tiistai 10. kesäkuuta 2014

C niinkuin..

Elämäni aakkoset-postauksessa C-kirjaimen kohdalla oli asia,
mikä on jokapäiväisessä elämässäni läsnä.
CRPS eli monimuotoinen alueellinen kipuoireyhtymä.
Ajattelin paljastaa tästä enemmän.
Katsotaan tulenko jossain vaiheessa katumaan ja poistamaan postauksen.

Miten tämä CRPS sitten näkyy minussa?

Niska-vasen käsi on minulla kipualuetta.
Jatkuva kipu on koko ajan läsnä ja siihen olen jo tottunut.
Toisinaan kipu tulee voimakkaana, niinkuin jokin repisi kättäni.
Samoin niskasta sormiin asti tuntuu ajoittain siltä kuin sitä pitkin kulkisi jotain.
Hermokipu saa lihaksiani myös jännittymään ja näin nekin on välillä kipeänä.
Se on muuten jännä tunne kun tietää kumpaa kipu on.
Lihaskipuihin auttaa tavallinen särkylääke, mutta hermokipuun ei.

Tässä samaisessa alueessa on myös kosketustunto herkistynyt.
Kun joku kädellä silittää kättäni tuntuu kuin hiekkapaperilla vedettäis.
Niskassani on alue mihin ei kestä juuri ollenkaan koskea.
Alkuaikoina minulla oli vaikeaa.
Kun ei vielä täysin tuntenut tätä uutta minää niin miten uskaltaa ketään päästää lähelle.
Hiljalleen miehen ja lasten kanssa opeteltiin asioita uusiksi.
Nykyään lapsetkin aika hyvin muistaa ettei äidin niskaan saa koskea ja mielellään paremman käden puolella ollaan.
Miten lapselle selittää asiaa, mitä aikuisetkaan eivät ymmärrä.
Kipu on siinä mielessä vaikea sairaus, ettei se näy ulospäin.

Vasen käsi minulla on oikeaa kättä kylmempi.
Toisinaan käteen tulee tunne niinkuin se oikein kunnolla sisältäpäin jäätyisi.
Turvotusta oli aluksi vain sormissa. Sitten tuli kämmeneen.
Eilen kävin fysioterapeutilla ja turvotusta oli jo käsivarressa asti.
Turvotus painaa hermostoa ja tämän vuoksi olen ollut viime aikoina kipeämpi.
Nyt pidän vapaapäivän ajat pakettia kädessä mikä auttaa turvotukseen.
Eilinen oli jo aivan huikea tunne kun hermokipua oli paljon vähemmn kuin viime päivinä ollut.

Vasemmassa kädessä minulla on liikeradat vajaat.
Hienomotoriikka on kömpelöä.
Käteni tärisee, joskus enemmän ja joskus vähemmän, mikä rajoittaa pikkutarkkoja asioita.
Voima on oikeaa kättä huonompi.
Kipu on häirinnyt hahmotustani.
Vasen käsi kulkee välillä vähän hitaalla ja sitä joutuu käskyttämään.
Tärinästä niska ja käteni ei tykkää.
Tämä näkyy huonoilla teillä autolla ajaessa, pyöräilyä en mielellään harrasta.
Leipomisessa vatkaimen käyttö saa aikaan kipua.

Olen jo kulkenut pitkän tien.
Muistan ne ajat kun kipu oli todella voimakasta.
Vaivuin johonkin horrokseen voimakkaan kivun iskiessä.
Pahimmillaan oksensin. En tiennyt miten olla.
Ajatus vaan oli, että kun joku vaan leikkaisi käteni irti niin kaikki helpottaisi.
Voin vain kuvitella, miltä miehestäni ja lapsista on tuntunut kun ovat joutunut vieressä tätä seuraamaan.
 Kun lapset tulivat lohduttaakseen silittämään kättäni ja se saa vain kipua enemmän aikaiseksi.
Kun mieheni tuntee itsensä avuttomaksi kun ei voi mitenkään auttaa.
Sairastelu ei ole koskettanut pelkästään minua vaan koko perhettäni.

Nyt mä käyn taistelua tämän crps:n kanssa.
Katsotaan kumpi vie voiton.

Olkoot tämä arkihaasteen osio 4/5.
Asia mikä vaikuttaa todella paljon arkeeni.

21 kommenttia:

  1. hui kamala. kuulostaa pahalta. mukavaa kuitenkin kun jaoit asian meidän lukijoiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tämä tosiaan mitään kivaa ole. Toivon vaan kovasti että jäisi tähän tai parantuisin eikä enää ilmaantuisi mitään uutta.
      Kauan kyllä mietin tämän jakamista.

      Poista
  2. En olekaan kuullut tuollaisesta - kiitos kun kerroit. Vaikka ikävää, että sinä joudut kärsimään moisesta :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä on monelle hoitoalanihmisellekin vielä tuntematon sairaus. Itsekään en ollut aikaisemmin kuullut ennenkuin minulle annettiin lääkärissä "infopaketti" käteen.

      Poista
  3. Hyvä että kerroit ja toivottavasti pystyt aina vain enemmän puhumaan asiasta. Puhuminen helpottaa oloa ja auttaa meitä muita ymmärtämään sua paremmin :) Inhottavaa kun joudut kärsimään, asia jolle kukaan ei oikein mitään mahda enkä itsekään aina löydä oikeita sanoja..

    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun sinulle on saanut puhua. Ei niitä sanoja niin kaipaakaan. Pääasia että joku joskus kuuntelee. Tämä on kuitenkin sellaistakin mitä varmasti monen on vaikea edes kuvitella, niin välillä vähän miettii kerronko edes mitään.

      Poista
  4. Rohkea olit kun kerroit, kiitos siitä! Jaksamista <3

    VastaaPoista
  5. Rohkea olet kun kerroit meille! Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Jonna <3 Kyllä mietin kerran, toisen ja kolmannenkin että julkaisenko kirjoitustani. Se on niin iso asia minua.

      Poista
    2. Kävin itsekin samaa puntarointia, siitä kerronko selkäranka reumastani vai en..

      Poista
  6. Samaa mietin kuin tuossa ylempänäkin kommentoineet eli että olet rohkea kun kerroit. Kipu on ikävä elämänkumppani. Voimia ja jaksamista sen kanssa elämiseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu T <3 Krooninen kipu on tosiaan voimia vievää. Toisaalta jonkinlaiseen kipuun on jo tottunut. En enää muistakaan millaista on olla ilman kipua.

      Poista
  7. Tsemppiä sinulle - kipu on kakkakumppani - ja hyvin ymmärrän tuon, mitä kerroit perheesi suhteen. Meillä on samaa koettu minun fibromyalgiani kanssa - kun välillä ei voi koskea ollenkaan. Ja hermosärky vie hermot! Mutta kuule - mehän ei näille vaivoille anneta perikse, perkule! On niitä parempiakin päiviä olemassa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä myös sinulle!! <3 Hermosärky on tosiaan paljon raastavampaa kuin tavallinen särky. Yritetään olla vahvoja ja näytetään näille vaivoille!

      Poista
  8. Hyvä kun kerroit. Minusta blogissa saa käsitellä myös vakavempiakin asioita. Se tekee blogista ja kirjoittajasta vain inhimillisemmän.
    Jos jotakuta ei huvita lukea vakavaa tekstiä, niin hän voi harpata aina sen yli.
    Voimia elämääsi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se totta, että varmasti esim. tällaisten kirjoitusten myötä blogin pitäjä tulee ehkä enemmän todellisemmaksi. Helpostihan blogeista saa kuvan että eletään jossain vaaleanpunaisten pumpulipilvien keskellä. Kaikki on niin ihanaa ja mikään ei mene koskaan huonosti.
      Kiitos sinulle <3

      Poista
  9. Tsemppiä kaimaseni... oireet kuulostavat hyvin tutuilta, vaikka itsellä sen aiheutti kasvain niskassa ja nykyään revenneen selkäytimen aiheuttama nestepussi siel kasvaimen tilalla. Ja tämä sairastelu on tosiaan koko perheen sairaus... koitetaan kestää ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marru. Itsellä kaikki on saanut alkunsa siitä kun autolla ajoin ulos tieltä. Pientä pullistumaa on myös niskassa.
      Tsemppiä myös sinulle! <3

      Poista