Karvakamu sairaana

Nyt vähän ikävämpi postaus, mutta tämähän on arkea.

Yritän blogissani käsitellä iloisia ja mukavia asioita, mutta tottahan se on että tällaisetkin kuuluu elämään. 

Tämä on myös asia, mikä on pyörinyt vahvasti omassa mielessä.

Sen takia oli pakko käydä inspiraatiotakin hakemassa (viitaten edelliseen postaukseen)

Meille eläimet ovat perheenjäseniä. Huoli on tietenkin suuri jos kaikki ei ole kunnossa.

Koira on sairastellut jo pidemmän aikaa. Ensin korvatulehduksia. 

Kun ne saatiin kuntoon alkoi iho oireilemaan.  

Maaliskuun loppupuolella toivottiin, että uusilla hoito-ohjeilla yms. saadaan koira kuntoon. 

Lääkityksen loputtua tuska taas alkoi.

Tänään iltapäivästä tullessani kotiin huomasin jo punaisesta eteisen lattiasta, että kutina on ollut kova.

Raukka oli raapinut ihan ihon verille. Nyt taas lääkkeitä, jolla saadaan karvakamun olo helpommaksi. 

Maanantaina taas eläinlääkäriin etsimään syytä tähän kaikkeen.

Tässä alla koiran jalasta kuva millaiseksi sen oli päivän aikana saanut.

Mies otti esikoiselta huonon paidan koiran käyttöön.

Tässä vaiheessa koiruli alkoi tassuja puremaan.

Jospa lääkkeet kohta alkaisivat oloa helpottamaan.

Tuli otettua myös pupusta uusia kuvia.

On meillä myös jännitystä ilmassa. Nimittäin sitä, että onkohan tästä herrasta tulossa isukki.