Tällä hetkellä olen ollut kaksi kuukautta kokeilemassa uudestaan työelämää.
Alkuun päivät meni töissä. Nykyään teen kaksivuorotyötä. Onneksi.
Alkuun iltapäiväsin kiiruhdin päiväkodin kautta kotiin. Mahdollisesti ruoan laittoa, kotitöitä.
Kohta tulikin aika jo lähteä kiireellä harrastuksiin.
Alkuun iltapäiväsin kiiruhdin päiväkodin kautta kotiin. Mahdollisesti ruoan laittoa, kotitöitä.
Kohta tulikin aika jo lähteä kiireellä harrastuksiin.
Illalla ehkä hetki taas kotitöitä. Eläimien huomioimista.
Ainii, pitäisihän lapsillekin antaa aikaa. Yrittää olla läsnä. muualla kuin autossa vain kuunnella heidän kuulumisia.
Haluan olla äiti, jolla on muun muassa korvat jotka kuuntelee ja syli johon saa tulla.
Haluan olla äiti, jolla on muun muassa korvat jotka kuuntelee ja syli johon saa tulla.
Jossain välissä oon yrittänyt hetken pitää kiinni omista harrastuksista.
Zumba, Asahi, yksinään ulkoilu, lukeminen ja blogi.
Tässä oravanpyörässä täytyisi myös muistaa huolehtia omasta hyvinvoinnista.
Ei minulla riitä noihin kaikkiin kunnolla aikaa. Jostain täytyy aina välillä luopua.
Ennen minulla oli taistelut itseni kanssa, jos lähdin liikkumaan kodin ulkopuolelle.
Ajatus että enhän minä voi lähteä kun en ole silloin kotona lapsille.
Nykyään onneksi osaan ajatella hieman rennommin. Voi sanoa että osaan ajatella myös itseäni.
Lapsilla on myös isä, joka osaa heistä huolehtia yhtä hyvin. Näin he saavat myös keskenään aikaa.
Tämän blogin aloitin uudeksi harrastukseksi sairausloman aikana. Tällöin oli aikaa aivan liikaa.
Ennen minulla oli taistelut itseni kanssa, jos lähdin liikkumaan kodin ulkopuolelle.
Ajatus että enhän minä voi lähteä kun en ole silloin kotona lapsille.
Nykyään onneksi osaan ajatella hieman rennommin. Voi sanoa että osaan ajatella myös itseäni.
Lapsilla on myös isä, joka osaa heistä huolehtia yhtä hyvin. Näin he saavat myös keskenään aikaa.
Tämän blogin aloitin uudeksi harrastukseksi sairausloman aikana. Tällöin oli aikaa aivan liikaa.
Nyt olen yrittänyt säännöllisesti tehdä päivityksiä. Välillä vaan aika menee hujauksessa, ettei kuviakaan oikein ehdi ottamaan.
Harmittaa, kun ei ole kunnolla ehtinyt lukea teidän muiden ihastuttavia blogeja.
Tykkäisin myös jättää kommentteja, koska vuorovaikutus on parasta.
Miten te muut saatte yhdistettyä bloggailun, muut harrastukset, mahdollisesti perhe-elämän ja työn!?
Välillä on tullut mietittyä, mistä tämä kiire tulee. Onko elämä yhtä suorittamista.
Haluanko opettaa lapsilleni tällaista mallia elämästä.
Entä jos yrittäisikin ottaa vielä jotenkin rennommin. Toisinaan kyllä koti näyttää siltä, että rennosti otetaan.
Siinä olen oppinut antamaan itselleni hieman periksi, että eläminen saa näkyä.
Olen miettinyt kumpaa lapset myöhemmin enemmän arvostavat, aina siistiä kotia vai vanhempia joilla oli aikaa.
Onneksi nykyinen vuorotyöni antaa myös hieman mahdollisuutta siihen, ettei aina aamut ole yhtä kiirettä.
Nautin siitä, että viikonloppuisin saan lähteä yksinään töihin eikä tarvitse lapsia hoputtaa päiväkotiin.
Iltavuoroon lähtiessänikin lähteminen on rauhallista, koska lapset ovat jo siihen aikaan päiväkodissa.
Silloin ei ole päiväkotiinkaan tarvinnut mennä kiireellä, ettei äiti vaan myöhästy töistä.
Tämä viikko meillä on jotenkin erityisen kiire. Harrastuksissa on yleensä keväisin esiintyminen.
Meillä sattuu samalle viikonlopulle kahdet eri jutut. Siihen päälle vielä kuopuksen harrastus.
Viikot menee esiintymisharjoituksissa. Samoin täytyisi niitä vaatteitakin miettiä ja etsiä.
Onneksi tämä kiire on vain väliaikaista.
Tällaisia maanantai ajatuksia täällä.
Iltapäivästä lähdenkin käyttämään meidän koiraa siellä eläinlääkärissä, mistä oli puhetta täällä.
Saa nähdä mitä sanotaan.
MUKAVAA MAANANTAITA &
ALKANUTTA VIIKKOA!
p.s Oon muuten saanut takaisin kalenterini. Enää ei tarvitse turvautua muistiin.
Harmittaa, kun ei ole kunnolla ehtinyt lukea teidän muiden ihastuttavia blogeja.
Tykkäisin myös jättää kommentteja, koska vuorovaikutus on parasta.
Miten te muut saatte yhdistettyä bloggailun, muut harrastukset, mahdollisesti perhe-elämän ja työn!?
Välillä on tullut mietittyä, mistä tämä kiire tulee. Onko elämä yhtä suorittamista.
Haluanko opettaa lapsilleni tällaista mallia elämästä.
Entä jos yrittäisikin ottaa vielä jotenkin rennommin. Toisinaan kyllä koti näyttää siltä, että rennosti otetaan.
Siinä olen oppinut antamaan itselleni hieman periksi, että eläminen saa näkyä.
Olen miettinyt kumpaa lapset myöhemmin enemmän arvostavat, aina siistiä kotia vai vanhempia joilla oli aikaa.
Onneksi nykyinen vuorotyöni antaa myös hieman mahdollisuutta siihen, ettei aina aamut ole yhtä kiirettä.
Nautin siitä, että viikonloppuisin saan lähteä yksinään töihin eikä tarvitse lapsia hoputtaa päiväkotiin.
Iltavuoroon lähtiessänikin lähteminen on rauhallista, koska lapset ovat jo siihen aikaan päiväkodissa.
Silloin ei ole päiväkotiinkaan tarvinnut mennä kiireellä, ettei äiti vaan myöhästy töistä.
Tämä viikko meillä on jotenkin erityisen kiire. Harrastuksissa on yleensä keväisin esiintyminen.
Meillä sattuu samalle viikonlopulle kahdet eri jutut. Siihen päälle vielä kuopuksen harrastus.
Viikot menee esiintymisharjoituksissa. Samoin täytyisi niitä vaatteitakin miettiä ja etsiä.
Onneksi tämä kiire on vain väliaikaista.
Tällaisia maanantai ajatuksia täällä.
Iltapäivästä lähdenkin käyttämään meidän koiraa siellä eläinlääkärissä, mistä oli puhetta täällä.
Saa nähdä mitä sanotaan.
MUKAVAA MAANANTAITA &
ALKANUTTA VIIKKOA!
p.s Oon muuten saanut takaisin kalenterini. Enää ei tarvitse turvautua muistiin.
Kiirehän se on tämä nykyajan riesa. Itsellänikin vielä, vaikka lapset ovat jo aikuisia. Mutta kyllä ne nuoret aikuisetkin välillä kaipaavat sitä kuuntelijaa.
VastaaPoistaItse lasten ollessa pienempiä luovuin kyllä omista harrastuksistani - ja annoin miehen päästä liian helpolla töiden varjolla. Olisi kyllä kannattanut edes pieni hetki itselleen ottaa edes silloin tällöin. Meistä naisista tulee helposti sellaisia arjen sankareita, selviytyjiä ja valitettavasti myös marttyyreitä. Itsessäni ainakin tunnistin tuonkin ikävän piirteen. Kunnes tajusin, että pahempi perheelle on se nalkuttava marttyyri kuin äiti, joka viettää aikaa lastensa kanssa iloiten ja välillä sanoo suoraan, että en mä nyt jaksa. Eikä aina tarttekaan jaksaa. Meillä luistettiin esimerkiksi siivouksesta ja istuttiin pelaamaan lautapeliä lattialle niiden pölypallojen kanssa;) Tsemppiä sinne niiden aikataulujen kanssa. Ja siihen kalenteriisi laitapa ylös se oma aikasi;)
Kyllähän nuoret tarvitsevat varmasti kuuntelijaa samallatavoin kuin lapset. Ihanaa jos on läheiset välit.
PoistaMe naiset kyllä mennään monesti siihen arjen sankarit rooliin, tai vanhan aikaiseen käsitykseen. Onneksi olen näiden monien vastoinkäymisten myötä oppinut ajattelemaan myös itseäni. Kyllä on perheellekin parempi kun äiti voi hyvin. Tänään heti sain omaa hemmottelu aikaa.