Täällä on reilu viikko menty hieman ikävissä tunnelmissa.
Mummuni on todella huonossa kunnossa eikä toivoa enää ole.
Mennään päivä kerrallaan. Joka päivä en voi käydä mummua katsomassa välimatkan takia.
Eilisen illan hänen luonaan vietin. Ajatellen jälleen, että tämä voi olla viimeinen hetki kun näen mummuni.
Yritin painaa mieleeni kasvojen piirteen, sen miltä hänen ihonsa tuntui minun sormieni alla.
Kuinka vaikeaa oli lähteä kotiin, vaikka tiesin lapsien minua täällä odottavan.
Joka kerta kun puhelin soi odotan sitä pahinta. Toisaalta se hetki olisi kaikille parasta.
Eilinen oli raskas päivä. Tänään mummu ollut joka hetki mielessäni. Yritin silti jaksaa töissä.
Sielläkin oli hieman raskaampaa ja lopulta padot silmistäni aukenivat ja oli siirryttävä syrjään muiden katseilta.
Nyt jään mielellään viettämään vapaita.
Eilisen illan hänen luonaan vietin. Ajatellen jälleen, että tämä voi olla viimeinen hetki kun näen mummuni.
Yritin painaa mieleeni kasvojen piirteen, sen miltä hänen ihonsa tuntui minun sormieni alla.
Kuinka vaikeaa oli lähteä kotiin, vaikka tiesin lapsien minua täällä odottavan.
 |
| Kuva pinterest |
Eilinen oli raskas päivä. Tänään mummu ollut joka hetki mielessäni. Yritin silti jaksaa töissä.
Sielläkin oli hieman raskaampaa ja lopulta padot silmistäni aukenivat ja oli siirryttävä syrjään muiden katseilta.
Nyt jään mielellään viettämään vapaita.
Bloggaamalla edes jotain olen yrittänyt saada ajatuksiani hieman muualle.
Viikonlopun juhlahumu saa myös päähäni muuta mietittävää.
Katsotaan millaiset juhlat jaksan järjestää.
Onneksi lapset eivät kaipaa ja vaadi mahdottomia.
Pienemmällä vaatimaton lahjatoivekin - omena, banaani ja appelsiini.
Ehkä tuo toive toteutetaan <3
Viikonlopun juhlahumu saa myös päähäni muuta mietittävää.
Katsotaan millaiset juhlat jaksan järjestää.
Onneksi lapset eivät kaipaa ja vaadi mahdottomia.
Pienemmällä vaatimaton lahjatoivekin - omena, banaani ja appelsiini.
Ehkä tuo toive toteutetaan <3
Ymmärrän tuon tunteen, itsekin samoja asioita kävin läpi huhtikuussa. Jaksamisia ja kovasti halauksia!
VastaaPoistaKiitos Jossu! <3
PoistaJaksamisia ja halauksia! <3
VastaaPoistaJonna, kiitoksia! <3
PoistaOnpa ikävä kuulla. Voimia ja haleja täältäkin. <3
VastaaPoistaKiitos Sanna! <3
PoistaJaksamisia <3
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaIso halaus täältä <3 Tunnen tunteesi, sillä olin itse 1,5 vuotta varsin samanlaisessa tilanteessa. Voimia sulle, äläkä nyt ainakaan blogista ota stressiä jos alkaa siltä tuntumaan <3
VastaaPoistaToivottavasti tässä ei stressi nousisi. Kyllä elämä on näyttänyt mittasuhteet ja tällaisessa asiassa tietää mitkä asiat menee tärkeysjärjestyksessä.
PoistaKiitos paljon Dara! <3
Voimia oikein paljon ♥
VastaaPoistaKiitos Katja Kristiina! <3
PoistaOikein paljon voimia ja haleja täältä. Kyllä nyt koetellaan :(:(!!!
VastaaPoistaJa niin kuin Dara sanoi, ei stressiä blogista. Täällä me odotetaan, nyt on tärkeimmistä asioista kyse!
<3 <3
Love, kiitos ihana! <3 Niin mukava tietää että täällä jaksetaan odottaa, mutta en mä tästä nyt stressaa. Jotain postauksia tuolla pientä silausta vaille valmiina.
PoistaEi lapset suuria ja hienoja juhlia tarvitse, ovat tyytyväisiä kunhan kaverit ja sukulaiset käyvät. Saavat leikkiä ja olla päivän prinsessoja, se riittää! Blogikin täällä on ja pysyy :) Älä ota turhaa taakkaa kantaaksesi kun muutenkin on jo paljon huolta. Osaisimpa sanoa jotain viisasta, vaan ei taida löytyä sanoja.. paljon voimia raskaisiin päiviin <3
VastaaPoistaSanna
Tuota tullutkin mietittyä, että oikeasti lapset ei suurempia kaipaa. Aikuiset ovat keksineet hoplop yms. mahdottomat synttärit.
PoistaAina ei tarvitsekaan olla suuria sanoja. Pienissä sanoissa voi olla paljon enemmän voimaa.
Huomenna nähdään <3
Isosti voimia ja jaksamista <3 <3 Tuo raskas aika on omalla kohdallakin elävästi mielessä, meidän mummo kuoli reilu vuosi sitten lyhyen sairastamisen jälkeen. Joka kerta sydän meinasi revetä rinnasta kun joutui sairaalasta lähtemään ja sydän muljahti ympäri kun puhelin soi.
VastaaPoistaKiitos littleB <3 Se tunne on jotain niin vaikeaa
PoistaJoskus aina silloin tällöin blogissasi vierailen ja lueskelen.. Joskus ei vain voi löytää sanoja kertomaan.. Blogi ja blogituttavat antavat niin paljon, tähän maailmaan uppoutuu joskus liiankin helposti, mutta sieltä löytyy eritavalla se voima ja joskus ehkä ne vastauksetkin! :) Tunteet, joita koet.. et ole yksin.
VastaaPoistaKiitos Pelaguu sanoistasi! Ne merkitsee todella paljon <3
Poista