Pientä juhlaa

Viime viikolla juhlimme toisen tyttömme nimipäivää.

Pieni muistaminen nimipäivänä on tullut tavaksi,

kun tytöt jakavat syntymäpäiväjuhlan.

 Tyttö ei ole niin herkkujen (paitsi keksien) ystävä.

Yritin sitten miettiä, mikä kakku olisi myös sankarin mieleen.

Kinuskikissan sivulla törmäsin tähän mokkapalakakkuun.
Kiva uusi versio tästä klassikko herkusta.
Mielestämme ei kuitenkaan voita sitä ihan perinteistä mokkapalaa.

Kuvissa vilahtaa myös Aarikan kynttilänjalka minkä voitin MadeinKoti-blogista.
Aarikan kynttilänjalkoja olenkin tovin ihaillut.
Todella mieluinen voitto siis oli.

 

Kevät fiiliksissä

Aurinkoista viikonloppua!

Täällä Oulussa on ainakin oikein keväinen ilma.

Kyllä vaan ihmetyttää sääukon muutokset,

kun eilen oli kylmempää ja nyt vesi tippuu räystäiltä.

Kun saa on keväisen oloinen,

 niin oma olotilakin jotenkin kevenee sen myötä.

Tuli muuten ostettua ensimmäiset tulppaanit tälle vuodelle!

Ehkäpä syynä myös se, että kävin tälle vuodelle kolmatta kertaa kaupassa.

Kiitos autoni, joka oli korjaamolla aika kauan.

Juu, mieshän on työmatkoillaan kaupassa käynyt

mutta ei sieltä ole vaimolle kukkakimppua tullut ruokaostosten mukana. 

Kun pakkaset väistyi niin jopa meidän pienin nukkuu päiväunia.

Se merkitsee sitä että sitä kuuluisaa omaa aikaa saattaa olla hieman enemmän.

Ja senhän voi käyttää vaikka herkutellen.

  Nyt täytyykin alkaa valmistautumaan pienemmän neidin uintiharkkoihin.

Täällä oon aika jännissä fiiliksissä.
 Ajattelin jättävän pojan ensimmäistä kertaa isänsä hoitoon, kun ei ole päiväunilla.
Mies kyllä hoitaa lapsia siinä missä minäkin,

mutta aikaisemmin tuo ruokapuoli on tuottanut vaikeuksia.

Ruoka kun on kulkenut minun mukana, mutta nyt kun aloitettiin soseet

 niin siinä mielessä vähän helpottaa.

Saa nähdä kummalle on erossa olo vaikeampaa äidille vai vauvalle.

Itse epäilen ensimmäistä.

Kanelitähdet

"Piparin tuoksua, tonttujen juoksua,

siinäkö joulu on?

Kiirettä, huisketta, salaisuuskuisketta,

siinäkö joulu on?"

Tuolta kaikelta joulu nyt tuntuu.

Kuka tämän kiireen ja huiskeen tekee.

Minäkö?

Joka joulu kokeilen jotain uutta herkkua.

Tänä jouluna tein kanelitähtiä.

Herkullisia on.

Lisäksi sokeri tähtien päällä tekee pikkuleivät kauniiksi.

Ajattelin jakaa reseptin myös täällä,

jos vaikka sinä haluaisit kokeilla

KANELITÄHDET

250 g voita

2 1/4 dl sokeria

1 kananmuna

6 1/4 dl vehnäjauhoja

1 1/2 tl soodaa

1 1/2 tl kanelia

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmuna seokseen.

Sekoita vehnäjauhoihin sooda ja kaneli.

Lisää jauhoseos sokerivaahtoon.

Laita taikina jääkaappiin kovettumaan.

Kauli taikinasta jauhotetulla alustalla levy

 ja paina siihen tähtimuotilla kuvioita.

(Tai miksei vaikka jollakin muullakin kuviomuotilla).

Ripottele pikkuleipien päälle kanelia ja sokeria.

Paista 180-asteisen uunin keskitasolla noin 10 minuuttia,

kunnes pikkuleivät ovat saaneet kauniin värin.

HERKULLISIA JOULUN ODOTUKSEN HETKIÄ!

Pienen miehen ensimmäinen juhla

Reilu viikko sitten vietettiin pienen ensimmäistä juhlaa,

kun poika sai kasteessa nimen.

Päivä oli oikein onnistunut.

Poikakin jaksoi hyvin juhlia, vaikka ei päivän aikana malttanut juuri nukkua.

Tarjolla oli täytekakku, voileipäkakku, voileipäkakku ja rieskarullia.
Pikkuvieraiden mieleen keksejä, mokkapaloja ja coktailpiirakoita.
Tällä kertaa kakut tuli tilattua valmiina sillä aikani ei olisi riittänyt niiden tekemiseen.

Kauraiset marjamuffinssit

Pitkästä aikaa teki mieli leipoa muffineita.

Kotvasia-blogin Sanna oli leiponut tällaisia mustikka-kauramuffinsseja.

Koska näyttivät niin herkullisilta ja ennenkaikkea kun ohje on niin yksinkertaiselta, 

niin päätin itsekin kokeilla.

Olivat kyllä hyviä, ja koska nämä oli niin helppo tehdä 

niin ajattelin jakaa ohjeen myös omassa blogissani.

Kauraiset marjamuffinssit n. 12 kpl

2 munaa

2 dl  ruokosokeria

150 g sulatettua voita tai margariinia

4 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

200 g maustamatonta maitorahkaa

3-4 dl mustikoita ja puolukoita

tomusokeria

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi puuhaarukalla.

 Jaa muffinivuokiin ja paista 200 asteessa 15–20 minuuttia

. Siivilöi jäähtyneiden muffinien pinnalle tomusokeria.

Klassikkoherkku gluteenittomana ja maidottomana

 Mokkapalat on varmasti kaikille tuttu herkku.

Ehdottomasti lasten mieleen, mutta ainakin tämä allekirjoittanutkin

 tykkää siitä edelleen yhtä paljon kuin silloin lapsena.

Koska meillä täytyy nykyään olla gluteenitonta ja maidotonta

tein myös mokkapalan kaikille sopivaksi.

GLUTEENITON JA MAIDOTON MOKKAPALAT

4 kananmunaa

3 dl sokeria

200g  maidotonta margariinia

2 dl kaurajuomaa

4 tl leivinjauhetta

4 tl vaniljasokeria

6 dl Semper karkeaa jauhoseosta

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

Kuorrutus

50g maidotonta margariinia

6 rkl kahvia

2 rkl kaakaojauhetta

n.4dl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

Kananmunat ja sokeri vatkataan vaahdoksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaakaojauhe lisätään siivilän läpi.

Kananmuna-sokeri vaahtoon sekoitetaan vuorotellen

 sulatettu ja jäähdytetty rasva sekä kaurajuoma.

Lopuksi kuivat aineet.

Paista 225 asteessa 20-30 minuuttia.

Kuorrutus: Sulata margariini. Lisää muut aineet. Sekoita.

Kaada hieman jäähtyneen pohjan päälle.

Koristele nonparelleilla/stösseleillä.

Herkuttele ja nauti!

Mulla on nykyään aamupäivisin omaa rauhallista aikaa.

Vauva nukkuu silloin pidemmän pätkän.

Isommat vielä koulussa.

Herkästi aika menee siihen, että alkaa suorittamaan pois alta kaikkia kotitöitä,

mutta hyvä olla välillä myös hieman itsekin.

Kuppi kahvia ja vaikka lehden lukemista.

Eilen meillä pyörähtikin oikea arki käyntiin, kun mies lähti isyyslomalta takaisin töihin.

Heti ensimmäisenä päivänä saatiin vauvan kanssa lähteä esikoista kuljettamaan harrastukseen.

Samalla myös pakolliset ruokaostokset hoitaa.

Hieman vaan hankaloittaa, kun minullehan tehtiin hätäsektio ja vauvaa painavampaa en saisi vielä kantaa.

Erityisen varovainen pitäisi olla, kun sisältäni jouduttiin ompelemaan normaalia enemmän.

Siinä sai kaupassa miettiä, mitä ostaa ettei lasti käy aivan liian painavaksi.

Illalla taas sai miettä, miten suorittaa koiran iltapissatuksen.

Vauvalla kun on iltaisin tapana olla hereillä ja tankata maitoa vähän väliä.

Onneksi tytöt ovat jo isoja ja heistä on paljon apuakin!

Reissussa osa 4 - Gotlanti, Fårö

Arki kohta koittaa, niin hyvä vielä palata muistelemaan kesälomareissua.
Oikeasti tässä ollut kaikenlaista, ettei juuri blogia ole ehtinyt miettimään.
Toisaalta tällä nyt yrittää saada ajatusia vähän toisaallekin.

Kävimme Gotlannissa ollessa päivän reissun Fårö-saarella.
Saari sijaitsee Gotlannin pohjoisosassa, ja sinne on lyhyt lauttamatka.

Seuralaisemme ovat vanhojen autojen, ja sen ajan musiikin ystäviä.
Pysähdyimme paikkaan, jossa oli kaikenlaista tällaista.
Valitettavasti en enää muista paikan nimeä,
mutta oli kuitenkin Fårön ns. päätien varrella.

Jottei reissu olisi vain lapsille pelkkää autossa istumista
ja nähtävyyksien katsomista, niin pysähdyimme isolle leikkialueelle.

 Sieltä löytyikin simpukoita.
Leikkialueen hiekka näytti kyllä hieman siltä, että olisiko tuotu läheiseltä rannalta.
Kävimme myös rannalla, että tytöt saivat varpaita kastella.
Todellisuudessa kyllä sattuivat kastelemaan itsensä selkään asti.

Vaatteita oli hyvä lähtä kuivattelemaan kahvilaan.
Tilasin itselleni mansikka-raparperi marenkipiirakan.
Tuli aivan älyttömän iso pala!
Makean nälkä katosi hetkeksi tuon syötyä.

Lapsista oli hauskoja nämä kyltit, missä varoitettiin eläimistä.
Ja kyllähän niitä lampaita sitten sattuikin matkan varrelle.

Ihanan näköisiä taloja.
Itselläni näistä tuli hieman mieleen Saarenmaa, missä olen käynyt yläasteen luokkaretkellä.

Langhammars nähtävyyttä katsomassa.
Lapset etsivät kiviä, ja yrittivät katsoa mitä ne esittää.
Tiedätkö mitä kuopus tässä näki?
(Paljastan myöhemmin)

Taas lisää raukkeja.
Aivan uskomattoman hieno paikka.
Kyllä sitä voi vaan ihmetellä, miten luonto on tuollaista tehnyt.

 Aaltojen ääni, auringon paiste, iloisten lasten nauru.
Siitä oli mukava nauttia tuolla ylhäällä.
Pois ei olisi halunnut tuosta hetkestä.

 Ja lapset näkivät siellä sydämen muotoisen kolon, mikä oli täyttynyt vedellä.

Niin, ja se kuopus näki siinä kivessä koiran pään.
Katsopa tarkasti, niinhän se on.

NAUTTIKAA PIENISTÄ HETKISTÄ! ♥

Raparperipiirakka

Hieman on sellaista fiilistä, että tänä kesänä olen myöhässä kaiken suhteen.

Parhain raparperiaika oli ja meni, mutta kyllähän ne on vieläkin toki käyttökelpoisia.

Mitä kesä olisi ilman raparperipiirakkaa?

Tällä kertaa päätin testata reseptiä, minkä huomasin Voikukkapelto-blogista.

Oli hyvää, joten ehdottomasti kannattaa testata.
Mietin, että tämä voisi olla myös hyvä resepti vaikka punaisilla viinimarjoilla.
Kondensoitu maito on hyvä vastapaino kirpeydelle.

Itse tosin käytin tavallisten jauhojen sijasta gluteenittomia jauhoja.
Mantelilastuja ei ollutkaan kaapissa, joten ne jäivät puuttumaan.
Piirakan myös tein irtopohjavuoan sijasta tavalliseen piirakkavuokaan.
Olisi tosin saanutkin olla isompi vuoka, kun hieman sai jännittää tuleeko reunoista yli.

RAPARPERIPIIRAKKA

Pohja

100 g voita / margariinia
1 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
2 ½ dl vehnäjauhoja

Täyte

4-5 raparperin vartta
kanelia
1 prk kondensoitua maitoa
1 prk (150g) creme fraichea tai n. 1,5 dl turkkilaista jogurttia
1 muna
1 tl vaniljasokeria

Pinnalle
mantelilastuja

Vaahdota pehmennyt voi ja sokeri.
Sekoita joukkoon muna ja leivinjauhe-jauhoseos.
Painele taikina voidellun ja korppujauhotetun irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille.

Lado viipaloidut raparperit taikinapohja päälle.
Ripottele raparperien päälle kanelia.

Sekoita loput täyteainekset keskenään
ja kaada pohjan päälle. Ripottele pinnalle mantelilastuja.

Paista 175 asteessa uunin alaosassa noin 45 minuuttia.
Anna viilentyä ennen tarjoilua.

Kuviin ei ole kyllä nyt yhtään panostettu.
Äkkiä yritin räpsiä kuvat talteen, kun tytöt jo vieressä kiireisiä odottivat maistiasia.
Ja kyllähän toinen neiti jo ehti ottaa piirakan reunasta pienen palasen.
Tytöt ei yleensä tykkää kovin monista leivonnaisista.
Tätä kyllä söivät ja hetkessä piirakka katosi oman perheen kesken.
Toisen neidin kommentti kyllä oli, että rapaperipiirakka olisi parempaa ilman raparperia.

Tässäpä vinkki vaikka näin sunnuntain jälkiruoaksi!

LEPPOISAA SUNNUNTAITA!

Meillä juhlittiin

 Tytöt täyttivät maanantaina ja tiistaina vuosia.

Isompi yhdeksän ja pienempi seitsemän.

Joka kerta sitä voi ihmetellä, että miten ovat jo niin isoja!?

Miten aika menee sellaisella vauhdilla!?

Synttäreitä juhlittiin viikonloppuna.
Lauantaina kavereiden kanssa, sunnuntaina sukulaiset ja kummit.
Itsestä tuntui, että tänä vuonna juhlat menivät vaan jotenkin.

Itsellä kun olo ei ole mikään mainioin, niin samanlaista panostusta ei jaksanut kuin aikaisempina vuosina.
Oikeastihan se taitaa niin olla, että vanhemmat haluavat laittaa enemmän mitä lapset edes vaativat.
Meilläkin tytöt olivat kyllä tyytyväisiä juhliinsa.

Apua leivontaan sain onneksi ystävältä ja anopilta.

Ilman miestäni synttäreistä ei olisi tullut yhtään mitään.

Olemme järjestäneet tytöille aina yhteiset kaverisynttärit.
Nyt kun kuopuksella on kaveripiiri laajentunut todella isoksi
sai miettiä miten kaikki lapset edes mahtuvat pöydän ääreen.
Suurinosa vieraista olikin kuopuksen kavereita.
Kesä on siinä mielessä huonoa aikaa, että monet ovat just silloin reissussa tms.
eivätkä pääse juhlimaan. Näin kävi muutaman esikoisen kavereiden kohdalla.

Lauantaina tarjoiluna oli tyttöjen toiveista mm. boolia, jäätelöä, mutakakkua,
kissa-pikkuleipiä, hedelmävartaita, mokkapaloja, kauravuokia.

Kissojen leipominen oli aika mielenkiintoinen ja hauska projekti.
Idea vaikutti yksinkertaiselta ja helpolta toteuttaa.
Murotaikinasta vaan pursotetaan kissan vartalo ja sitten koristellaan.
Siinä vaiheessa kun meillä oli paksu taikina rikkonut kaksi pursotinta
 päädyttiin vain pyörittelemään taikinasta tankoja ja ne muotoiltiin.
Hyviä tuli silti. Ei ehkä niin kauniin näköisiä ja osa kissoista sai reppana-nimen.
Pikkuleivät oli kuitenkin tosi suosittuja.

Lauantain tarjoilusta en ehtinytkään oikein ottaa kuvaa.
Paljon samoja herkkuja, mutta vielä lisäksi kahdenlaista voileipäkakkua, juustokakku
ja tietysti ihan perinteinen mansikkakakku.

Nyt kun juhlat on juhlittu aletaan vaan entistä enemmän odottamaan vauvan syntymää.