sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Meidän vuosi


 Vuosi on mennyt vauhdilla. 
Tähän vuoteen on riittänyt surua, mutta surun rinnalle myös iloa. 
Toiveena kuitenkin olisi että uusi vuosi olisi nykyistä parempi.
Tämä vuosi on opettanut minua paljon. Kasvattanut ihmisenä.
Toivon, että tämä kasvu jatkuisi tulevanakin vuotena.

Blogin kirjoittelun aloitin reilu vuosi sitten joulukuussa.
Oma sairastelu ja mummun sairastelu vei energiaa.
Kirjoitin enimmäkseen vain jotain omaksi iloksi.
Muutaman asian, mistä huomaisin iloakin.
Keväällä rakas mummuni nukkui pois. 
Kun hautajaiset oltiin saatu järjestettyä ja pahimmasta surusta päästy yli 
käänsin elämässäni uuden lehden.
Tämä näkyy myös blogissani.

Halusin pystyväni johonkin, kuuluvani johonkin.
 Sairausloman rinnalle myös jotain muuta.
Jotain mukavaa ajateltavaa ja puuhaa lapsiperheen arjen rinnalle.
Puuhaa kun minulla on liikaa omaa aikaa.
Meidän elämän ikuistamista.
Tänne en halua purkaa sairastumistani, taistelua eri tahoja vastaan yms. ikävää.
Täällä haluan itsekin huomata, kuinka kaiken ikävän lisäksi elämässäni on myös paljon hyvää. 
Huomaisinko sitä, jos en pysähtyisi miettimään?
Olisinko huomannut kaikkea arjen pieniä iloja, jos ruuhkavuoteni ei olisi pysähtynyt?
Olisinko nykyään näin armollinen itseäni kohtaan, jos tämä vuosi ei olisi minua opettanut?
Osaisiko olla samallatavoin läsnä hetkessä kuin nyt olen oppinut?

Tammikuu-Toukokuu

Meni pikavauhdilla. Taistellen, toivoen ja itkien.
Yrittäen olla vahva lasten edessä, kun itse kärsi kivuista.
Yrittäen olla vahva, kun sai kuulla ettei mummun tilanteessa enää ole toivoa.
Yrittäen olla vahva, kun pienet ihmettelivät ja välillä huusivat,
 mikseivät pääse isomummua katsomaan.
Yrittäen olla vahva surusta huolimatta.
 Antaa tukea lapsille, jotka myös kovasti surivat mummua.
Yrittäen olla vahva sanomalla, että elämä jatkuu.
Mummu on sydämissämme, sielussamme, muistoissamme.
 Katselee meitä tähtenä taivaalta.


Kesäkuu
Juhannus oli meille ja vanhemmilleni iso askel. 
Nyt pystyi lähtemään yhdessä lomalle, kun mummusta ei tarvinnut huolehtia.
Hauska viikonloppu vietettiin.
Päivällä auringosta, herkuista ja lapsista nauttien.
Nuotiolla istuen yömyöhään.


Heinäkuu

Tyttöjen kanssa nautittiin kesästä. 
Eräs viikonloppu juhlittiin tyttöjen tuplasynttäreitä.

 

Elokuu

Vihdoin koitti suuri päivä esikoiselle ja meille vanhemmille. 
Koulutie alkoi eskarin merkeissä.
Kuopuksella jatkui päiväkoti 11pv/kk



Syyskuu

Nautittiin omenia ja marjoja monessa muodossa.
Ihailtiin pimeneviä iltoja kynttilän valossa.


Lokakuu

Opin uuden taidon, jota en olisi itsestäni koskaan uskonut.
Sain nauttia hyvistä musiikkihetkistä ystävän seurassa.
Varvikkoon tuli ensilumi



Marraskuu

Ensimmäinen blogiyhteistyö ja arvonta
Syksyisissä aamuissa lenkkeilen
Jouluun jo vähän valmistautuen.







Joulukuu

Lapsiperheessä joulukuu on yhtä odotusta ja juhlaa.
Jännityksen aikaa.



Kiitos sinulle, joka jaksoit lukea koko tekstini.
Kiitos lukijoilleni, jotka olette kulkeneet mukanani.
Kiitos teille, jotka ovat liittyneet mukaani.
 Hyvää ja onnellista uutta vuotta kaikille! <3



Marru


6 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia kuluneelta vuodelta, vaikka joukkoon on mahtunutkin paljon surua. Parempaa uutta vuotta toivottelen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Hyvää uutta vuotta myös sinulle!

      Poista
  2. Voimia sinulle tähän vuoteen ja muista pitää itsestäsi huolta <3 <3 <3

    2013

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Olen oppinut ajattelemaan myös itseäni. Toivottavasti tätä taitoa en ihan heti unohda. Kun itse voi hyvin, myös perhe voi hyvin <3

      Poista
  3. Onnea ja kaikkea hyvää tälle uudelle vuodelle!:-)

    VastaaPoista