Aamupäivällä kaverini kutsui kylään. Valitin kun en pääse.
Paljon tekemistä viikonloppua varten, kun juhlitaan tyttöjen synttäreitä.
Illalla oli tulossa myös vieraita. Kaveri ehdotti, että toisin vain lapset heille.
Laitoin lapset autoon ja vein kilometrin päähän.
Meidän kuopus (kohta 4v), joka on minussa paljon kiinni,
jäi ensimmäistä kertaa hoitoon muulle kuin mummuille, papoille tai päiväkotiin.
Kotona minun takataskuissa ei ollut pienet kädet kiinni.
Minun ei tarvinnut koko ajan kuulostella, mitä meidän vauhdikas neiti puuhaa.
Ei kesken askareiden sylitellä ja halailla, vaikka se niin ihanaa onkin.
Sen sijaan sain rauhassa leipoa. Järjestellä paikkoja. Imuroida. Pyyhkiä pölyjä. Luututa. Nautin vain hiljaisuudesta ja siivoamisesta.
Kun olin saanut kaiken valmiiksi katsoin ympärilleni.
Nautin kun jokainen tavara on oli omilla paikoillaan.
Lapsiperheessä kun tällaista hetkeä ei kauan kestä.
Neljä lasta oli leikkinyt sopuisasti.
Yleensä kun sisarukset riitelevät, niin nyt ei sellaista hetkeä ollut.
Jokainen oli syönyt reippaasti. Kiire oli ollut jatkamaan mukavia leikkejä.
Jokainen, me äidit ja lapset, saadaan nauttia tällaisesta vähän eritavoin.
Jokaisella on mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti