Hän jota rakastin

Kuva blogin kätköistä

Hän, jota rakastin ei ole täällä.

Hän kauas lähti sade hiuksillaan.

Nyt tuuli hiljaa itkee vetten päällä

ja kylmä kaste peittää maan.

Hän, jota rakastin on poissa,

vaan lämpönsä hän jätti sydämeen.

Näen hahmon heijastuvan ikkunoissa

ja yhä kuulen äänen vaienneen.

Hän, jota rakastin käy yli sillan,

vaan sydäntäni yhä soittaa hän.

Ja aina saapuessaan uuden illan

käyn hänen kanssaan halki pimeän.

Hän, jota rakastin - ei ole toista.

Sain kerran lahjan kaikkein suurimman.

En avaruuksista, en maailmoista

voi löytää toista, häntä rakastan.

- Anna-Mari Kaskinen -


Tänään tulee kuluneeksi tasan kolme vuotta,
kun sanoimme viimeiset hyvästit mummulle.
Tarkoitus oli käydä eilen illalla haudalla,
mutta ei ehtinyt.
Tärkeintä kuitenkin, että mummu on ajatuksissamme.
 " Kyllä ne siellä haudassa pärjää, kun pärjättäis me täällä."
Näin sanoi mummukin.

Muistan, kuinka silloin kolme vuotta sitten pelkäsin jääkö kuopuksellemme mitään muistoja isomummusta.
 Neiti kun oli silloin kolmevuotias.
Muistot ovat jääneet. Onko syynä se, että mummu oli paljon elämässämme mukana.
Vai auttaako myös se, että mummu on edelleen paljon puheissamme.

Itsellä on viime aikoina ollut mummu entistä enemmän mielessä.
Syynä varmaan tämä raskauteni.
Tyttöjä kun aloin odottamaan, niin mummu oli nähnyt asiasta unta ennen uutisen kuulemista.
Kun tämä raskaus alkoi tuli mieleeni, että mummu olisi varmasti tämänkin heti tiennyt.

Surettaa, kun pikkuinen ei saanut tutustua meille näin tärkeään ihmiseen.
Surettaa, kun mummu ei nähnyt kuinka meille vielä kolmas lapsi on tulossa.
Tytöt kun olivat hänelle kaikkikaikessa.
Varmasti myös tämä kolmas olisi saanut paikkansa hänen sydämessä.
Meidän täytyy sitten kertoa pikkuiselle tarinoita mummusta.
Mummusta, jota niin kovasti rakastimme.