Toukokuu - koivut

Peipposet pesää tehden

laulavat laulujaan.

Joku toi koivunlehden

vanhuksen ikkunaan.

Ikkunan takana kevät

uusi ja kirkas on.

Vielä hän muistaa kaiken:

tuulen ja auringon.

Purojen heleän soinnin,

muhevan, tuoksuvan maan.

Muistoissa metsän laulun

hän kuulee uudestaan.

Muistoissa hän yhä vielä

lapsi on onnellinen,

Tuoksussa koivunlehden

hän kokee kaiken sen.

- Anna-Mari Kaskinen -

Muistan kuinka viime perjantaina heräsin huomaamaan, kuinka koivut vihertävät.
Kiitos sateella mikä viime viikollakin oli vieraanamme.
Tuo inhottava märkä keli, joka kuitenkin saa niin mukavaa aikaan.

Tuosta kyseisestä runosta tulee mummuni mieleen.
Hänelle koivut olivat todella tärkeitä.
Tykkäsi kun hänen parvekkeen lähellä oli koivuja joita saattoi keinussa istuessa katsella.
Mummu kun meni huonoon kuntoon, niin silloin mietti ehtiikö enää koivun lehtiä nähdä.
Ei ehtinyt. Voi kunpa olisi huomannut tuoda muutaman koivunoksan sisälle lehdet kasvattamaan.
Vaikka eihän se tietenkään olisi ollut sama asia.
En kyllä yhtään ihmettele mummun ihastusta.
On nuo koivut vaan niin kauniita puita!