Puistoilua

Viime viikolle olin reipas äiti, joka vei lapsensa puistoon.

Välillä Usein on tuntunut että tämä raskaus ja talvella työ ovat vieneet niin voimat, 

ettei tytöille ole ehtinyt antaa jotain extraa.

Eräänä päivänä toivoivat että käytäisiin Oulussa Ainolanpuistossa.

Edellisenä päivänä sitten sovittiin että mennään.

Valitettavasti sää oli sateinen, ja näytti siltä että suunnitelma täytyy siirtää toiselle päivälle.

Onneksi kuitenkin sade väistyi.

Otimme mukaan leipää ja syötimme lintuja.

Äitikin hieman viisastui.

 Kuopus kysyi allaolevasta linnusta, mikä se on.

Kun en tiennyt tarkemmin, niin sanoin että varmaan joku sorsalaji.

Esikoinen siihen, hyvin tietäväisellä äänellä.

"hei äiti, se on tukkasotka! Sehän tuntee tuosta kun sillä on tuollainen tukka".

No niinpä tosiaan. Onneksi muna kasvattaa välillä myös kanaa.

 Kukkaloistoa ei tietenkään vielä paljon ollut.

Suunniteltiinkin tyttöjen kanssa, jos kesällä ehdittäis tuonne eväiden kanssa retkelle.

Lopuksi lapset vielä halusivat hyppiä kivillä.

Aluksi olin kieltämässä sen perusteella ettei ollut kumppareita jalassa.

Sitten mietin, kuinka mukavaa puuhaa se oli itselläkin lapsena.

Tuolta puistosta on päällimmäisenä mielessä nuo kivet.

Mitä sitten jos kengät vähän kastuu. Saa ne kotona laitettua kuivumaan.

Ei kaikkea pidä ottaa liian vakavasti.

Ja ei kengät kyllä edes kastunut.