Hetken kauneus

Kuva Pinterest

Lauantaiaamuna huomasin sen ensimmäisen kerran. Aamussa oli syksyä. 

Ilmassa oleva kirpeys ja kosteus muistutti tuosta kesän jälkeen tulevasta ajasta.

 Sumu oli hiljalleen hälvenemässä läheisiltä pelloilta.

 Aurinko näytti pienesti säteitään. Aivan kuin muistuttaen vielä olemassa olevasta kesästäkin. 

Säteissä ei ollut kuitenkaan enää samanlaista voimakkuutta kuin kesäaamunpaisteessa.

Join aamukahviani rauhassa katsellen samalla pihamaalle.

Ovenraosta nuuhkien tuota uudenlaista tuoksua, joka oli kuitenkin myös vanhaa ja tuttua.

Tykkään siitä tuoksusta valtavasti.

Siihen tuoksuun yhdistyy niin monet muistotkin.

Lapsuuden syksyn kouluaamut.  Tiesi kesän olevan pikkuhiljaa ohi ja alkaen niinkuin uusi aika.

Lapsuuden syksyiset viikonloput, kun mummulassa heräsi aikaisin auttamaan maatilantöissä.

Siinä minä lauantaiaamuna puoli kuuden aikoihin olin onnellisena.

Kuinka tuo hetki piristä, vaikka lyhyiden yöunien jäljiltä oli väsynytkin.

Töihin lähtö edessä. Muu perhe tuhisi tyytyväistä unta sängyissä.

Minun omat rakkaat. Tärkeimpäni.

Loman jäljiltä muistin taas kuinka minä rakastan tällaisia aamuja.

Ehtii miettiä ja muistuttaa itselleen mitä kaikkea minulla on.

Rauhassa nauttia aamun hiljaisuudesta ja levollisuudesta.

Hiljalleen kerätä voimaa kaikesta kauniista uuteen päivään alkavaan.

Huomiset töihin lähtijät, toivottavasti löydätte omasta aamusta jotain arjen pieniä iloja, 

jotka antaisi voimaa uuteen työviikkoon.

Itse saan nauttia parin päivän vapaasta.

KAUNISTA ALKAVAA VIIKKOA! <3