Tänään se alkoi

Tänään oli askel uuteen, niin äidillä ja tyttärellä.

Koulurepun esikoinen osti ruotsista.
Toivoin ettei mitään monster high-reppua meille tule.
Enpä tiedä onko tuo pääkallokaan niin suloinen ;)

Koulun pihalla saattoi aistia jännitystä ja haikeutta.
Luulin, ettei tämä tuntuisi niin isolta kun jo vuosi sitten tuolla samalla pihalla saattelin tytön esikouluun.
Täytyy myöntää, että kyynel oli lähellä vieriä silmäkulmasta.
Toisaalta voin olla tyytyväinen, että kaikki ei tule nyt täysin uutena.
Opettaja ja luokka vaihtui. Joitakin uusia koulukavereita tulee, mutta heitäkin on jo viime vuonna nähnyt.

Taas sitä voi vain ihmetellä ajan kulumista. Keväällä tuntui tämän hetken olevan vielä kaukana.
Nyt on jo kesäloma vietetty. Aika aloittaa talven ahertaminen.
Pikkuhiljaa pitäisi opettaa meidän pieni ekaluokkalainen toimimaan yksin aamuisin.
Meidän neiti, joka usein jää haaveilemaan ja hänellä aika pysähtyy.
Kuinka yhtäkkiä saattaa kiinnostava kirja viedä mennessään.
Onneksi mies on tämän viikon kokonaan vielä lomalla.
Anoppi naapurissakin lomailee vielä pari viikkoa.
Appiukko suunnitteli loman pitämistä syyskuussa ihan vain meidän tytön takia.
Mahdollisuus aloittaa kaikki hiljalleen.
Kuinka kiitollinen voi myös itse olla siitä,
että lapsella on isovanhemmat jotka haluavat itse auttaa meidän arkea ja olla siinä läsnä.
Ilman heitä meidän vuorotyötkin olisi hieman ongelmallisempaa.

Anna niin pitkät siivet,

että pystyn suojelemaan lastani

minne ikinä hän meneekin.

Anna haukan silmät,

jotka näkevät kaukaisuuteen.

Anna herkät korvat,

että kuulisin kaukaa

näkymättömänä

… uhkaavan vaaran.

Anna niin kevyt uni,

että havahdun heti,

kun minua tarvitaan.

HYVÄÄ MATKAA KOULULAISENI <3