Leijonaemon ajatuksia

Täällä on eräs asia tuonut myllerrystä meidän elämään. 

Varsinkin meidän vanhempien päähän.

Ei voi edes ennalta aavistaa millaiset tuulenpuuskat nousevat pintaan,kun on halu puolustaa omaa lastaan. 

Kuinka haluaisi tehdä kaikkensa saadakseen lapsensa onnelliseksi.

Kun haluaisi lastaan kohdeltavan oikein.

Valitettavasti nämä keinot eivät ole vain itsestä kiinni. 

Voimme opettaa lapsillemme oikeaa ja väärää, mutta samalla lapsi voi ympäristöstä huomata 

kuinka muualla asiat eivät mene saman opin mukaisesti. 

Sen jälkeen keskustellaankin kumpi onkaan oikein.

Meille on tärkeää opettaa lapsillemme sitä, kuinka jokainen ihminen pitää hyväksyä sellaisenaan kuin on. 

Ei pidä erotella vamman, ihonvärin, uskonnon tms. mukaan. Kunnioitetaan toisia ja toisten tapoja. 

Näin halutaan myös meitä kohdeltavan. Meidän opetus tuntuu siinä vaiheessa riittämättömältä, kun tällaista tulee meitä vastaan. 

Taas tulee kotona keskustelu siitä, kuinka ja miksi jokaiset eivät ajattelekaan samallatavoin.

Kun meidän tyttö ja hänen ystävänsä erotetaan toisten vanhempien toimesta.

Kun ei ole tapahtunut mitään pahaa tai ikävää. 

Ainoastaan vain vanhemmat päättäneet, ettei tytöt enää leiki keskenään. Ei edes koulussa. 

Missä vaiheessa tämä menee jo kiusaamiseksi. 

Kuka kiusaa ja ketä. Kuka ei hyväksy toisia sellaisena kuin ovat. Kuka tässä kärsii eniten.

Se on varmaa, etteivät lapset asettele toisiaan eriarvoiseen asemaan. 

Lapset ovat lojaaleja toisiaan kohtaan. Lapset ovat tässä asiassa niitä, jotka saavat haavoja.

Mitä minä voin vanhempana tehdä. Lohduttaa lasta kun hän surullisin silmin kertoo koulupäivästä. 

Yrittää hillitä hänen vihaansa ystäväänsä kohtaan. 

Kertoa kuinka nyt ei lapset tee väärää, vain vanhemmat. 

Voin yrittää perustella omaa näkemystäni, mutta en voi vaihtaa toisten mielipiteitä.

Mielestäni henkilökohtaisia asioita ei pitäisi viedä kouluun asti. 

Siellä jokaisen kanssa olisi tultava toimeen, ketään ei saisi jättää porukan ulkopuolelle. 

Näinhän asiat menee meillä aikuisillakin työelämässä. 

Yritän olla töissä hyvä työkaveri, reilu kaikkia kohtaan. Yritetään tehdä työpaikasta sellainen, 

että sinne olisi kaikkien mukava tulla ja siellä jaksaa käydä.

 Yksityiselämässä meidän ei tarvitse olla kavereita.

Sen olen nyt huomannut, että kasvattaminen muuttuu entistä vaikeammaksi mitä lapsilla tulee ikää.

Täällä tämä leijonaemo välillä karjahtelee. Yrittäen puolustaa omaa pentuaan.