Rakas päiväkirja
Olen aloittanut uudestaan päiväkirjan kirjoittamisen. Nyt ei tarvitse lukollista päiväkirjaa. Tiedän ettei tuota kirjaa muut lue. Miehelle noita samoja ajatuksia tulee sanottua ääneen.
Päiväkirja ehdotus tuli oikeastaan fysioterapeutilta.
Päiväkirjan kautta muistaisin paremmin, miten olen parantumisessa edistynyt
ja millaisia päiviä ollut. En kuitenkaan jaksa kirjoittaa vain pelkästään siihen liittyen.
Kun kirjoittamisen aloittaa, niin kyllähän sitä tekstiä tulee.
Mukava kirjoittaa ihan meidän arkipäivästä. Ei pelkästään ikävää tekstiä,
vaan sellaista mikä antaa huonoina päivinä voimaa parempaan.
Nuoruudessa tuli päiväkirjaa kirjoitettua lähes joka päivä.
Sellaista en ole saanut vielä aikaiseksi. Muutama kerta viikossa riittää.
On tullut mieleen, että kuinkahan moni aikuinen kirjoittaa päiväkirjaa.
Onkohan se enää nuoremmillakaan niin tavallista kuin joskus aikaisemmin.
Nyt mua harmittaa, kun olen heittänyt roskiin päiväkirjat mitä kirjoitin ala-asteikäisenä. Olisi ollutkin kiva säilyttää. Nuoruusajan päiväkirja minulla onkin tallessa.
Ei siitä kauan ole kun sitä luin. Sinne kirjoittanut myös mieheni ja minun ensitapaamisesta. Myös meidän ensimmäisestä vuodesta kun olimme oikeastaan vain kavereita.
Joku silloin miehessä kiehtoi, mutta toisaalta niin ärsytti.
En olisi silloin uskonut, että on elämäni mies. <3
Ei uskoisi että tuostakin ajasta on kohta kymmenen vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti