lauantai 1. kesäkuuta 2013

Seikkailu odottaa

Koulun kevätjuhlassa kuulin itselleni aivan uuden laulun, joka kolahti heti.
Laulu oli kuin eskareille ja kutosille tarkoitettu.
Yksi ajanjakso on takanapäin.
Mennään kohti uutta seikkailua.

Ollaan tyytyväisiä, että meidän neiti on saanut pienin askelin tutustua koulumaailmaan.
Eskari on toiminut koululla. Siellä ollaan oltu melkeinpä kuin muutkin koululaiset.
Samaa porukkaa. Päiväkodilla on saanut olla taas vähän pienemmän oloinen.
Opettaja on todella herttainen ja ihana ihminen. Niin äidillinen ollut noille pienille!
Haikeana jätämme hyvästit. Ei haluttaisi katkaista siteitä.
Myös äitinä on saanut rohkaisuja mieltä askarruttaviin asioihin.
Apuopet ovat olleet aivan suunnattoman tärkeitä siinä porukassa.
Todellakin myös vanhempana huomannut, kuinka tärkeätä työtä ovat tehneet.
Hyvästellään myös nämä ihanat ihmiset.


Jossain vaiheessa talvea tytölle tuli tärkeäksi, että hänelle puhuttiin eskarista tai koulusta.
Hän ei mielestään ollut enää päiväkotilainen. Kasvua sekin.
Otettiin jo hieman ajatuksenkin tasolla etäisyyttä tuohon turvalliseen hoitopaikkaan.
 Tämän vuoden aikana on ollut kunnon kasvua lapselle ja ennenkaikkea myös meille vanhemmille.
Kasvu ei tästä lopu eikä hiljene, oikeastaan päinvastoin.

Syksyllä mennään tuttuun, mutta jotain uuttakin on edessä.
Ei olla enää niitä koulun pienimpiä.
Onneksi koululla on uutena juttuna melkeinpä vain opettaja ja luokkahuone.
Koulurakennus ja luokkakaverit ovat samoja vanhoja.
Ollaan jo totuttu välitunteihin ja ruokasaliin, joka vielä syksyllä pelotti pientä eskarilaista.
Niin paljon lapsia ja hälinää. Itsensä tunsi pieneksi kuudesluokkalaisten edessä.

Eilen tyttö huokaisi ja sanoi "Eipä sitten enää koulussakaan leikitä".
Kysyin oliko koulussa jotain puhetta asiasta vai mistä tuli tuollainen mieleen.
Uusi huokaisu "mehän ollaan syksyllä jo niin isoja, että sen takia ei leikitä".
Yritin lohduttaa että leikkiä toki saa. Välitunnit ovat sitä varten.
Enää ei vaan ole sitä leikkituntia lukujärjestyksessä.
Niin iso ei ole koskaan, että tarvisi leikin lopettaa jos se itsestä tuntuu kivalta.
Näin tuli tytölle hieman parempi mieli. Saa luvan olla iso pieni.
Tyttö jää tyytyväisenä kesälomalle koulumaailmasta ja innoissaan odottaa elokuuta.

Miltä tämä sitten äidistä tuntuu?
Haikealta, onnelliselta, vaikealta, uskomattomalta, pelottavalta.
Tunteiden sekamelskaa.
Miten minulla voi olla jo kouluikäinen lapsi!?
Minulla on jo iso lapsi!
Missä välissä tuo pieni kasvoi noin isoksi?
Vastahan me seitsemän vuotta sitten odotettiin sinua syntyväksi.
Mihin tämä aika menee?
Miten uskallan päästää lapseni tuonne pelottavaan maailmaan?
Olenko varmasti osannut antaa hyvät eväät tulevaan?
Kannustanko ja rohkaisenko tarpeeksi, mutta en kuitenkaan liikaa.
Annanko lapselle tarpeeksi luottamusta nousta omille siiville.

Tyttö varmasti nauttii kesästä, mutta meneekö tällä äidillä aika murehtimiseen miten kaikki syksyllä järjestyy.
Siitä varmasti kuulette myöhemmin.

Tässä teillekin laulu. Kaunista eikö?

Milli Menninkäisen laulu

On jalkojesi juuressa melkein koko maailma. 
Vasten tuulta korkealle pääset lintunen.
Älä liian kauaa pesi, vaan nouse siivillesi ja katso sieltä maailmaa. 
Seikkailu odottaa.

On siipes vielä pienet, mutta kohta lienet 
kotka uljas kannella taivaan sinisen.
Mitä vielä mietit? Ajan onnellisen vietit. 
Lennä suureen seikkailuun ja kanssas ehkä tuun


Kiitos Sinulle, joka jaksoit lukea tämän koko tylsän postauksen,
mikä oli tällä kertaa enemmän tekstiä kuin kuvia. Tarkoituksella.

HYVÄÄ KESÄÄ!!

7 kommenttia:

  1. Voi kuinka ihana postaus! Samoja mietteitä pyörii minunkin päässäni ja haikeissa tunnelmissa olen joka kevät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tämä haikeus varmaan tosiaan jatkuu joka kevät.

      Poista
  2. Kirjoitus ei ollut tylsä, vaan täynnä tunnetta. <3
    Tällaisia tekstejä on mukava lukea ja erittäin tärkeää on todellakin lapselle muistuttaa...Että vaikka on koululainen, niin leikkiä saa ja pitääkin. :)

    Ihanaa kesälomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttu! <3
      Hyvä siitä leikkimisestä on muistuttaa. Nykyään niin aikaisin jätetään se pois.

      Poista
  3. Ihanasti kiteytit varmasti monen muunkin äidin ajatukset <3

    Sanna

    VastaaPoista