai alkunsa, kuinka se kehittyi ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia?
Tämän jälkeen haasta neljä (4) bloggaajaa kirjoittamaan oma tarinansa.
Lopuksi, mikäli olet mukana Instagramissa, käy lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogitarina.
Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.
#blogitarina-haasteen käynnisti KOTOTEKO-blogi.
Olipa kiva kuulla tarinaa tuosta blogin nimenkin synnystä.
VastaaPoistaKaunista loppuviikkoa!
Silloin aikanaan sitä pyöritti vaikka ja mitä nimiä mielessä.
PoistaKaunista loppuviikkoa myös sinne! <3
Kiva kuulla tarina blogin takaa :) Ja kivasti on vaihtelua eri aihepiirien kanssa, tykkään! Kyllähän tuon uuden osoitteen voi ymmärtääkseen tehdä ja "siirtää" blogin sinne. Pitäisi onnistua!
VastaaPoistaAijaa, mitenhän se onnistuisi jos ihan bloggerissa aikoisi pysyä..? Sitä oon kyllä miettinyt että jos tekisi ihan omat sivut, mutta en tiiä riittääkö osaaminen.
Poista