Arjen pieniä iloja

Viimeisin vuosi on ollut raskasta aikaa.
Taas on tullut lisää murheita entisten lisäksi.

Eräs ystäväni kysyi, kuinka minä jaksan olla aina niin vahvan oloinen.

En minä ole aina vahva. Välillä väsyttää todella paljon. Ärsyttää.
Tekisi mieli vain itkeä ja huutaa. 

Vuoden aikana olen kuitenkin enemmän oppinut huomaamaan niitä pienen pieniä iloja, mitä on arjessa.
Ehkä niiden avulla jaksaa päivän kerrallaan ja saa voimaa taisteluun.

Tässä muutamia.

Iloa ja tyytyväisyyttä tuo kun kotona on paikat järjestyksessä ja on siistiä.

Kun saa kodinhoitohuoneesta pyykkikasan silitettyä. Minä tein sen!

Toisaalta välillä kyselen itseltäni, mitä järkeä laudeliinatkin on silittää.

Joissakin asioissa sitä on vaan tarkka.

Tuosta vielä kaappiin tarkkaan järjestykseen. 

Vähän outoa, mutta tykkään teroittaa kyniä. 
Mielestäni on kiva kun esikoisen pöydällä on kynät kivasti esillä ja näin lapsille valmiina. Lapset piirtävät paljon. 
Iloa tuovat lasten piirrustukset, mitä on usein jääkaapin ovessa esillä.

Illan ilo on lapset kainalossa ja iltasadun lukeminen. 

Tällä hetkellä esikoisen ja minun suosikki on Urpo ja Turpo-kirjat. 
Yhteinen juttu.

Joskus kuitenkin on hetkiä jolloin ei jaksaisi kuunnella tyttöjen riitelyä. 
Olla erotuomarina.

On päiviä, jolloin leikit onnistuvat todella hyvin. Näitä hetkiä on mukava katsella. 
Joskus niistä otetaan muistoiksi valokuvia ja videokuvaa.

Piano on minulle tärkeä.

Viimeisen vuoden aikana on välillä ollut aikoja, ettei sitä olisi halunnut edes nähdä.

Tehnyt mieli soittaa enemmänkin, mutta vasen käsi ei toimi. 

Tullut ajatuksia että turhaa piano vie olohuoneesta tilaa.

Ei, en halua siitä kuitenkaan luopua.
On kuitenkin se pieni ilo, kun saa edes hetkeksi kädet koskettimille

ja soitettua edes hieman. Olen saanut kuuntelijan kuopuksesta.

"Äiti, voisitko soittaa ja laulaa" kysytään aina välillä.

Piano ja musiikki pysyy elämässäni.

Aamulla on mukava herätä ja huomata valmis kahvi termospullossa.

Minua on muistettu aamun kiireessä ennen töihin lähtöä.

Päivällä voin saada mieheltä puhelun, vaikka hänellä ei olisi mitään asiaa.

Merkitsee paljon!

Pakkanen paukkuu, mutta aurinko näkyy!  Koskematon lumi ja ihana kimallus. 

En tykkää paljon talvesta enkä pakkasesta, mutta kuitenkin tuollaisessa hetkessä on sitä jotain mistä kuitenkin nautin. 

Luonnosta oppinut huomaamaan enemmän sen kauneuksia.

Vuoden aikana olen ehkä oppinut vielä enemmän arvostamaan näitä arjen pieniä iloja.

Jokaisen olisi hyvä iltaisin miettiä päivän mukavia, hienoja hetkiä.

Löytääkö ne helposti vai onko välillä vaikeaa niitä huomata kaiken kiireen keskellä?