 |
| Pinterest; www.flickr.com/photos/karin_a/ |
 |
| Pinterest; tof-fi-fee.tumblr.com |
Nyt se on myös täällä. Nimittäin otsikon mukainen paluu arkeen.
Herätyskello soi 7.30. Esikoiselle aamupala ja vaatteiden valitseminen.
Houkuttelemista ja hoputtelemista, että toimisi hieman nopeammin.
Ei kuulemma haittaa, vaikka myöhästyy. Silloin voi pyytää anteeksi.
Pientä keskustelua siitä, miksi ei ole hyvä myöhästyä. Entä jos kaikki ajattelisivat noin.
Lomalla listasin päähän tehtäviä, mitä teen sitten kun tyttöjen loma loppuu.
Nyt pitäis jaksaa. Jaksankohan sittenkään.
Entä jos teen vasta huomenna, kun kuopuksella jatkuu silloin päiväkoti.
Onneksi voidaan mennä tälla tavoin hiljalleen.
Ihanaa viikkoa kaikille!
Tsemppiä arjen aloitukseen! :-) ♥
VastaaPoistaKiitos. On tässä taas vähän totuttelemista :)
PoistaVoi kuinka kuulostaa tutulta,joka aamuiset hoputtelut. Kiire päiväkotiin, kiire töihin, kiire sitä ja kiire tätä. Se valitettavan usein jää myös itseleen päälle koko päiväksi. Huomaan myös hakiessani pimua tarhasta...sit onki jo kiire kotiin..ja kiire syödä, että pääsee kiireesti nukkumaan. eeh... oonko ainoo ketä tuntee näin??
VastaaPoistaNyt olen kyllä irrottanut itseni siitä kiireestä ja päättänyt, että työpäivän jälkeen ei ole kiire mihinkään ja kiire- sana on kielletty ;);)
Zemppii arkeen <3
-S-
Aika tuttua, vaikka meillä onkin mun sairausloman johdosta hieman rennompaa. Meidän esikoinen on aika haaveilija, eli lähdöt on hitaita. Olen yrittänyt vähentää sanaa kiire, koska se ei auta asiaan yhtään enempää. Ilmaisen asian jotenkin muuten. Ainakin yritän :)
VastaaPoistaTsemppiä sinnekin arkeen!