torstai 14. toukokuuta 2015

Toukokuu - koivut

Peipposet pesää tehden
laulavat laulujaan.
Joku toi koivunlehden
vanhuksen ikkunaan.

Ikkunan takana kevät
uusi ja kirkas on.
Vielä hän muistaa kaiken:
tuulen ja auringon.

Purojen heleän soinnin,
muhevan, tuoksuvan maan.
Muistoissa metsän laulun
hän kuulee uudestaan.

Muistoissa hän yhä vielä
lapsi on onnellinen,
Tuoksussa koivunlehden
hän kokee kaiken sen.

- Anna-Mari Kaskinen -

Muistan kuinka viime perjantaina heräsin huomaamaan, kuinka koivut vihertävät.
Kiitos sateella mikä viime viikollakin oli vieraanamme.
Tuo inhottava märkä keli, joka kuitenkin saa niin mukavaa aikaan.

Tuosta kyseisestä runosta tulee mummuni mieleen.
Hänelle koivut olivat todella tärkeitä.
Tykkäsi kun hänen parvekkeen lähellä oli koivuja joita saattoi keinussa istuessa katsella.
Mummu kun meni huonoon kuntoon, niin silloin mietti ehtiikö enää koivun lehtiä nähdä.
Ei ehtinyt. Voi kunpa olisi huomannut tuoda muutaman koivunoksan sisälle lehdet kasvattamaan.
Vaikka eihän se tietenkään olisi ollut sama asia.
En kyllä yhtään ihmettele mummun ihastusta.
On nuo koivut vaan niin kauniita puita!


7 kommenttia:

  1. Tykkään juuri siitä kun koivut näyttävät kirkkaan vihreiltä. Siitä tietää kevään olevan jo hyvässä vauhdissa. Harmittaa vaan kun olen niin vietävän allerginen koivulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu silloin koivut ovat just parhaimmillaan! Kesä on pian täällä! Allergia on kyllä harmillinen juttu :/

      Poista
  2. Oi, mun mummo halusi kanssa hautapaikan koivun alle. <3

    VastaaPoista
  3. Nyt keväällä on ihana joka aamu huomata jotain kesän merkkejä. Koivujen lehtien kasvua on kiva seurata :) Täällä on jo pienet lehdet koivuissa :) Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuntuu että nyt luonto muuttuu päivittäin. Ihanaa viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  4. <3 Tämä aika on kyllä parasta koivujen aikaa!

    VastaaPoista