keskiviikko 27. elokuuta 2014

30

Täällä on eletty viimeinen vuosi jossain kriisin partailla.
Viime yönä minulla tulikin täydet 30 mittariin. Apua.
Juu, ja tiedän että joku vanhempi nainen siellä itsekseen hihittää "voi tuota nuorta"

Olen huomannut ajattelevani viime aikoina entistä enemmän myös itseäni.
En tiedä johtuuko tämä omasta iästäni vai lapsieni iästä.
Luin kyllä vasta jonkun artikkelin, kuinka 30-vuotiaat haluavat muutosta elämään.
Lapsettomat alkavat haaveilemaan perheestä.
Ne, joilla on jo lapsia, pysähtyvät miettimään tätäkö tämä nyt on.
Sitten aletaan etsimään jotain muuta.
Parempaa.

Itse en kyllä varsinaisesti mitään suurta muutosta elämääni halua.
Koskaan ei ole kaduttanut, että lapset olen tehnyt / saanut nuorena.
Olen silloin tiennyt, että tätä haluan.
Osannut suurinpiirtein kuvitella mitä elämä sitten on.
Etusijalla ei ole minä vaan joku toinen.
Olen ollut siihen valmis.
Olen edelleen. Tietysti.

Parisuhteeseen olen aikoinaan lähtenyt asenteella,
että siinä myös ollaan.
Yhdessä kestetään asiat mitä eteen tulee.
Tietäen ettei aina voi olla niitä onnen hetkiä ja vaaleanpunaista hattaraa.
Meiltä ei kysytty Rakastatko vaan Tahdotko.
Minä Tahdon.
Minä Rakastan.

Jotain on kuitenkin tapahtunut.
Entistä enemmän tulee mietittyä asioita myös omasta itsestä lähtien.
Ei vain lapset, ei me pariskuntana.
Ainoastaan Minä.
Mitä minä haluan?
 Mikä on minun oma juttu?
Mitä haluan itseltäni itselle?

Olen ollut huono antamaan itselleni aikaa jopa liikunnan merkeissä.
On tuntunut, että minun pitäisi olla lapsille läsnä.
Ajatus että jos olen itse liikkumassa, niin se on lapsilta pois.
Entä jos lapset tarvitsevat minua just silloin kun hikiotsalla hypin jossain jumppasalissa?
Entäs jos sitä ja tätä..
Selityksiä on kyllä löytynyt.
Sitten yrittää vielä meidän kiireistä aikataulua sovittaa yhteen,
että jokainen pääsis omiin harrastuksiin vuorotyön lisäksi.
Välillä ollut vaan helpompi antaa periksi.
 Nyt sitten olen herännyt ajatukseen, että
tästä ei enää nuoremmaksi tule. Ja en ehkä haluaisikaan.
On pidettävä itsestä huolta. Elämä on Nyt.
 Lapsetkaan eivät tarvitse minua enää samallatavoin kuin vaikka pari vuotta sitten.
Niinpä menin ja ostin liikuntakeskukseen jäsenyyden.
Kun on maksanut jotain jo etukäteen, niin se kannustaa myös liikkumaan.
Kyllä tekee hyvää niin fyysisesti ja henkisesti.
Ja enpä voi tuntea syyllisyyttä jos liikun silloin, kun lapset ovat koulussa.

Samoin tulee entistä tarkemmin mietittyä mitä laittaa suuhunsa.
Terveellisesti ollaan yritetty syödä aina.
Tietenkin välillä voi herkutellakin ns. roskaruoalla.
Töihin evääksi pitäisi jaksaa alkaa tekemään muutakin kuin leipää.
Se on se suurin muutos ruokailun suhteen, mikä on kohdattava.

Jossain vaiheessa minulla muu herkuttelu lähti hieman käsistä.
Karkkia silloin ja vähän tällöin.
Sitten vielä hieman ohimennen.
Nyt olen yrittänyt sitä vähentää.
Ai, että alku on tehnyt vaikeaa.
Lupasin itselleni karkkipäivän samaan aikaan kuin lapsilla on.
Tässä vasta meninkin ostamaan oman pussin.
Yllätyin kun siitä tulikin enimmäkseen vaan huono olo.
Kyllä olin tyytyväinen itseeni!

Tämä kaikki on vain itseä varten!
Niin huusi ohjaajakin tänään kun nosteltiin painoja.
Jes, hyvä minä! Ikää tulee mutta en mä vanhaksi ala.
Mutta tästä lähtien lupaan miettiä myös itseäni.
Olen sen arvoinen.

22 kommenttia:

  1. Ihana teksti! :) Ja samoja ajatuksia, vaikka liikunta ja terveellinen ruoka on kulkenut aina mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllähän ne itselläkin on jollakin tavoin kulkenut aina mukana, mutta nyt aivan uudenlainen panostus.
      Oikeasti järjestän sille aikaa että pääsen useamman kerran viikossa liikkumaan.

      Poista
  2. Ihanaa, liikuntakeskuksen jäsenyys!! Minä käyn ihan meidän lähisalilla, jossa on tosi vähän valikoimaa.. Mutta jos jaksaisin raahautua tuonne Turun keskustaan, niin kävisin ehdottomasti elixialla tai jossain "suuremmalla ja monipuolisemmalla" salilla.. Mutta tässä elämäntilanteessa on tärkeintä, että se on lähellä, jotta tulee käytyä.. Ihanaa, onnea oman ajan ottamisesta ja syntymäpäivästä!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Me asutaan sen verran kaukana liikuntakeskuksista että oikeasti niihin on kunnolla lähdettävä ja autolla. Kyllä täällä meilläpäinkin järjestetään jotain jumppia iltaisin mutta ei oikein hyvä juttu vuorotyöläiselle.

      Poista
  3. Paljon onnea !! Minulla tulee sama lukema täyteen tasan viikon päästä. Vanhuuden höperö kai sitä alkaa olemaan: tänään kirjoitin potillalle uuden ajan: 3.9.84 :D:D hammaslääkäri aika 30 vuotta sitten :) Onneksi huomasin virheeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Meillähän on pieni ikäero. Hahah, millainen vanhuuden moka sattunut. Onneksi huomasit :))

      Poista
  4. Näkyy kuuluvan 30 hujakoille, kun täälläkin samojen asioiden parissa pyöriskellään :) Vaikka 32 jo menenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se varmaan kuuluu. Aletaan miettimään enemmän omaa elämää.

      Poista
  5. Synttärionnea ja myöhästyneet hääpäivä onnittelut myös! ♡
    Tää oli tosi kiva juttu. Ihania asioita paljo.♡
    Että jaksaa ja on edelleen hyvä olla perheessä, kannattaa pittää itestäki hyvä huoli, vaikka se joskus tekkee äiti-ihmiselle aikataulujen ym.suhteen tiukkaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Se on kyllä totta, että kun itsellä on hyvä olla ja pitää itsestään huolta niin jaksaa paremmin huolehtia myös perheestä. Välillä on vaan tuntunut niin mahdottomalta yhtälöltä.

      Poista
  6. Onnea!
    Ihana samoja ajatuksia on mielessa jo vuosia pyörinyt ja lapset ovat aina olleet etusijalla... ja ovat vieläkin... 40 ohitettu ja pojat isoja (kohta 15 ja 18). No onneksi sitä osaa jo hiukan itseäänkin ajatella :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se meillä äideillä välillä hankalaa. On se kuitenkin hyvä miettiä välillä vaan ihan itseään.

      Poista
  7. Tismalleen samat ajatukset mulla viime vuonna :) Siksi sitä on tullut nyt siellä kuntosalilla laukattua. Hyvä me kun jaksetaan ja HALUTAAN pitää huolta myös itsestä :)

    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiätkö että tämän kirjoitettua ja luettua itse vielä läpi minulla tuli sinä mieleen. Mietin oliko sulla sittenkin just samanlaiset ajatukset viime vuonna. On se hyvä pitää itsestä huolta, niin jaksaa ne kaikki kiukkukohtauksetkin ottaa lapsilta vastaan ;)

      Poista
  8. Oli AIVAN samat ajatukset, ja kun 30v tuli täyteen niin käänsin asian itselle tietyllä tapaa "voitoksi". Nyt ei enää harmita niin paljoa olla 30 :)
    Ite koen jaksavani paremmin kun liikunta on säännöllinen elämäntapa, eikä oo lapsetkaan mitään menettäny vaikka olen ollut kuntoilemassa. Päinvastoin, saaneet parempikuntoisen ja -hermoisen äidin ;)

    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niinkuin puhuin kasvotustenkin että helpompi on liikkua kun siitä tulee säännöllinen elämäntapa. Vuorotyön takia on se liikkuminen pakko tehdä jossain tuollaisessa liikuntakeskuksessa.

      Poista
  9. Onnea vielä tätäkin kautta! Ja kyllä, SÄ TODELLA OLET SEN ARVOINEN <3

    VastaaPoista