keskiviikko 13. elokuuta 2014

Älä sano sitä huomenna


Älä sano sitä huomenna, sano se tänään, sano se nyt.
Ennen kuin ruohonkorsi on venähtänyt.
Sano se silloin kun itkuiset silmät sinua katsoo,
jalka kiukuissaan lattiaa polkee.
Lasi maidosta vapautunut vielä kumollaan pöydällä pyörii.
Sano, rakastan sinua.


Älä sano sitä huomenna, sano se tänään, sano se nyt.
Kun tuuli jo kaislaa kahtaalle huojuttaa,
maailma vetää ja houkuttaa.
Sano se silloin, kun sylisi jo lapselle pieneksi käynee
ja luopumisen tuska sisintäsi polttaa.
Sano se takertumatta,
sano rakastan sinua.

Älä sano sitä huomenna, sano se tänään, sano se nyt.
Kun jo itsenäistä kukintaa taimesi kasvaa.
Kun maailman polte nuoria mieliä painaa,
sano se silloin, muuttumaton sydämesi on.
Sano, rakastan sinua.


Niin sydän sydämelle kaikuna vastaa
rakastan sinua
ja rakastan sinua. 



Tällaisen runon olen joskus löytänyt.
Kolahti ja kovaa.

Kuvat otettu toissa iltana omalta pihalta pellolle päin.
Illoissa on jo aavistus syksyä.

KAUNISTA KESKIVIIKKOA! 

14 kommenttia:

  1. Kauniit on näkymät teidän pihalta, mutta todella kaunis on tuo runokin.. Ihanaa keskiviikkoa myös teille!

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Ole hyvä. Välillä pitää näitä kauniita runoja jakaa muillekin.

      Poista
  3. Ihana! Onko sulla tietoa, kenen runo on kyseessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole tietoa. Löytyisköhän jos oikein googlais..

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos Anu, Runo on tosiaan kaunis ja laittaa miettimään.

      Poista
  5. Suurta viisautta helisevä runo.
    Iltojen punerruksessa lepää jo syksyn tulo, kauniit kuvasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Illoissa ja aamuissakin on jo tosiaan vähän syksyä.

      Poista